keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008

Yrttitarhan vuosi

Eli kuinka mahdottomalta tuntuvasta tuli mahdollista.
Tämä on samalla pieni tarina ystävyydestä ja luottamuksesta.
Siitä kuinka vastoinkäymisistä kasvetaan vahvemmiksi.
Tämä ei ole täydellinen vuosikertomus, ei edes katsaus kissalan tapahtumiin,
mutta silti tässä valotetaan eri tapahtumien syitä, seurauksia ja taustoja.
Tämä on pienen (suuren) kissan tarina.
Tämä on samalla myös hurraa-huuto vaihtoehdoille ja kohti terveempää kissankasvatusta.

Lokakuu 2007

Kaikki alkoi reilu vuosi sitten, kun Fujin pentukoppaan syntyi todella toivottu ja odotettu pesue. Tyttötrio kasvoi ja yksi erottui ylitse muiden. "Sillä on äitinsä silmät" - sanoin kaikille. Nuo suloiset, kauniinmuotoiset silmät uskomattomalla värillä. Siinä pennussa oli jotakin todella viehättävää, lähtien ihmeellisestä ketteryydestä jo palleroiässä, jatkuen toivotusta pään muodosta mitä ihanimpaan luonteeseen. Toki sen siskotkin olivat ihania persoonallisuuksia, mutta tämä pentu oli jostain syystä kaikkien suosikki. Päätin etsiä sille sijoituskodin jos sopiva löytyisi. Samalla toivoin saavani myös sen siskon sijoitukseen, jotta jos jotakin sattuu, en menettäisi vanhempien linjoja ja olihan Kide-sisko kuitenkin kaipaamani itämainen.

Miksi vaihdoin TICA:an


Samaan aikaan melkein hihkuin riemusta, kun kuulin, että TICA on tulossa Suomeen. Olin jo jonkin aikaa vilkuillut mahdollisuuksia siirtyä kasvattamaan eri järjestöön, mutta kynnys siirtyä tuntui liian isolta kun Suomesta ei ollut juurikaan kokemuksia moisesta. Mietin jopa Ruotsin independent-yhdistystä. Suurimpana syynä tähän oli liian tiukat rokotussäännökset. Nyt jo onneksi puhutaan ääneen liiallisen rokottamisen haitallisuudesta, mutta mielestäni Suomessa siihen saakka toimintaa ainoana määritellyt kissajärjestö meni liian pitkälle vaatiessaan pentujen täydellistä rokottamista ennen luovutusta ehdottomasti. Joka on lukenut rokotusten haitoista ymmärtää millainen isku kehittyvän pennun immuniteetille on, kun siihen elämänsä kenties muutenkin stressaavimmassa tilanteessa työnnetään vieraita antigeenejä luonnottomalla tavalla - tavalla, jossa elimistö ei pysty käsittelemään saamaansa "tartuntaa" normaalin puolustusjärjestelmän kautta. Ja sitten ihmetellään ennemmin tai myöhemmin kissojen suurta sairastuvuutta; pentujen kroonistunutta ripulointia, munuaisten ja maksan pettämistä jne. Sama sokeus vallitsee yhtä lailla ihmisten rokotusjärjestelmässä - onhan sen takana valtaisat rahavirrat.

Nimen omaan pentujen rokottamiseen pitäisi saada suurempaa väljyyttä - kasvattajalle mahdollisuus ratkaista pennun kannalta haitattomin ajankohta. Erityisen tärkeää se olisi silloin, kun pennut ovat kasvuaikanaan sairastaneet; oli se sitten nuhaa, vatsatautia tai muuta, ja vaikka kliinisestä parantumisesta olisi jo hyvän aikaa, pienen kissan elämässä muutama viikko on kovin lyhyt aika saavuttaa sellainen tasapaino elimistössään, että se kykenee puolustautumaan rokotemyrkkyjä vastaan. Tulisi myös muistaa olla rokottamatta talossa olevia aikuisia kissoja elävillä rokotteilla silloin, kun taloudessa on pieniä pentuja... Itse sain siitä muistutuksen kantapään kautta.

Liityinkin heti vuoden alusta Suomen ensimmäiseen TICA-yhdistykseen. Oma sairastumiseni kuitenkin lykkäsi kunnollista perehtymistä ja kissalan sekä kissojen rekisteröintiä uuteen järjestöön, joten sekä D- että E-Yrttiset jäivät FIFé:en.

