Erilainen tiineys

Tässä on ensin jälkijunassa kuvat, kun tiineyttä oli kestänyt tasan kuusi viikkoa. Olemus melko samanlainen kuin ensimmäiselläkin kerralla. Minusta näyttää siltä, että kuvissa Fuji on aina isomman näköinen mahaltaan kuin todellisuudessa. Onhan se pyöreä, mutta tuo pieni koko muuten hämää vatsan näyttämään isommalta kuin se todellisuudessa on.

Nämä ovat aika hirveitä kuvia hämärässä huoneessa salamavalon kanssa :P


Tämä on sitten maanantailta 28.1. eli kun D-pennut olivat tasan 15-viikkoisia.
Sitten tuohon postauksen otsikkoon... Painoa on kertynyt -eilen 9.2. punnittuna tasan 8 viikkoa tiineyttä eli 56 vuorokautta- 4,3 kg. Viime kerralla painoa taisi tässä vaiheessa olla yli 300 grammaa enemmän, mutta maha on muutenkin aivan erilainen. Luulen, että ensimmäisellä kerralla suuri osa painosta (ja ulkomuodosta) tuli isosta nestemäärästä. Se selittäisi senkin, että pentuja oli hyvin vaikea erottaa vatsanpeitteiden läpi ja siksi luulinkin, että siellä täytyy olla melkoinen tungos 8)
Nyt pennut pönköttävät välillä todella "terävästi" kyljestä ja potkiskelut ja liikkeet sekä näkyvät että tuntuvat. Arvioni on ehkä kolme pentua... Ultran mukaan ainakin kaksi tai enemmän. Olen tuntevinani toisella kyljellä selkeästi kaksi pentua ja toiselta löydän vain yhden. Toki on mahdollista, että siellä on vain kaksikin pentua, kuten erehdyin Mustikan toisen pentueen kohdalla... Ja voihan siellä yhtä hyvin olla useampi, mutta aika hyvin ne piiloutuvat jos niitä siellä on.

Utareet ovat täyttyneet aivan loppuviikosta. Niin taisi viimeksikin olla hyvissä ajoin.
Maanantaina 18.2. tulee 65 vuorokautta, mutta olen varautunut, että Fuji pihtaa lähemmäs perjantaita... Joka tapauksessa H-hetken pitäisi olla viikolla 8. Enää reilu viikko siis, huii!

Fuji on ollut muuten hyvässä kunnossa, mutta mysteeriset vilkkuluomet ovat usein esillä. Eihän se toisaalta ole ihme, kun vaikka kunto oli erinomainen astutushetkellä, niin onhan se elimistölle suuri rasitus tulla näin pian uudelleen tiineeksi. Ruoka maistuu todella hyvin ja herkkupaloja varastellaan suoraan emännän leivän päältä tai lautaselta. Fuji on ottanut tavakseen tulla heti, kun kuulee, että alamme syömään keittiössä ja on usein valmiinakin odottamassa tuolini vieressä tai valmiiksi tuolilla (pakkohan se on siitä syliin kammeta sitten). Kaula venyy uskomattomiin pituuksiin, kun pitäisi saada maistaa mitä tänään syödään. Ja kehräys kuuluu varmaan kilometrin päähän <3
Masun sisältö siis tarkastettiin viime maanantaina ultralla ja sieltä ne pennut vilkuttelivat eli kaiken pitäisi olla kunnossa. Hengitysäänet olivat myöskin erinomaiset.

Sanoin Fujille, että älä nyt sitten kasvata niitä pentuja niin isoiksi, että sellaisia tasaisia sadan gramman pentuja kiitos. Saa nähdä uskoiko se.

Täysi sylitunkiainen Fujitsusta on taas tullut. Masunsa kanssa se on saanut lempinimen Tonnifuji, kun se roiskauttaa ruhonsa jalan päälle, mutta ei aivan yllä ylös asti, vaan takajalat jäävät vähän jälkeen, niin se tuntuu vähintään siltä tonnilta...

E-pentue!

Kuudes viikko Fujin ja Maken toisten pentujen odotusta alkaa. Painoa Fujitsulle on kertynyt 3,9 kg, joka on puoli kiloa normaalipainoon lisäystä. Nyt en kuitenkaan yritäkään arvailla pentumäärää painon tai minkään muunkaan perusteella ;) Ruokahalu rouvalla on silti valtava ja koko ajan pitäisi jotakin olla syömässä... Tuota massaa siis voi muutenkin olla kuin pelkästään vauvamasun takia...

