perjantaina, marraskuuta 16, 2012

In memoriam

***

Yrttitarhan Oravanmarja
"Opri"



Yrttitarhan Oliivipuu
"Oona"


***

19.5.2012 - 6.11.2012


Kaikki alkaa pienestä,
kasvaa ja tulee suureksi,
vain murhe,
joka syntyy suurena
pienenee ajan myötä.

 ***



Opri ja Oona päästettiin pois vaikeiden neurologisten oireiden takia. Tytöt lähetettiin avattavaksi Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan patologian osastolle Aistin eläinlääkärin Janis Jeserevicsin suosituksesta. Odottelemme avaustuloksia.

tiistaina, lokakuuta 16, 2012

Lapinlahden linnut - eiku - pennut

Kävin kaksi viikkoa sitten noukkimassa Johannan huolella hoitamat ja isoiksi kasvattamat pentuset meille, siis ne, jotka vielä ovat omaa kotiaan vailla + kaksi Johannalle jäävää käymään eteläisemmässä Suomessa. Seuraksi ja autolla ajoavuksi lähti äitini Jyväskylästä, joten pojan kanssa tehtiin reissua kolmena päivänä.

Ehkä ei olisi kannattanut edellisen postauksen otsikoksi laittaa sitä minkä laitoin... Siitä tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa. Pysykäähän kuulolla kaikki, jotka olette rodun terveydestä kiinnostuneita.
Ensin kuitenkin söpömmät pentukuulumiset.

No nämä ovat niitä Lapinlahdella majailevia lintuja ;)

Pennut pörräilivät vastassa innokkaina joka puolella talossa, mutta helpoin niistä oli napsia muutama kuva, kun koko porukka vetäytyi yläkertaan päiväunille.

N-pentue kokonaisuudessaan: edessä Ninni ja Johannalle jäävä Nökö, keskellä takana kurkkii Nuppu ja takana piilossa musta Noki, joka jää ns. Johannan perheeseen.

Nokista on kehittynyt komea, vihreäsilmäinen poika.

Nuppu nuppunen.


Olki reunimmaisena vasemmalla, sitten Ännät.

Ninni ja Nökö.


 Olki ihastuttaa sekä mummia että vauvaa.

Porukan pienet; Opri takana ja Oona.

Nökö seurustelee ihmispennun kanssa tottuneesti.

...ja ihmispentukin varsin tottuneesti Nökön kanssa. Rapsutetaan korvan takaa.

Yksi epätarkka vielä Onnistakin.

Meillä pennut saivat valloittaa vierashuoneen ja viimein aurinkokin näyttäytyi kotiutumista seuraavana lauantaina eli olikohan se 6.10., niin sain muutaman vähän tarkemmankin kuvan innokkaana pörräävistä (siis kirjaimellisesti - niin kauhea pörinä ja pörräys että hyvä kun ehjänä selviää huoneesta ;D) teineistä.

Nupusta oli jostain syystä mahdottoman vaikea saada kuvaa ja ehkä sen takia sitä tuli sitten yritettyäkin enemmän, niin kuvasaldo on loppujen lopuksi muita suurempi...

Nuppu - Yrttitarhan Nepeta - sinitäplikäsvalkoinen neiti, on hyvin persoonallinen tapaus.

Siskon kanssa.

Nuppu on riehakas, vilkas, utelias, tunkeileva, rohkea, itsepäinen, kova kehräämään ja jokseenkin hankala käsitellä :P 


Ihana tyttö se on silti. Jos joku siitä kiinnostuu tosi tarkoituksella, niin kodilla täytyy ehdottomasti olla kissakokemusta ja mielellään juuri itämaisista tai muusta vilkkaasta rodusta.

Pohjimmiltaan Nuppu on hyvin kiltti.

Usein se keskustelee katseellaan paljonpuhuvasti.

Leikkiin on suotavampaa käyttää jotakin muuta kuin ihmisen käsiä.. (tässä kengännauha, sellaista ei kannata jättää kissoille valvomatta)

Nuppu on myös kaunis, vaikka onkin malliltaan lyhyempi itämainen.