Uusinta-astutus ja sijoitussopimuksia

Fujin pikaiseen toiseen astuttamiseen johtaneet syyt olivat mitä moninaisimmat; Usva ei ollutkaan tiine, ensimmäisestä pentueesta ei ollut saatu odotettua poikaa, Fuji oli huippukunnossa ja parhaillaan kiimassa saadessani tietää Usvan tilanteen ja syistä painavimpana olin itse raskaana, joten toinen pentue olisi helpoin hoitaa keväällä ns. "pois alta"... Viimeksi mainittu syy kylläkin mitätöityi jo joulukuussa keskenmenoon, mutta en siinä vaiheessa tiennyt mitä on vielä tulossa.
Kiden ja Utun koti järjestyi loistavasti. Hupaisa parivaljakko meni serkkuni perheeseen ja Kidestä tehtiin sijoitussopimus. Aivan kuin sattumalta löysin Hile-neidolle oman, täydellisen sijoituskodin, jossa oli jo kissaseuraakin odottamassa, ja jossa sijoituspentue voisi turvallisesti syntyä. Tuo sattuma poiki ystävyyden, joka ei vähästä säikähtäisi.
Perusterveestä syöpäsairaaksi

Noin kuukautta ennen E-pentueen syntymää alkoi oman mankelini läpikäyminen etsittäessä syytä omituisille oireille. Lopulta huhtikuun lopulla sain kilpirauhasen syöpä-diagnoosin, joka ei valitettavasti ollut sieltä helpoimmasta päästä kilpirauhasen kasvaimia. Toukokuun viimeisen viikon vietin Meilahdessa ja äitini hoiti suurenmoisesti sekä pentujen toisen eläinlääkärikäynnin tarkastuksineen, tehosterokotuksineen ja sirutuksineen että kissojen ja koiran hoidon kotona mieheni ollessa myös Helsingissä. Puoliväkisin lähdin sairaalasta perjantaina, jotta pääsisin itse luovuttamaan uusiin koteihin lähtevät pojat. Nämä pennut olivat oikea terapiapentue piinallisen epätietoisuuden aikana tutkimusten kestäessä ja saivatkin extratarkan hoidon.
Uusia järjestelyjä

E-pentueen Esikko-tytön synnyttyä ja käytyä selväksi, että se jäisi kauan odotettuna solidina kilpparina kotiin, päädyin ehdottamaan Hilen sijoituskodille Johannalle mahdollisuutta lunastaa tyttö kokonaan itselleen, niin että sijoitussopimus purettaisiin. Näin siitä syystä, että mielelläni antaisin aloittelevalle kasvattajalle, johon olin jo ehtinyt tutustua matkan varrella varsin hyvin, pentueen parhaan tytön omaan käyttöön, kun kollikin oli jo valmiiksi samassa taloudessa. Minulle jäi mainiolla sopimuksella tuttuakin tutummassa paikassa asustava pentueen vahvin, rauhallisin ja isoimpana (128g) syntynyt sievä Kide-neiti.

Näyttelyitä

Kesäkuun alussa iloitsin, kun kaunis Yrttitarhan Drimia Maritima, Hile, sai kehuja näyttelyssä, niin tuomareilta kuin aivan yllättäviltäkin tahoilta.

Hile Hyvinkään näyttelyssä.
Kuva Pekka Savolainen
Jämsän näyttelyyn pääsin itsekin lauantaina puoleksi päiväksi, kun sain korvaamatonta apua ystäviltä ja kun mieheni lähti ensimmäistä kertaa elämässään kissanäyttelyyn hullua (-vai mitä pitäisi sanoa, kun on juuri kaksi kertaa kuukauden sisään ollut sairaalassa ja haluaa välttämättä kissanäyttelyyn) vaimoa auttaakseen.

Heikki Siltalan kuvaamina Maken kanssa
Hile tuomarin pöydällä.
Kuva Heikki Siltala.
Yllätystiineys

Näyttelyn jälkeen Hilen tuleva sulhanen pääsi yllättäen astumaan nuoren morsionsa, kun neidillä ei ollut edes kunnollista kiimaa. Astuminen näytti silti tuottaneen tulosta, kun nisät alkoivat punoittaa, joten jäimme jännityksellä odottamaan mitä pariskunta saisi aikaan. Yllätys, ja aluksi järkytys, kun luultiin synnytyksen käynnistyneen etuajassa, oli melkoinen, kun synnytys alkoikin paljon aiemmin kuin olisi pitänyt. Pentujen suuri koko kuitenkin kertoi tiineyden olleen täysiaikainen, joten ainoaksi selitykseksi jäi, että astuminen oli omistajansa tietämättä tapahtunut kissojen ollessa hoidossa. Kuka kissat oli päästänyt yhteen jäänee arvoitukseksi.