Hieman huolissani olen pienestä alavireestä, joka Fujilla on. Hoidosta haettaessa (matkamme jälkeen eli ke 16.1.) sillä oli vilkkuluomet näkyvillä ja on edelleenkin. Nonia annan nyt, jospa se pian tehoaisi ja mikälie väsymys tai taudinyritys menee ohi... Ruokahalussa ei siis onneksi ole moittimista, mutta pentujen leikkeihin se ei osallistu normaaliin tapaan innokkaasti ja ääni on omituisen kuuloinen, ehkä vähän painoksissa. Näistä päätellen uskaltaisin luottaa ettei kohdussa kuitenkaan ole mitään vialla, koska pienintäkään vuotoa ei ole ollut.

Noniin, lupasin, että seuraava päivitys tulisi D-Yrttisten blogiin, mutta en malttanut pitää näppejäni erossa ja muokkailin vanhaa pohjaa kivemmaksi - samalla tuli sitten aukaistua E-pentueen odotus.
Tämän vauvamasun toteutukseen siis johti useampi seikka, joita ei tarvinne sen tarkemmin eritellä. Kotisivuilla jotain kerroinkin ja vahingosta ei todellakaan ole kyse 8) . Vaikka Fujin toista sulhasta pähkäilin tuskastumiseen asti, niin olen kuitenkin tyytyväinen tämän pikaratkaisun tulokseen. Ehkä nyt syntyy se kaivattu poikakin.

Värinmäärittelyä...

No juu, lankaan menin ;) Mustikka se osaa tehdä "super" liloja pentuja... Nyt vasta ymmärsin takaraivossa kyteneen epäilyni simskutyttöjen väristä olevan kuin olevankin oikea. Katselin tutun kasvattajan sinikilpikonnatyttöpennun kuvia ja samassa älysin, että eiväthän nämä omat tytöt todellakaan ole mitään sinisiä. Usva tietenkin on, mutta siis nuo naamiotytöt 8) Jotenkin olin vain odotellut ja odotellut, että kyllähän nuo siitä tummuvat kun kerta ovat tietenkin sinisiä ja eihän se Hiku ilmeisesti kanna suklaata, heh.

Rekisterikirjat tulivat viimein eilen postissa ja Hallan nimi on nyt sitten vähän harhaanjohtava, mutta ei anneta sen häiritä. Toivon mukaan rakastavat lemmikkikodit löytyvät näille suloisille lilakilpikonnanaamio tytöille :)

Ensimmäisen rokotuksen pennut saivat 11-viikkoisina eli viikko sitten ja tehoste odottaa parin viikon päästä. Sitten Usva muuttaakin uuteen kotiinsa yhden pentueen sijoitussopimuksella. Tihku ja Halla vielä etsivät omia ihmisiään.

Tässä Hiku-isukki tasan yhden vuoden iässä 15.4. ja pentunsa 10 vk 1 pv vanhoina:



(Blogista näemmä hävinnyt mahdollisuus valita tekstin fontti, vai tietääkö kukaan saako sen jostain muualta vaihdettua..?)

Usva leikkii -video

Kuvaushetkellä pennut noin seitsemän viikkoa

9 viikkoa

Huh, onpas tämän päivitys jäänyt hunningolle... Tihkulla oli juuri ennen ulkomaanmatkaani silmätulehdus ja aivastelua toisillakin, mutta se meni nopeasti ohi tavallisella antibioottikuurilla ja silmätipoilla. Klamydianäytekin otettiin, mutta se oli onneksi negatiivinen. Matkalta palattuani oli kuurit loppu ja pennut kasvaneet kovasti, olivat siis sillä välin täyttäneet 7 viikkoa. Tuona aikana pennut olivat myös oppineet kiipeämään uunin päälle vieressä olevaa känkkyräkiipeilypuuta pitkin, mutta eivät osanneet vielä tulla kovin taitavasti alas. Siinäkin tuli selkeästi esille pentujen luonne-erot; kun Usva oppi ensimmäisenä kiipeämään samaa reittiä ketterästi myös alas, tuli Halla liukumalla uunin ja viereisen kaapin välissä ja tätä se harrasti jonkin aikaa - vahingossa keksitystä reitistä taisi tuli tapa. Tihku sen sijaan osoittautui kaikesta muusta rohkeudestaan huolimatta kömpelöimmäksi alastulijaksi, ja jos ei vahingossa sattunut muksahtamaan reunalta, niin huuti niin kauan ylhäällä että ehdin hätään ja sai "hissi"kuljetuksen maanpinnalle...