Silmien väri kehittyy toivottavasti vihreämpään suuntaan.


Toinen N-pentueen tyttö, Ninni, on sellainen keimailija, että luulin siitä tulevan jo liikaakin kuvia, mutta pahaksi onneksi koneella tarkasteltaessa huomasin suurimman osan olevan vähemmän tarkkoja... (mustavalkea väritys hämää kameraa :P -kuvaajassahan ei ole vikaa...)

Olkin kanssa.

Kaunis Ninni on myös mallia pötikkä kropaltaan, vaikka yhtään se ei sen viehätystä vähennä.

Ninni - Yrttitarhan Nerine - mustavalkoinen neiti tykkää kovasti keskustella ihmisen kanssa, pörrää aina mieluiten mukana, kyljessä, jaloissa, sylissä - ei rasittavasti, vaan vetoavasti, suloisesti.

Ja aina sillä on kuvauksellinen asento - verratkaapa vaikka tuohon Onnin löhnötykseen.. ;)

Ninnillä on ihanan vihreät silmät.


O-pentueen harvinaislaatuinen kaunokainen Olki ei itse tiedosta kauneuttaan, vaan tyytyy "olemaan" kuvissa.

Olki - Yrttitarhan Olkikukka - sinikilpikonnavalkoinen neiti on itse helppous, ihastun siihen koko ajan enemmän... ehkäpä en raaski antaakaan sitä muualle kuin äidilleni...

Muuten hyvä, mutta tuo jalka...

Sievänä.


Onni on juuri niin hönö kuin punapojat tuppaavat olemaan ja sen myötä haasteellinen kuvattava...

Onni - Yrttitarhan Onnenapila - punatäplikäsharlekiinivalkoinen poika on aivan mieletön kehrääjä.
Ja tämä ei ollut liioittelua...

Leivon leivon

Tuo ilme

Leikki kesken

Voi kun voisin pitää itse Onnin lemmikkinä... mihin tällaista sydänkäpystä raaskii luovuttaa.
Ja niin kauniskin! (no näissä kuvissa ei kyllä pääse oikeuksiinsa)

Lepohetki. Tämä jöllikkä on jatkuvasti selässä, olkapäällä, niskassa tai roikkuu lahkeesta kun yrittää tehdä jotain.. ei sille voi olla äkäinen.


Nämä neljä pentua siis periaatteessa etsivät kotejaan. Minne tahansa näitä ei kuitenkaan luovuteta. Kerrothan itsestäsi, perheestäsi ja kissatoiveestasi sähköpostissa tai puhelimessa mikäli sinusta tuntuu, että haluaisit tulla rakastetuksi erityisen kissapersoonan taholta.

perjantaina, syyskuuta 07, 2012

Ja mitähän sitten vielä...

Muutama kuva parin viikon takaa Lapinlahden pentueista. Toistaiseksi vielä siis pentuja varattavissa - jos ei ole nopea, niin Johanna ei taida kohta enää antaa yhtäkään pentua pois - sen suuntaisia viestejä tipahtelee ;)

Ninniä on kyselty paljon, mutta vielä ei ole tälle ihanalle tytölle löytynyt omaa ihmistä.
Parempia kuvia ja enemmän toivottavasti pian :)

Ninnille ilmestyi pieni häntämutka. Sen verran selvä kuitenkin, että voi vaikuttaa näyttelyssä, siksi Ninni etsii lemmikkikotia. Fifé-näyttelyissä ei haittaa kastraattina.

Ninni on iso ja vahva tyttö


Nuppu on pikku sisko, siis Ninnin isosisko, mutta pieni sellainen. Ei liian pieni kuitenkaan, tässä vierellä iiiso Nökö-veli.

Nuppukin on varattavissa. Yksi kysely siitä on päällä, mutta katsotaan johtaako se mihinkään.

Nuppu-pieni on luonteeltaan todellinen seurakissa, sylittelijä ja lähelläolija. Silti jämäkkä neiti, joka tietää mitä tahtoo.



Nökö sulatti Johannan punaisia kissoja rakastavan sydämen niin, että se saakin jäädä kotiin.