Ensimmäisenä syntyi suurikokoinen punatabby poika suureksi suruksi kuolleena. Toinen pentu, kilpparitäplikäs tyttö putkahti heti perään sangen elinvoimaisena. Kolmatta jouduttiin odottelemaan synnytyksen keskeydyttyä ja käynnistyttyä uudelleen seuraavana yönä, mutta vaikka pentu iltapäivällä tehdyssä välitarkastuksessa klinikalla oli hengissä ja hyvässä asennossa kohdunsarvessa, niin Hilen väsyttyä ponnistamaan se ehti viettää synnytyskanavassa liian pitkän ajan ja vedettiin ulos kuolleena.
Ja kuinka sitten kävikään...

Tarmokas Hippu-tyttö kasvoi ja kaunistui. Mutta kuten nyky-yhteiskunnassa lähes kaikenlaisiin harrastuksiin mahtuu raadollinen kääntöpuoli, niin nyt sellainen paljastui tuoreelle kasvattajalle kissaharrastuksesta.
Kissaliiton sääntöjen mukaan tiinettä kissaa ei saa tuoda näyttelyyn, mikä on aivan selviö. Siitä on rangaistuksena näyttelykielto ja kasvatuskielto toimikunnan määrittelemäksi ajaksi. Se on aivan ok.
Jos kasvattaja kuitenkin joutuu kärsimään säännöissä määritellyt rangaistukset tapahtumasta, johon ei itse ole edes syyllinen, niin ei liene tarpeellista enää yhteisön taholta joutua minkäänlaisen myllytyksen kohteeksi. Mutta me ihmiset olemme kummallisia. Silti - täytyy todeta - onneksi - useimmat meistä toimivat vain hyvässä uskossa. Kuulemamme asia voi vaikuttaa päivänselvältä. Saatamme jopa nähdä todisteita jonkin asianlaidan puolesta. Harva pysähtyy todella miettimään mitä kannattaa uskoa etenkin kun asianomainen ei itse ole itseään puolustamassa. Joukon mukana menemällä pääsemme helpommalla ja se on jopa turvallisempaa. Joskus.
Uusi alku vs. menneen varjo

Pahin pöly on laskeutunut uuden kasvattajan ollessa viisaasti ottamatta kantaa perättömiin puheisiin. Suomessa puhaltavat uudet tuulet sallivat aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei tarkoita huonon kissanpidon puoltamista, ei epäeettistä kasvatusta. Ei. Sellaisesta ei ole kyse. Mutta pikkutarkat säännöt aiheuttavat usein vastaankaltaisia tilanteita, joihin toivoisi jo kissojen terveyden kannalta joustavampaa lähestymistapaa. Ei turhaa byrokratiaa. Vahinkoja sattuu kaikille. Vahinko ei tee tunnollisesta kasvattajasta yht'äkkiä muita huonompaa, päinvastoin se voi ja usein saakin aikaan sen, että vahingoista opitaan olemaan entistä tarkempia.

Hippu alias Aino uudessa kodissaan,
tapaa ensimmäistä kertaa Väinö-kaverin
Odotettu yhdistelmä

Sijoitustyttöni Kide ja ystäväni upea kolli Ginie's Cremo viettivät häitä vähän ennen Hilen pentujen syntymää. Astutus tehtiin Kiden ensimmäiseen kiimaan, koska kolli ei ehkä olisi kauaa käytettävissä. Se oli monella tapaa kauan odottamani tilaisuus. Yrttitarhan kasvatti saisi ensimmäistä kertaa Yrttitarhan pennut. Usvan -Yrttitarhan Sumuinen Aamu- kanssa ei ollut tärpännyt. Yrttiset ovat jatkaneet sukua muualla, mutta omassa kissalassa syntyneitä omien kasvattien pentueita ei vielä ollut erinäisten sattumien seurauksena. Myös kolli oli unelmakollini. Valkolaikku ei ehkä kuulunut suunnitelmiini, mutta sekin oli kiva lisä. Olin toivonut saavani edellisenä kesänä Cremon siskosta kollilleni Bololle morsiamen kasvamaan, mutta siinäkin ikävä sattuma esti aikeet. Nyt -kiitos Merja- sain saman sukutaulun ihastuttavan creme-värin ja suuren koon kera käytettäväksi todella mielenkiintoiseen yhdistelmään.