Nyt näyttäisi melko varmalta jo, että Usva on se, joka lähtee sijoituskotiin ja saa aikanaan, jos kaikki menee hyvin, tehdä yhden pentueen yrttisiä itsekin.
Siamilaiset tytöt ovat molemmat vielä vapaana ja Tihkun todennäköisesti myyn lemmikkitasoisena sen vaatimattomamman tyypin ja silmien lievän karsastuksen vuoksi. Hallakin etsii mukavaa kotia, jossa saa elää rakastettuna lemmikkinä.

Luonteet ovat tytöillä tulleet koko ajan selkeämmin esille ja jo pienenä näkyneet piirteet pitävät aika lailla paikkansa ;)
Usva on eniten tullut emoonsa, mutta on veitikkamaisempi luonteeltaan ja sylikissa, muttei silti hienon neidin tapaan pidä siitä, että äkkiarvaamatta kiskaistaan yläilmoihin. Sellaisesta seuraa harmistunutta kitinää ja käpälien haromista. Usva on kuitenkin todella kiltti tapaus, vaikka kilpparimaisia luonteenpiirteitä löytyy. Usva on tytöistä ketterin ja taitavin tassuistaan (kuten emonsa kulkee taitavasti hankalissa paikoissa) ja tutkii kaikki korkeat paikat minne pääsee. Ihmisille Usva juttelee nätillä äänellä ja huutelee tullessaan lähemmäs, että tahtoo syliin. Neiti on pienestä asti poseerannut kameralle ihmeellisen vakavissaan, tuntuu tajuavan että häntä ihaillaan ja ihmettelee nätisti silmiin tillittäen takaisin.


Tihku on edelleen rohkein ja samalla "löllyköin" porukasta, jos kuka sattuu tuntemaan edellisen pesueen Pingun, niin Tihku muistuttaa luonteeltaan eniten isoa kilttiä poikaa (vaikka kilpparityttö onkin). Tihku ei oikeastaan säiky mitään, juoksee myös ovelle nykyisin vastaan kun tulemme jostakin, ehtii ennen isoja kissoja ja jopa ennen koiraa ;) Kuljeskelee myös huolettomana kaikissa huoneissa häntä pystyssä, jo silloin kun toiset eivät vielä uskaltautuneet kuin kurkkimaan tutun alueen ulkopuolelle, kehräys alkaa välittömästi kun huomaa että joku huomaa :)
Vaikka Tihku näytti aivan pienenä siroimmalta, niin siitä on tosiaan tullut jykevin tytöistä ja turkkikin on pörröisempi kuin Hallalla (Usvaan ei voi turkinlaadussa verratakaan). Luonteeltaan tämä tyttö on kuitenkin aivan ylisuloinen!!


Halla on eniten selkeä kilppari luonteeltaan. Nyt sellainen säikkyily on tasoittunut, jota oli seitsemän viikon paikkeilla, vaikkakin Halla on se, joka juoksee piiloon ensimmäisenä jos jotakin "pelottavaa" tapahtuu. Halla on myös suloinen juttelija ja sievä naamaltaan cremen piirtonsa ja siron nenänsä kera. Kun Hallalle tarvitsee antaa jotakin suoraan suuhun, se yleensä onnistuu melkeinpä tytöistä helpoiten vaikka voisi luulla muuta. Leluistaan Halla on tarkka, varsinkin karvaisista tai höyhenleluista, ja toiset saavat kuulla totista murinaa jos uskaltautuvat lähelle kun saalis on kiinni. Edelleen tämä tyttö on se, jolle maistuu ruoka kuin ruoka.

Tämä kuva on vielä aivan pakko laittaa Hallasta, säksättää sormilleni, kun yritin kiinnittää sen huomiota:

Ihmettelin eilen, että mitähän "pentupuuteria" Mustikka käyttää jälkikasvulleen, kun tuoksuvat niin "puuteriselle" puhtaalle :)

Tässä joitakin aiempia kuvia... Ensiksi isi lasten kanssa 4.4.