Nököstä on tulossa isänsä kaltainen iso ja komea poika, jolla on hienot täplät.





Otsikon aiheeseen... O-pentueen varaustilanne muuttui Oprin oudon kouristuskohtauksen vuoksi. Sillä oli ollut erikoista tärinää ajoittain jo aiemmin, mutta juuri ennen ensimmäistä rokotusta se sai pari minuuttia kestävän kohtauksen, jossa siihen ei saanut mitään kontaktia. Perusverenkuva ei juuri antanut selitystä, samoin GM1 oli negatiivinen. Toksoplasmoosin tulos ei ole vielä tullut. Uutta kohtaustakaan ei ole tullut, josta tietysti ollaan todella huojentuneita, mutta näyttää siltä, että ketään sisaruksista ei uskalla jättää kasvatukseen ainakaan jos kohtauksen syyksi paljastuu/jää todennäköisenä epilepsia.. Onnia ehkä pidän varalla jonkin aikaa ja mietin sen tilanteen Kissaklinikalta neuvoa kysyen jos aika kertoo enemmän Oprin kohtauksen syystä.

Opri-mussukka Liida-emon kanssa.


Onni, Opri ja Liida takana.


Onni on komea poika, joka muistuttaa minua niin kovasti isovelipuolestaan Unista, että ihan kipeää tekee...




Olki on nyt siis myös varattavissa. Tyttö sopii myös näyttelyyn.


Oona-pikkuinen jää Johannalle Oprin "seuraksi"..


Seuraavat kuvat (c) Tuuli Jääskeläinen

Onni

Liida lekottelee

Oona



Onnin väritystä selän ja kyljen puolelta.



Opri





Olki lasten leikeissä mukana :)


Alkaa olla syytä riittämiin ripustaa (kasvatus)hanskat naulaan. Ei vaan jaksa enää murehtia. Nyt tietenkin pitää sitten myös itseään muistuttaa siitä kuinka pieni prosentti sairastuneet tai kuolleet pennut ovat olleet viidessätoista + kahdessa pentueessa, joissa yhteensä 66 + 12 pentua (+ = hybridipentueet). Prosentit eivät vaan lohduta silloin kun kissa (pentu, nuori, aikuinen tai vanhus), joka on rakkaaksi käynyt yksilö, oma persoonansa, menetetään sairauden takia..
Yksi syy "kyllästymiselle" on myös hyvien kotien löytymisen vaikeus. Se ei haittaa jos pennut ovat hieman pitempään kotona, mieluummin niin kuin antaisi minne tahansa. Se ei ole myöskään syy pentujen hintojen polkemiselle. Kulut eivät siitä pienene eikä pentu huonone jos siitä pidetään hieman pidempään hyvää huolta kasvattajan kotona. Päinvastoin olen huomannut sellaisten pentujen olevan kenties jopa varhemmin maailmalle lähteneitä tasapainoisempia ja reippaampia myös aikuisena (edellyttäen, että ovat saaneet olla kodin toimissa mukana, saaneet virikkeitä, tavanneet monenlaisia ihmisiä ja niitä on käsitelty paljon ja aina kauniisti sekä ovat kenties jopa matkustaneet muutenkin kuin pakolliset eläinlääkärikäynnit kodin ulkopuolella tai saaneet valvotusti ulkoilla), jos jotakin eroa yrittää löytää aikuisiällä. Polkuhintaan myyminen myös polkee rodun mainetta. Vaikuttaa siltä, että jos joku tarjoaa pentujaan erityisen alhaisella hinnalla, syynä lienee vain se, että kasvattaja haluaa niistä mahdollisimman nopeasti eroon!?

Olkoot nämä pennut meillä (kunhan ne Johannalta haen ;)) vaikka viisivuotiaiksi, niin alennusmyynteihin en lähde mukaan enkä myöskään edelleenkään myy kenelle tahansa. Sama pätee M-pentueen jäljellä olevaan Mesiheinä-poikaan. En sen vuoksi ota varausmaksuakaan näkemättä kotiehdokasta tai ilman että ostajaehdokas olisi nähnyt pentua.