perjantaina, joulukuuta 17, 2010

Jäähyväisiä

Kun toisaalla syntyy uutta elämää, niin toisaalla jätetään hyvästit niille, jotka ovat saavuttaneet matkan pään... Olin Lapinlahdella sijoitusnaaraani Liidan synnytyksessä (pentue esillä kotisivuilla, tänne tulee juttua myöhemmin) samaan aikaan kun veljeni näki yhden rakkaan, erikoisen, aikoinaan elämälle voitetun pienen kissanelämän tulevan loppuunsa. Äkillinen sairaus murti pienen koti-/löytökissa Mistelin ja se nukutettiin ikiuneen 17.11.2010

Misteli sisarineen (Mimosa ja Mau-Mau, jotka menehtyivät tapaturmaisesti uusissa kodeissaan jo nuorina) syntyi viimeisenä onnettomana pentueena vuonna 1997 kurjaan mökkiin, jonka emäntä-mummo oli joutunut kodistaan lopullisesti terveyskeskukseen, eläinsuojeluvalvoja lopettanut aikuiset kissat, myös pentueen emon, ja jättänyt kolme suunnilleen parin viikon ikäistä kissanpentua oman onnensa nojaan mökissä emon löytämään piilopaikkaan, sanoen paikalle jääneelle "apumiehelle", että antaisi niille maitoa... Koska mummo oli meille tuttu ja olimme äitini kanssa käyneet hakemassa aiemmin jo useita pentuja sekä yhden pentueen emoineen parempaan hoitoon, satuimme paikalle kun pennut olivat olleet toista vuorokautta yksin piiloloukossaan. Saimme "apumiehen" avustuksella kaivettua heikot pennut esille ja kotiin päästyä ne pääsivät ruiskuruokintaan ja saivat Mirjam Nummiselta homeopaattiset aineet, joita ilman ne eivät varmasti olisi selvinneet, niin pahalta pentujen tilanne näytti pariinkin otteeseen.
Pennut alkoivat viimein vahvistua ja edesmennyt puolipitkäkarvainen kotikissani Musca adoptoi ne hoivaansa. Misteli oli siro, kevytrakenteinen, erityislaatuinen tyttö, joka otti veljeni omaksi ihmisekseen. Eräässä vaiheessa Misteli joutui perheeni toisen naaraskissan vainoamaksi (joka oli Mistelin isosiskon tytär) ja pelkäsi liikkua koko asunnossa. Kuitenkin homeopaattisella rakenteellisella hoidolla saatiin vahvistettua Mistelin itsetuntoa ja siitä kehkeytyi reipas kaunotar.

Misteli
5/1997 - 17.11.2010



Toinen surullinen viesti tuli heti viikon päästä, kun tiistaina 23.11. saman mökkipahasen kasvatti, jonka aikoinaan siskonsa Nepparin (uusi koti lopetti nuorena ilman syytä) kera pelastimme kissaruton kynsistä, oli päästetty suloisesti omassa lempituolissaan nukkumaan pois lonkkavaivan aiheuttamasta kivusta. Eläinlääkäri tuli mieheni siskon perheen kotiin, jotta matkustuskammoisen Kille-pojan ei tarvitsisi kokea stressiä viimeisinä hetkinään. Viimeisten vuosien aikana Kille oli myös munuaisten vajaatoiminnan takia erikoisruokavaliolla. Ensimmäisessä kodissaan, jonne se meiltä muutti ja josta sitten 3-vuotiaana pääsi lopulliseen kotiinsa, se joutui ilmeisesti naapurin lasten pelottelemaksi ja auton tönäisemäksi, josta vuosien mittaan paheneva lonkkavika sai alkunsa. Todennäköisesti juuri vaivaava lonkka sai puolipitkäkarvaisen Killen nyhtämään häntäänsä siten, että se oli tyypillisesti aina enemmän tai vähemmän ruodoksi "trimmattu". Nuorempana Killelle kokeiltiin sekä kukkatippakuuria jos hännän nyhtäminen olisi ollut vain stressaavan menneisyyden oirehdintaa, että homeopaattista hoitoa, joka hieman helpottikin elämää. Viimeisinä aikoina lonkan selvästi kipuillessa, helpotusta tuli kipulääkkeestä, mutta munuaisvian löydyttyä sitä mahdollisuutta ei voinut enää käyttää. Kille eli virikkeellisen ja rakastetun elämän maaseudulla metsän keskellä ja nautti voidessaan pyydystää myyriä pellolta ja kiivetä korkealle pihlajaan.