Menetys

Kiden odotus lähti hienosti käyntiin, mutta jossain vaiheessa serkkuni alkoi ihmetellä eikö pentumahan kuuluisi kasvaa enemmän. Siitä ei mennyt kauaa, kun Kide joutui veritiputtelun takia päivystävälle eläinlääkärille ja tutkimusten jälkeen päädyttiin siihen, että tyttö pitäisi pikaisesti leikata massiivisen märkäkohdun vuoksi. Oltiin palattu lähtötilanteeseen, mutta menetin myös samalla mahdollisuuden yrittää yhdistelmää uudelleen. Uusia suunnitelmia mietittiin, Luuna oli kasvamassa ja Usva astutettu Makella. Cremo oli leikkausuhan alla.

TICA-rekisteröity Leonide's Heavens Delight, "Aino".
Kaunotar reilun neljän kuukauden ikäisenä.
Ratkaisu

Kun alkoi näyttää siltä, että pikkuneitimme Luuna ei ehdi aikuistua Cremoa varten, niin kysyin varovaisen toiveikkaasti Hilen omistajalta Johannalta voisiko hän ajatella lainaavansa Hileä minulle siitoskäyttöön ja mitä hän tuumaisi leasing-sopimuksesta, joka on yksinkertainen toteuttaa TICA:ssa. Olin onneni kukkuloilla kun Johanna suostui mielihyvin, koska oli jo ehtinyt miettiä Hilen leikkauttamista yhtenä vaihtoehtona.
Juoksun alettua Johanna reissasi rouvan kanssa Helsinkiin, josta Merja otti Hilen huostaansa ja kohta pariskunta oli yhdessä kuin vanhat hyvät kaverit. Lyhyiden häiden jälkeen Johanna jälleen haki tyytyväisen kissamamman kotiin. Voi miten helpolla pääsinkään itse! Varmaankaan mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan sitä kuinka kiitollinen olen Johannalle hänen avustaan ja silmäteränsä "vuokraamisesta". Myös Merjan kärsivällisyys kollinpidossa ja ystävänä voinnistani huolehtimisessa on uskomatonta. Monet ovat kuluneen vuoden aikana olleet tukemassa eri käänteissä, mutta mainitsen tässä nyt vain Yrttitarhan kissalan lyhyen historian merkkipaaluun tämän yhden erityisen kissan kautta vaikuttaneet. Siihen, että viimein, kohta viiden vuoden tullessa täyteen ensimmäisten Yrttisten syntymisestä, emona on Yrttitarhan naaras.
F-Yrttiset itävät

Vajaan kolmen viikon kuluttua astutuksesta Hilen nisät loistivat pinkkeinä ja ruokahalua oli enemmän kuin kavereillaan kahdella kastraattikollilla yhteensä. Neljännellä tiineysviikolla rouva kävi ultrassa tarkistettavana ja sain kuulla hengästyttävän uutisen: kohdussa näkyi seitsemästä yhdeksään pentua! Koska ultraus saatiin tehtyä hyvinkin tarkasti Hile-mamman kellotellessa tyytyväisenä selällään, niin seitsemän sikiötä voitiin todeta varmoiksi tapauksiksi ja kaksi saattoi olla samoja uudelleen. Joka tapauksessa kaikilla sykki sydän ja jokainen oli siinä vaiheessa lähtenyt kehittymään hyvin.

Pyöristyvää masua 3-4 tiineysviikolla
Pentu-uutisten kertominen tässä vaiheessa on hermojaraastavan jännittävää, kun koskaan -koskaan- ei voi tietää mitä vielä ehtii tapahtua... Laskettu aika on tammikuun viimeisellä viikolla ja sitä ennen tehdään kaikki mahdollinen, että emo voisi hyvin ja pennut saisivat parhaimman mahdollisen alun elämälleen. Emo saa suojaravinteita ja monivitamiineja sekä homeopaattisia pentujen luuston ja sikiökalvojen vahvistukseksi. Monipuolista, hyvin sulavaa ja imeytyvää, korkeaproteiinista ruokaa on jatkuvasti saatavilla teollisten ruokien osuuden ollessa pieni.

Viidennen tiineysviikon pallo
Lähitulevaisuus

Tarkoitukseni on olla mukana F-Yrttisten syntymässä, vaikka sitten joutuisinkin istumaan matkan päässä... Reilun viikon päästä saan jälleen radiojodihoidon, joten toivon, että tällä kertaa säteilytaso laskisi nopeammin ja matkustaminen onnistuisi. Vuoden pimeimpänä aikana ei ole herkkua vajota muhkeaan hypotyreoosiin radiojodihoidon vaatiman reilun neljän viikon tyroksiinitauon vuoksi, mutta mieli muuten on keveä ajatellessani millainen matka tähän pisteeseen on kuljettu.
Suuri kiitos kaikille ystäville ja tutuille, jotka ovat pysyneet mukana tukien, jotka luottivat ja luottavat ja ovat antaneet tukensa myös uudelle, vastuuntuntoiselle kasvattajalle Leonide's Johannalle. Teitä on monta!
Ja vielä kerran KIITOS Johanna, että teit Hilen avulla mahdottomalta tuntuvan mahdolliseksi!

maanantaina, joulukuuta 29, 2008

Uusi blogi

Siirsin Yrttisistä pois tänne kuulumattoman jutun, joka löytyy nyt uudesta blogista: Kissankäpälästä.
Jatkossa sinne ilmestyy silloin tällöin kuvatuksia viritelmistäni, joita olen näpräillyt; joskus omaksi iloksi, usein toisten riesaksi (tai miten sen tahtoo nähdä..).

Yrttisiin tulossa lähiaikoina isompi päivitys.

Isäänsä tutustuva Luuna-neitokainen lähettää sylistäni kamuille kehrut.
Isukki köllii tällä hetkellä pesässä olohuoneen lattialla. Hiljaa hyvä tulee :)

keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

LuunaLuunaLuuna...

Meidän pieni ja ihana Luuna... Tässä erittäin suppea otos "vauvelin" harrastuksista (painoa 3,35 kg, ikää 9kk) :P

Miten se TUONNE pääsi...
jänskää
Miten täältä pääsee alas?



Rassataan tuuletusluukun ketjuja


Tämä kukka kaipasi selvästi mullanvaihtoa


Oliiviöljy on terveellistä

Vesi vanhin voitehista, Luunan bravuuri
(tässä vain osa suoritusta, voitte kuvitella loput..)


Luuna sulki itsensä tuonne koriin pari kertaa ennen kuin sain kameran kouraani, mutta tällä kolmannella kerralla se tyytyi vain ronkkimaan.. (Hiku haahuilee etualalla)


Kiipeilypuun kautta korkeuksiin eli eteisen naulakon päälle
...ja mitä sitten tapahtui...

Tämä on tarkistettava
(keittiön apteekkarilipaston purku maalattavaksi)

Pieni ja suloinen löysi Make-isukille pieneksi jääneen villapesän
Lutkutusta...



Luuna-vauva ei ole pitänyt kiirettä juoksujen aloittamisen kanssa, kun on niin paljon muuta hauskaa mitä voi tehdä...
***

Aina Valppaan Johannalta sain ruusuja, kiitos!! Ja haluan antaa niitä myös takaisin
Säännöt:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa (määrä vapaa).
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotaa he tietävät nimeämisestä.

Ruusuja Yrttisiltä lähtee näille blogeille (joilla ei ole suosituimmuusjärjestystä):

Kiitos myös Feanorialle toisesta blogipalkinnosta, jota en jaksanut laittaa esille...

***

Niin, ja sitten tietenkin sellainen "uutinen", että Usva oli tukevasti valeraskaana ja oletetut pennut ovat nyt syntyneet ja vieroitettukin... (utareet pienentyneet). Nyt ihmetellään vielä vähän aikaa, että mitä tehdään.

Parempiakin uutisia on, mutta kerron niistä tarkemmin myöhemmin ;)

torstaina, lokakuuta 23, 2008

Usva

Ollako vai eikö olla... siis tiineenä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tuota voi edes epäillä. Joko neito on nyt valeraskaana tai oikeasti tiineenä, mutta mitään pinkkeinä helottavia nisiä on turha etsiä. Jokaisella aiemmalla astutuskerralla Usva on ollut ennen oikean kollin luo pääsyä kastraattikaverinsa kanssa, joka ehkä sitten onnistui aina sohaisemaan välistä ja toimimaan tehokkaana "ehkäisypillerinä". Jokaisen aiemman astutuskerran jälkeen olen syynännyt tytön nisien seutua, mutta aina ne ovat olleet samanlaiset; pienen pienet ja valkoiset.


Make oli vihdoin se Usvan nuoruuden Tosi Rakkaus, jota ikäneito oli odottanut kaksi pitkää vuotta... Onnistuin tosin tuhoamaan pariskunnan varsinaiset hääkuvat, joissa rakastavaiset pesivät toisiaan kilpaa ja nukkuivat kaulakkain :P

Näissä kuvissa näkyy puolestaan se avioliiton arki... ;)

Kolmen viikon jälkeen astutuksesta Usvan nisissä oli selvä, mutta pieni muutos. Lievää punerrusta ja sievä pyöristyminen, mutta TODELLA lievä verrattuna vaikkapa Fujin selvääkin selvempään raskautumiseen. Myös ruokahalu moninkertaistui ja neidolle upposi yht'äkkiä lähes kaikki mitä eteen kannettiin ja sitä tosiaan sai kantaa ihan urakalla..


Nyt pariskunta leikkii keskenään, pesee toisiaan, nukkuvat samassa pesässä ja hetkellisen "kriisin" (kun hommat oli hoidettu ja Make halusi siitä edestä painia eikä Usva tykännyt ajatuksesta..) jälkeen ovat taas niin "samiksia".


Usva tietää olevansa rouva talossa (tai siis pesässä)

Usvan kyljet ovat aivan lievästi kummullaan, mutta en siis vielä uskalla toivoa oikeaa tiineyttä. Ultraus toisi varmuuden, mutta koska asia kuitenkin ajallaan selviää, niin en viitsi kiusata tyttöä, joka ei pidä yhtään selälleen kääntämisestä. Työn ja tuskan -tai pikemminkin oveluuden- takana on, että saan niitä nisiä tutkailtua ihan kotioloissakin. Masun rapsuttelusta rouvanen tykkää, mutta vain seisoviltaan.


Jäädään siis vielä odottelemaan... Jos Usva ei ole tiine, niin sitten se ei ole.

Makelle muuten syntyi lapsenlapsia, kolme suloista tyttöä Windstar-kissalaan, isänä komea Kuuran Kipinä.
Maken omia lapsia on myös syntynyt Orifamelaan, mutta Senja kertonee niistä lisää myöhemmin :)

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Bolosta tuli isi!

Bolon (meidän Hikun punanaamio siamilainen poika) ensimmäiset lapset syntyivät 1.10.2008 Santuzzan-kissalaan kauniin SYS-naaraan Laran kanssa. Tuloksena oli sisko ja veli, eli kaksi pentua, joiden rotuja ja värejä jännityksellä odotellaan.

Bolo Jämsän näyttelyssä kesällä
(salamavalo sulkee silmät)
Lara mammavoimistelee ennen synnytystä
Bolon poika melkein 2-viikkoisena
(kenties suklaanaamio, SIA tai SYS)

Äiti vahtii tarkkana taustalla
Bolon omistaa Johanna Niskanen. Toinenkin morsian on mitä ilmeisimmin tiineenä ja sieltä odotetaan syntyväksi siamilaisia.

Laran ja pennun kuvat Vuokko Rosberg

maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Isikissa

Senjan sanoin komean isiuran tehnyt Markku pääsi karvanopistaan eroon viime perjantaina 10.10. klo 10. Poikaparka luuli, että lähdetään tyttöjä tapaamaan tai vähintään näytelmiin morsiamia kosiskelemaan, kun matka päätyikin kunnaneläinlääkärin (tai hänen sijaisensa) leikkuupöydälle. Toimitus oli nopea ja helppo ja Maakulainen koisi kevyestä rauhoituksesta huolimatta makeat neljä tuntia lattialämmityksen päällä.