Usva tärkeänä:


Ikää 7 viikkoa 3 päivää, Tihku:

Halla:


Usva linssilude ilmeineen:

Maailman valloitus käynnissä

Viisiviikkoispäivitys jäi tekemättä kaiken kiireen keskellä ja nyt pennut täyttävät huomenna jo 6 viikkoa! Maanantaista lähtien olen itse viikon matkalla, joten kissat jäävät miehen hoidettavaksi, sopivasti juuri riiviöiässä alkavat olemaan ;)

Mitkään aitaukset eivät ole enää vähään aikaan pidätelleet neitejä ja viime yönä koko porukka rellesti ensimmäistä kertaa sängyssämmekin, aamulla vallattiin kirjahylly ja erityisesti Usva on erikoistunut mitä erikoisempien paikkojen tutkimiseen -> ja jää sitten tyytyväisenä makoillen nauttimaan suorittamastaan urakasta. Usva myös matkii mielellään Mustikkaa ja sen näkee usein vieretysten emon kanssa juuri samanlaisessa "virallisessa" asennossa, mikä on melkoisen huvittavan näköistä. Neiti käyttää kaikki tilaisuudet syliin tulemisen suhteen ja mieluiten jää siihen vaikka toiset menisivät muualle nukkumaan. Usvalla on hauska tapa höpöttää pienellä äänellä...

Halla ja Tihku leikkivät useammin keskenään kuin Usva jomman kumman - ei kai yhteinen väritys voi vaikuttaa asiaan ... 8)
Tihku on se, joka ei pelkää mitään eikä ketään. Kerran oli mm. koiraportti unohtunut raolleen eteisen ja olohuoneen välillä ja Tihku porhalsi oikopäätä ohi koiran vöyhötyksen keittiöön asti ja tutki jokaisen nurkan häntä pystyssä, ikää taisi olla se 5 viikkoa. Noin neljä-viikkoisena tapasi koiran ensimmäisen kerran eikä ollut moksiskaan vaikka iso kieli nuoli märäksi.
Halla taitaa olla tempperamenttisin näistä kilppareista, vastalauseita tulee kovalla äänellä jos ei tyttö jostakin toimituksesta pidä. Ruuan kanssa tämä neitinen ei kylläkään nirsoile -kaikki on tähän mennessä kelvannut, jopa emon lautaselta varastettu possunsuikale. Sitä syödessä oli pakko valittaa ääneen, että miten tämä on näin sitkeä ja kulkea palasen kanssa koko ajan eteenpäin josko se sillä keinoin menisi helpommin alas, ja menihän se viimein!

6.3. Usva nukahtanut kämmenelle:


13.3. isukki Tihkun kanssa nokosilla:


Usva on melkoinen linssilude, osaa pysähtyä keimailemaan liikkumatta kesken leikin... Tänä aamuna auringonpaisteella napsittuja kuvia:


Usva ja Halla:


Halla:

Melkein jo isoja kissoja...4 viikkoa

Vajaan viikon verran pennut ovat saaneet temmeltää reilun kokoisessa aitauksessa, josta hiekkalaatikot löytyvät helposti eikä kukaan eksy liian kauas. Vielä on ulkona riittänyt myös kipakkaa pakkasta, jonka vuoksi lattiat ovat aika viileät kauempana uunista. Aitaus pitää vedonkin hyvin poissa.

Kolmeviikkoisena tyttäret aloittivat hiekkisharjoittelut ja Usva oivalsi hiekan merkityksen oitis. On käynyt jopa emonkin laatikolla pisuilla, vaikka siinä on isoa pellettiä... Simskuja saa vielä vähän paimentaa, ja osittain Mustikkakin huolehtii vielä vaipanvaihdoista. Olen huomannut, että varsinkin Tihku on jostain syystä usein 'pissitettävänä', kun toiset yrittävät pärjätä omin neuvoin.

Maito on Mustikalla riittänyt hyvin, mutta pitäisi silti alkaa tyrkyttää enemmän kiinteää neideille. Hienosti kaikki mussuttavat suuhun työnnetyn pöperön, vaikka itse eivät lautaselta ryhdykään syömään. Nutri Plus-geeliä sen sijaan nuollaan mielellään sormelta.

Luonne-erot alkavat myös pikkuhiljaa näkyä; Halla alkaa yleensä heti 'jutella' kun huomaa ihmisen, taapertaa luokse ja yrittää kiivetä syliin. Tihku on tähän asti vaikuttanut hiljaisimmalta ja rauhallisimmalta, taitaa olla myös vähän äitin ja isin lellikki ;) Usva on nopea oppimaan, kuten jo tuosta hiekkalaatikkoharjoittelusta huomaa, mutta huolestuu eniten uusista paikoista tai nostelusta. Rohkaistuu silti kun silitetään ja äsken kehräsi sylissäni tässä tietokoneella...

Isi opastaa Tihkua 25.2.:


Koko perhe:


Tihku sammahtanut 28.2.:


Usvan 'hiekkalaatikollakäyntitaidonnäyte' 1.3.:


Isukki vaihtaa vaippoja 3.3.:


Njam, olipa hyvää...