Kille-poika, "Kuukkeli"
6/1996 - 23.11.2010
Ylläoleva kuva vuodelta 2001, alapuolella kuvat kesältä 2009.


keskiviikkona, marraskuuta 03, 2010

Piki 16.4.2010-11.8.2010

Tämä blogikirjoitus on odottanut kauan - vähän liian kauan. Siksi en ole voinut päivittää tänne mitään muutakaan, tai siltä on tuntunut, ja siksi kaikki on jäänyt odottamaan. Kotisivuja olen kuitenkin päivittänyt ja sieltä on löytynyt ajantasaiset pentukuulumiset.

Aluksi odottelin Eviran avausraporttia, jotta voin saman tien kertoa tarkkoja tietoja. Ja sitten odottelin Pikin viimeisiä kuvia, kiitos niistä Pitkäsen perheelle. Lopuksi odottelin inspiraatiota - sitä ei ole kuulunut vieläkään - sanat ovat puuttuneet, mutta siitä huolimatta kirjoitan tämän tekstin nyt.

Yrttitarhan Jakaranda
"PIKI"
s. 16.4.2010
k. 11.8.2010
Vain kolme viikkoa Piki ehti nauttia uudesta ihanasta perheestään; kaikista ihmisjäsenistä ja Hemmo-kaverista, joka oli pienelle pojalle kuin isoveli.
Sitten, aivan yllättäen, maanantaina 9.8. alkoivat kouristukset. Epileptisiä kouristuksia, joiden aikana Piki-parka teki tarpeensa alleen. Ensin muutaman tunnin välein, sitten yhä tihentyen ja voimistuen. Voin vain kuvitella miten kauheaa katseltavaa se oli Pikin perheelle, jossa sitä rakastettiin kuin se olisi aina ollut osa perhettä.
Oma eläinlääkäri konsultoi neurologian spesialistia, joka antoi hieman toivoa, mutta kohtausten yhä pahentuessa tulimme yhdessä Pikin perheen kanssa siihen tulokseen, että paras palvelus pienelle rakkaalle, erityiselle pojalle on päästää se pois...
Pikin ei tarvitse enää kärsiä. Ihana pieni Piki, jäimme kaipaamaan sinua...

***************
Avausraportin tulos: "Tutkitulla kissalla ei todettu sellaisia elimellisiä muutoksia, esim. tulehdus tai kasvain, mitkä selittäisivät esitiedoissa mainitut epileptiset kohtaukset. Kyseessä on todennäköisimmin primääri epilepsia, joka on häiriö aivojen sähköisessä toiminnassa."

***************
Selittämättömän, todennäköisesti perimästä johtuvan epilepsian vuoksi purin sijoitussopimuksen, jonka olin tehnyt Pikin veljestä, Yrttitarhan Jokipajusta. Kukaan tästä pentueesta ei jatka sukua. Myös emo on nyt leikattu, vaikka estettä toiselle pentueelle eri kollin kanssa ei olisi ollutkaan, sen sijoitussopimus oli tehtykin vain yhdestä pentueesta. Pentueen isä on saanut useita terveitä pentueita muiden naaraiden kanssa.

sunnuntaina, elokuuta 01, 2010

Yrttitarhan Jakaranda, OS ns

Piki pikkarainen, vaikka ei enää niinkään pieni, muutti Jämsään 21.7. sinisen itämaisen Hemmo-pojan kaveriksi. Hemmo eli Orifame Flirttihirmu on Fujin pojan Yrttitarhan Etruskisahramin eli Riksin poika. Pojilla on siis yhteisenä (iso)isopappana Make.

Näissä kuvissa Pikillä on ikää päivää vaille 10 viikkoa.


Toisessa simmussa oli kuvanottohetkellä alkavaa silmätulehdusta, siksi vilkku näkyy.



Keski-Suomen reissulla 11 viikon 3 päivän iässä.

19.7. yritettiin ottaa kotona lähtöposeerauksia.

Luuna kuikkii takana.

Pesäposeerauksesta ei ollut tulla mitään tämänkään riehulin kanssa.

20.7. Jyväskylässä otettiin vähän spurttia pihamaalla..

Puolen sekunnin seisahdus marjapensaan alla.

21.7. matkalla Jämsään. Piki ihan ite.

"WHOU, mikäs tuo oli?? Tuli ja meni!"

"Ai sori, mie unohdin esittäytyä. Mie oon Piki, kuka sie oot?"

Hemmo hivenen järkyttyneenä kotiinsa putkahtaneesta sinne tänne poukkoilevasta kirpusta..

Ei malta pysähtyä.

Mitä ikkunasta näkyy.

"Nyt se tuli jo mun kiipeilypuuhunkin!"

"No, minne se nyt meni?"

Sinne se Piki jäi leikkimään eikä juuri huomannut meidän lähtöä.
Pojista tuli heti kavereita. Kukapa viitsisi vihoitella välittömälle pienelle viikarille, ei Hemmo ainakaan. Tuhannet kiitokset Annelle perheineen ymmärtäväisestä ja rakastavasta kodista!

perjantaina, heinäkuuta 30, 2010

Yrttitarhan Jokipaju, OS n 25

Tomulle löytyi ihana sijoituskoti Pirre-ystäväni kautta ja poju muuttikin uuteen kotiinsa 19.7. saateltuaan ensin Senna-serkun Nastolaan. Kuusankoski on Kouvolan kupeessa ja siis aivan tässä "naapurissa", oivallinen paikka sijoituskollille. Pohdin pitkään kumman J-pentueen ruskeista pojista haluan sijoittaa, niin pitkään, että mikrosiru on nyt vielä laittamatta, mutta sehän ehditään myöhemminkin. Tomun edut suhteessa Noki-veljeen kasvatuksen kannalta ovat mahtavan vartalonmyötäinen ja lyhyt turkki, linjakkuus joka suhteessa, mielestäni hieman "ticalaisempi" tyyppi (kelpaa kyllä fifeläisellekin ;)), hieno ticking ja veljeään hieman rauhallisempi luonne, mutta näiden ohella suurin syy ehkä kuitenkin se ettei Tomussa ole pienintäkään virhettä (ainakaan vielä). Nokilla on pienen pieni mutka hännänpäässä yhdessä nikamassa. Niin pieni, että sitä tuskin näyttelyissä huomattaisiinkaan, mutta minä huomaan ja jos voi kerran valita virheettömän hienon pojan niin miksei valitsisi. Molemmilla pojilla on myös kauniin malliset ja vihreät silmät.
Tomu on tulevaisuudessa mahdollisesti käytettävissä 1-2 ulkopuoliseen astutukseen.

Poju poseeraa tyypillisesti "kasassa"... Kuvissa ikää päivää vaille 10 viikkoa.


Keski-Suomen reissulla 11 viikon 3 päivän ikäisenä.


Tarkkana.

Heinä kutittelee simmua.

Lähtöä ennen poseeraukset pesässä.


Uudessa kodissa Tomua odotteli ihmisperheen lisäksi innokas Rico-koira, johon Tomu suhtautui hyvinkin reippaasti. Tässä ihmetellään koiran ääntelyä makuuhuoneen oven takana, jonne koiruus hetkeksi suljettiin että kissapoika voi rauhassa tutustua paikkoihin.

"Kummallisia ääniä siitä lähtee..."

Uudet ystävät.

Tomu keittiöön koiraportin taakse ja Rico vapauteen makuuhuoneesta.

"Tuo kaveri olisi iiiiihana!! Päästäkää, tahtoo pussailemaan!"

Tomu ei ole heti aivan samaa mieltä pussailun ihanuudesta intoilevan koiran kanssa, mutta jo puolentoista vuorokauden kuluttua pojat nukkuivat päiväunet vierekkäin sängyllä.

Myös Tomu on ilmoitettu FINTICAtin näyttelyyn 28.8. Kiitos Miralle ja Ronjalle rakastavasta kodista!

Yrttitarhan IkiKukka, OS a 22

Senna muutti omaan kotiinsa Nastolaan 19.7. Tomun saatellessa ja jatkaessa paluumatkalla omaan uuteen kotiinsa Kuusankoskelle.
Senna sai osakseen ihastelua ja monia kyselyitä, jotka eivät kuitenkaan johtaneet pitemmälle, joten se vapautui lemmikkikotia etsimään ja löysikin erityisen hyvin itselleen sopivan perheen, jossa lapset jaksavat leikittää sitä :)

11-viikkoisena





Kesälomareissulla Keski-Suomessa, 12 viikon 4 päivän iässä. Protestointia hyttysverkon takana.

Häntä suorana ulkomaailman ihmeitä tutkimaan.


Lähtöposeerauksista ei tämän tytön kanssa tullut mitään...

Murto-osa sekunnin seisahdus ja pöllön ilme 8)

Paikkojen tutkiminen ja riehuminen alkoi heti. Ei näistä pennuista huomaa kenestäkään, että olisi muka uusi paikka kyseessä :P

Tomu oli vähällä jäädä siskon (serkun) tykö, niin oli hyvät leikittäjät.

Senna on suhtautunut tasapuolisesti jokaiseen perheenjäseneen ja nukkuu vuoron perään kunkin sängyssä sikeästi koko yön. Kuvasta puuttuu yksi perheen lapsista.
Senna saa aivan näihin aikoihin kaverikseen 12-viikkoisen kotikissatytön. Jännä kuulla miten tytöillä lähtee leikit sujumaan. Kiitokset Arin perheelle ihanasta kodista!