Vielä ei eroa entiseen kollittelukäytökseen (hyvin lievään sellaiseen) huomaa, eikä muutakaan ulkoista eroa juuri näe...
"Mitä hääh! Mitä te puhutte!?"
Lapsia siunaantui herralle tähän mennessä kolmen naaraan kanssa viisi pentuetta ja jotain on vielä tulossa... Ensirakkaus oli oma Fuji (Firousi Firstlove SIA d), jonka kanssa ensimmäiset lapsetkin saatiin alulle. Toiset lapset heti perään tulivat Valmai-vaimon (Thurah Valmai Vanessa OSH os 22, omistaja Senja Helle) kanssa ja kolmas kaunis katras Kuuran Taimin (OSH c, omistaja ja kasvattaja Sari Palmgren ja Jukka Peltola) kanssa.

Koska Fujin ensimmäisessä tyttöpainotteisessa erässä ainoa poika menehtyi synnytyksessä, niin erinäisten muidenkin seikkojen vuoksi pariskunta sai laittaa alulle vielä toisen pesueen, jossa tulikin sitten poikia oikein urakalla. Make sai tavata myös Valmai-vaimon uudelleen noin kolme viikkoa myöhemmin. Suureksi pettymykseksi Kuuran Hehku ja Make eivät saaneet yrityksistä huolimatta jälkeläisiä.

Maken lapset ovat siis:
Draba Incana, SIA h 21, naaras
Drimia Maritima, SIA f 21, naaras
Daphne Mezereum, OSH f 24, naaras

AatelisHerra, OSH b, uros
AurinkoKuningas, OSH b 22, uros
AurinkoTuuli, OSH bs 22, naaras
AinaAkvarelli, OSH c 24, naaras

Loimu, OSH c 22, uros
Tuikku, OSH c 24, naaras
Soihtu, OSH c 24, naaras
Liekki, OSH b, uros
Kipinä, SIA b 21, uros
Loiste, OSH c 22, naaras

Endiivi, SIA d 21, uros
Esparsetti, OSH d 24, uros
Efedra, SIA d 21, uros
Esikko, OSH f, naaras
Etruskisahrami, OSH d 24, uros

Castalla Czar, OSH b, uros
Chakra de Thurah', OSH b, naaras
Cadhla Ceri, OSH b 22, naaras
Chetano Cahya, OSH b 22, uros
Chandra Cadenza, OSH b 22, uros
Cresentia Chava, OSH c 22, naaras
Casanova de Thurah', OSH bs 24, uros

Olemme enemmän kuin tyytyväisiä siihen miten hienoa ja tasaista jälkeä Markku sai aikaiseksi kolmen täysin erilinjaisen naaraan kanssa. Kaksi kaunista (todella!) Orifame-ipanaa muuttivat Tanskaan sukua jatkamaan ja Suomessa leikkaamattomana on kolme kollijälkeläistä, jokaiselta naaraalta yksi, erittäin pienimuotoisessa siitoskäytössä (ei vielä jälkeläisiä, yhdelle pian tulossa) ja naarasjälkeläisiä taitaa olla kuusi, joista yksi on jo itse saanut pennut eli Markku on myös pappa.
Suuret kiitokset kuuluvat Oltremare-kissalaan Italiaan! Nettiostos oli erittäin onnistunut!

Jännityksellä odotan sitä, että pääsen totuttamaan herran uudelleen kotilaumaansa kunhan hajut ja kollimuistot haihtuvat. Tällä hetkellä ukkeli asustaa makuuhuoneessamme viimeisen morsiamensa kanssa...

Kiden kuvakuulumisia

Kide toipui Arnican voimin leikkauksesta erinomaisesti ja seuraavana päivänä jo leikki kuin mitään ei olisi tapahtunut :)

13.9. heti leikkauksen jälkeen

Tötterö ei ollut kiva ja tarralappu ei pysynyt masussa, niin tyttö sai seuraavana päivänä kääryleen ympärilleen.

24.9. ihmettelemässä naapurin ikkunanpesua...
...ja suloista köllimistä kainalossa


11.10. pullan nuuskuttelua, mieli taitaisi tehdä :P

Utu ja Kide nauttivat hemmottelusta herkuilla (toivotaan etteivät tytöt tule emoonsa vatsan ympäryksessä..) ja lokoisista kastraatin päivistä. Ulkoilemaan Kide (Utu ei tykkää valjastelusta) varmasti pääsee seuraavan kerran keväämmällä, nyt ilmat ovat jo vähän turhan viileitä.

Kuvat Niko Hallikainen