Halla poseeraa:


Usva poseeraa:


Tihku peseytyy:

3 viikkoa

Tasan kolme viikkoa ikää neideillä ja koko porukka muutti pois pesästä... Aamupäivällä tehtiin muutamia tiedustelutaaperruksia pesän ympärillä ja nyt illasta päätettiin tehdä tukikohta lattialle. Mustikka oli selvästikin tyytyväinen pentujen hienoon edistykseen. :) Jos joku oli unohtunut pesään, se piti kantaa oitis pihalle. Tuskin noita ainakaan palelee, kun lattianrajassakin näyttäisi olevan 27 astetta lämmintä, huh! Ei kai pitäisi näin pienellä pakkasella tuota leivinuunia lämmittää niin kovin ;)


Pentukasa paljaalla lattialla:

Juoksuharjoituksia

Neitiset kasvavat niin mahdotonta vauhtia. Kohta täytyy rakentaa aitaus pesälaatikon ympärille lattialle jos alkavat kovin muksahdella kopasta ulos etteivät heti hortoile kovin kauas. Eilen yritteliäimmät roikkuivat puoliksi pesälaatikon laitojen yli, ja kokeeksi Usvaa ja Tihkua käytinkin matolla pesän edessä. Yllättäen Tihku osoittautui rohkeammaksi ja päätti vaappuen hieman tutkia ympäristöä Usvan jäädessä kauhuissaan paikoilleen. Emolla alkaa olla työ tyttöjen hg F AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA <-No, Mustikka halusi tulla itse kertomaan, kuka tuon sitten kääntää suomen kielelle... ;) Siis, alkaa olla täysi työ tyttöjen paimentamisessa. Hallan ääni on pahaenteisesti alkanut muistuttaa isäänsä, Hikun tuntevat ymmärtävät sanavalinnan ;)
Ensimmäinen matokuuri on annettu maanantaina Mirrixillä ja hyvin sujui.

19.02. Simskut painivat:


21.02. Tihku ja Usva:


Tihku edelleen:


Halla:


Korvanpesu, Tihku:


Usvaa alkoi nukuttaa, joku tunkee päin kameraa:

Pennut kaksi viikkoa

Tytöt täyttivät tänään 2 viikkoa! Kerrotaanpa painot sen kunniaksi, eli Usva 307 grammaa, Tihku 296 grammaa, Halla 301 grammaa. Uskomatonta, että Usva on edelleen se, joka johtaa painossa, vaikka joutui taistelemaan napatulehduksen kanssa. Napa on täysin kunnossa, mutta saa nähdä jääkö siihen silti jokin patti tms, tyrää siinä ei kuitenkaan onneksi ole. No se selviää kun tyttö kasvaa, nyt menee joka tapauksessa hyvin :)
Pennut tekevät kovasti tutkimusretkiä ympäri pesälaatikkoa ja Mustikalla alkaa olla huoli niiden hummailuista ;) Nostin pennut sängynpeitolle kuvausta varten, niin Mustikka tuli oitis ja köllähti imettämään neitejä siihen, eipä siitä kuvaamisesta sitten oikein tullut mitään... Lopulta Piukkis huolestui kuitenkin ja lähti ronttaamaan Usvaa takaisin pesään - ja tuli hetken päästä Usva suussaan takaisin sängylle - ja taas takaisin pesään -kaiken aikaa Usva-parka roikkui suussa. Ehti tehdä tuon edestakaisen reissun muutaman kerran ennen kuin kerkesin nostamaan toisetkin pennut pesään ja Mustikka rauhoittui.

Tässä jokunen otos kuvaussessiosta, korvia:


Halla ihmettelee:

Tihkun poseeraus:


Usvan HURRjan kokoinen kieli:

Napakatsaus

Usvan paino on noussut normaalisti ja napa näyttää melko hyvältä. Se on saanut yhteensä kolme kertaa Calcium carb. ja napaan olen laittanut edelleen tiheästi auringonhattu-uutetta ja vielä jonkun kerran myös pihkavoidetta. Nukkuu rauhallisesti, syö hyvin sekä huojuu riehuaikoina ympäri pesää tikkujaloillaan kuten toisetkin pennut. ;) Jatkan navan desinfioimista ja tarkkailen sitä tiiviisti, mutta onneksi nyt näyttäisi, että selvittiin säikähdyksellä.

Yksi pieni kurttukasa:


Halla-tyttö, huomaa kirjava nenänpää: