keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009

Nimet valitsevat kantajiaan...

Nyt alkaa pikku hiljaa hahmottua minkä nimen kukakin vauveli saa :) Vielä ei ole virallisten nimien julkistuksen aika eikä työ- tai kutsumanimiäkään ole vasta kuin yhdelle... tai kahdelle... Viimeisenä syntynyt cremevalkea poika sai työnimekseen Kapsu :D

Tytöt aukaisivat simmunsa ensimmäisenä eilen ja punainen poika tänään. Tässä Johannan laittama kuvakooste porukasta tältä päivältä (klikkaamalla aukeaa hieman isommaksi kuten muutkin kuvat):

Vasemmalta ylhäältä siis musta poika, punainen poika,
länttiselkäinen tyttö, viimeinen poika Kapsu,
"raitaolkapää" poika ja isompi tyttö
Aivan tuoreet painotiedot tältä illalta (vrk vaille yksi viikko) ovat syntymäjärjestyksessä:
punainen 164g
"raitaolkapää" poika 185g
musta 197g
länttiselkä tyttö 157g
isompi tyttö 160g
Kapsu 192g

Ja kiitos hurjasti kaikille onnitteluista! On tämä sellainen yksi toteutunut haave tämä pentue kaikkien epäonnisten yritysten jälkeen, ja niin hyvässä hoidossa, että parempaa ei voisi "sijoituspentueelle" toivoa :) (Miten muuten VOI olla näin hyvä tuuri sijoituskotien suhteen!? Yhtään hankalaa tai epäonnistunutta sopimusta ei ole eteen osunut, eikä ole näköpiirissä...)
"Ähvät" julkaistaan lähipäivinä...tai sitten vähän myöhemmin. Katsotaan ensin kuka valitsee kenet ja kuka kukin on.

tiistaina, tammikuuta 27, 2009

F-pentue syntynyt 22.1.2009!

Hile päätti vapautua kantamuksestaan 64. ja 65. vuorokauden välisenä yönä. Taitaa mennä vahvasti emolinjassa tuo yöllä synnyttäminen, kun kellonaikakin aloituksen suhteen on lähes pilkulleen sama kuin emollaan. Liekö jotain alkukantaisuutta, heh, toivottavasti ainakin rippunen sitäkin olisi siamilaisissa säilynyt. Vuorokausien suhteen ei näin aikaista synnytystä vielä ollut meillä koettu, mutta hyvä näin, koska pennut olivat oikein mukavan painoisia.

En voi oikein vieläkään uskoa todeksi miten ihanaisen pentueen Hilpukka ja Cremo meille pyöräyttivät! Ilman Cremon cremeä ja ilmeistä naamion kantamattomuutta ei tällaista tulosta olisi tullut. Vannoutuneena punaisen/cremen/kilppareiden ystävänä olen aivan lääpälläni näihin nyytteihin.

Jaa, mitäkö tuli - kai se pitää sitten kertoa ;)
Noin kolmen ja puolen tunnin aikana reippaasti ulkomaailmaan putkahdelleet pennut ovat siis:
Punainen (täplikäs tai solidi) itämainen poika 109 g
Cremevalkoinen (täplikäs tai solidi) itämainen poika 110 g
Musta itämainen poika 117 g
Cremevalkoinen (täplikäs tai solidi) itämainen tyttö 89 g
Cremevalkoinen (täplikäs tai solidi) itämainen tyttö 94 g
Cremevalkoinen (täplikäs tai solidi) itämainen poika 106 g

Ainakin parilla pennulla näkyy täplät selvemmin, osa näyttää hyvinkin yksivärisiltä, eli pieni mahdollisuus klassiseen tabbykuvioon cremepennuilla myös.

Bonukseksi toivottua valkokirjokilpparia ei tullut, vaikka pienemmällä tytöllä kyllä on outo tumma läntti keskellä selkää... Joo, kilppari :)

Sitten kuvia...
Äippä vaihtaa vaippoja

Toinen poika eli kermoista ensimmäinen, jolla on enemmän valkoista kuin viimeisellä. Huomaa pitkä valkoinen piirto naamassa.

Tyytyväinen perhe. Mustuainen pistää silmään, vaikka reunaan on kuvassa jäänytkin ;) Mustasta seuraava kuvassa on pienin tyttö, jolla on tumma läntti. Punainen (haalean punainen) on Hilen kainalossa.

Hmm, tämä saattaapi olla jälleen se toinen poika..

Punainen, joka tästä suunnasta näyttää kovin yksiväriseltä

Nyt menin jo sekaisin kuka tässä on :D Toinen tytöistä kenties...

Mutta tästä ei voi erehtyä ;)

Ja tämä on isompi creme tyttö, punnitus vajaan vrk:n iässä

Imuuttelua
Seuraavat kuvat ovat sunnuntailta 25.1. eli vajaan kolmen vuorokauden iässä.

Oikean pesän alusten vaihdon aikana möngerrettiin varapesässä

Hajaannus
Pennuilla nousee painot kohisten, kun emolla riittää maitoa vaikka lypsettäväksi. Tosi tyytyväistä sakkia tämä porukka onkin. Kitinää ei juuri kuulu, joskus joku protestoi pyllynpyykkäystä tai joutumistaan ahtaaseen paikkaan. Ainakin pari naperoa ovat jo ilmaisseet mielipiteensä selvemmin myös punnitusoperaatiosta. Suurinta osaa mokoma toimitus ei haittaa pätkääkään.

Jatkan F-nimien pähkäilyä kun Johanna saa paneutua sopivien kutsumanimien löytymiseen. Onneksi jokainen pentu on tunnistettavissa melko helposti oman yksilöllisen valkolaikkukuvionsa perusteella, vaikka hämärästä pesästä onkin hankalampi erottaa kutakin cremeä toisistaan. Tämä oli sitten myös ensimmäinen bicolour-pentueeni, josta olen Merjalle kiitollisuudenvelassa, niin hauskoilta nämä veitikat näyttävät! Ja koska molemmat tytöt ovat laikkuja, niin jatkoon laikku väkisinkin lähtee :)

PS. Ja kiitos muuten Perditan jengille tästä mainoksesta :P

perjantaina, tammikuuta 23, 2009

Ähäkutti...

...sanoi Hile, ja tekaisi pennut puoli vuorokautta ennen kuin radioaktiivinen kasvattaja ehti paikkakunnalle ;)

Huimaa. Ihanaa. Kiitos ystävät, että olette olemassa!

Isoja pentuja, iso pentue, mutta ei liian iso -ei niin iso kuin pelättiin. Onneksi. Kaikki voivat mainiosti.

Tuoreita F-Yrttisiä ovat rakkaudella olleet maailmaan saattamassa Johanna sekä Senja ja tärkeässä emon rauhoitus-tehtävässään herra Costello. Kasvattaja ei malta odottaa, että pääsee Jyväskylään, siksipä lopetan raporttini tähän...

keskiviikkona, tammikuuta 21, 2009

Kavereita ja riitapukareita

Jossakin kissakirjassa sanotaan muistaakseni, että "vain hyvin keskenään toimeen tulevat kissat nukkuvat vierekkäin". Siispä onkin aina yhtä suloista katsella yhdessä nukkuvaa kissakasaa, vaikka hyvin tietää, että ei sitä aina niiiin sopuisia olla.

Takana litistyneenä Hiku, vasemmalta Luuna, (Tonni-)Fuji ja Mutu-pappa.

Fuji pistää pään "pensaaseen", se on sille niin luonteenomainen, turvallisuudentunnetta tuova asento, että sylissä sen pää on usein kainaloon tungettuna tai villatakin sisällä...

Luuna luulee edelleen olevansa pikkupentu ja siirtää ison ruhonsa huoletta äipän niskaan. Pusuja vaihdetaan Mutu-Poon kanssa.
Yrittää tunkea imemään - huomaa Fujin kyljen pökkiminen 8)
video

Vaikka Fuji yrittää pitää Hikun tiukasti kurissa ja nuhteessa, niin välillä voi heltyä nukkumaan läheisyyttä kaipaavan koltiaisen kanssa samassa pesässä.

Fujin moottori käynnissä

Ja sitten kotiin tuli Make. Make oli joitakin viikkoja ystäviemme luona hoidossa, kun Usvalle odoteltiin uutta kiimaa. Make vieraantui viime keväänä perheestään ja Hiku-kamustaan, kun oli pitemmän jakson morsion luona kyläilemässä ja sen jälkeen on joutunut olemaan enemmän tai vähemmän yksin, siis ilman kissaseuraa. Leikkaamatonta kollia ei noin vain takaisin laumaan sujauteta. Syksyllä ennen Usvan kanssa vietettyjä häitä ja niiden jälkeen se sai Usvasta tosi hyvän kaverin. Olivat suorastaan rakastuneita, raukat. Pentuja ei kuitenkaan kuulunut ja Make pääsi karvanopistaan.

Usvan lähdettyä omaan kotiinsa Fuji pelkäsi kuollakseen Makea. Samoin Hiku. Luuna ei tuntenut isäänsä. Mutulle Make oli samanlainen puikulakissa, joita nyt tuntuu tulevan ja menevän (samoin suhtautui Usvaan) eli ei paljoa hetkauttanut. Sen sijaan Make saa (ilmeisesti) jotain puolentoista vuoden takaisia muistumia Mutun jahtaamisesta sen nähdessään ja ilme muuttuu, niskakarvat nousevat ja häntä pörhistyy, ei hyvä siis. Roturasismiako?
Muihin kissoihin Make itse suhtautui "ensi kerran" ne uudelleen kohdatessaan kuin entisiin tuttuihin... Oli hieman hämmennyksissään, mutta ei sanonut mitään. Ei uhitellut, ei juuri yrittänyt edes kontaktia, tutki vain paikkoja.

Noin viikko meni ja yhtenä iltana Maken ollessa valjaissa totuttelemassa porukkaan, se pääsi kuin pääsikin Fujin viereen nukkumaan. Ah sitä autuutta! Aluksihan Fuji ei suostunut olemaan lainkaan edes samassa huoneessa Maken kanssa. Hiku huomasi nopeammin, että eihän tämä taida ollakaan enää oikea kolli ja rohkaistui -niin kauan kun Make pysyi valjaissa.

Voi mikä onni, kun Ensirakkaus otti taas suojiinsa...
Luuna tutustui isäänsä reippaasti ja koska niiden välille ei ollut odotettavissa mitään isoja kahinointeja, niin nopeutimme tottumista ja otimme Luunan Maken kanssa makuuhuoneeseen yöksi ja sitten jopa mukaan matkalle yhteiseen isoon boksiin, molemmat kun ovat perin rauhallisia reissaajia. Sen jälkeen Luuna on vain vähän komentanut isukkia emon oppeja noudatellen...


Ja pöh, se verkko-ovi pitäisi saada viimein tehtyä. Osat on olemassa, ne pitäisi vain hioa, maalata ja hommata sopiva verkko, kasata kaikki sekä miettiä saranointi että lukitus. Tämä kilpparivajispöhnä ei ollenkaan auta asiaa. Hyvä kun saa välttämättömät asiat tehtyä päivän aikana.. Eikä se ole pelkkää unen puutetta tai -tarvetta, vaikka v-ä-s-y-m-y-s onkin ahmaiseva. Onneksi tiedän, että tämä on taas ohimenevä vaihe ja kunhan tyroksiinitasapaino palautuu, niin palautuu elämäkin. No nyt eksyttiin sivuraiteille...

Siis verkko-ovea tarvittaisiin Maken totuttamiseksi Hikuun ja Mutuun (tai oikeammin Hikun Makeen ja Maken Mutuun). Tyttöjen kanssa ollaan täysin kamuja, mutta Hiku on omalla omituisella käyttäytymisellään (huono itsetunto?) saanut aikaan sen ettei tule vielä toimeen Maken kanssa. Mutu ei onneksi ole älynnyt reagoida Maken uhitteluun mitenkään, vaan jatkaa tyytyväisenä kehräämistä tai mitä olikaan tekemässä Maken kohdatessaan (aina valvotusti). Siitäkös Make hämmentyy, mikä on kyllä ihan hyvä asia. Hiku taas aloittaa nykyään melkein samantien pelkourinan ja sähinän Maken nähdessään, vaikka poikia ei ole päästetty tappelemaan. Uhittelua Maken puoleltakin on kyllä ollut tuon Hikun käytöksen seurauksena.

Hiku saa nyt Avena sativaa eli kauranversouutetta, sen vaikutus alkaisi tuntua tällaisessa tapauksessa ehkä parin viikon jälkeen. Katsotaan. Makelle voisi antaa jotain sopivia kukkatippoja uhittelutaipumuksen tasoittamiseen... kun jaksaisi, siis saisi aikaiseksi. Ehkä tässä saakin aikaiseksi, kun tulee näitä näin julkisesti pohdittua :P Feliway on seinässä ja kokoonpanoja ja porukoita vaihdellaan eri tiloissa useamman kerran päivässä ja pojatkin kohtaavat aina hetken aikaa valvotusti. Ehkä tämä tästä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin...

sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009

Viikko jäljellä...

Huuh, mitähän tuosta sanoisi, kun 3-kiloinen tyttö alkaa olla reilu viisikiloisen ex-kollin kanssa saman kokoinen. Kuva, jonka Johanna juuri lähetti on paljon puhuva...

Painoa rouvalla on nyt 4700g ja maitokin on alkanut kertyä kaikkiin utareisiin :)
Johanna kertoo, että tuleva äippä kiipeää vielä kovaa vauhtia kiipeilytelineeseen, mutta pyörii vähän turhautuneena telineessä olevissa "riippumatoissa", kun ei meinaa millään mahtua pötsinsä kanssa niihin kippuraan köllimään :)
Synnytystä varten alkaa kaikki olla valmiina; pesiä ja alusia löytyy valinnanvaran kera ym tarpeellinen. Huomenna vielä toimitan rouvaselle synnytykseen valmistavat homput ja toivon, että H-hetki ajoittuu kaikin puolin sopivasti. Itse yritän päästä paikkakunnalle jo perjantaina ja apuvoimiakin on hälytetty olemaan kuulolla mikäli tarve tulee. Miten tämä aika menikin näin nopeasti!?

torstaina, tammikuuta 15, 2009

Hile - 8 vkoa tiineyttä takana

Minulla oli mahdollisuus käydä pikaisesti tervehtimässä rakasta möhömahaamme Johannan luona seitsemännellä tiineysviikolla ja sain otettua muutaman huonon kuvan todisteeksi pinkeästä vatsasta. Nämä kuvat ovat siis kun vuorokausia oli täynnä 48 ja päivämäärä 6.1.2009.

Istuu tärkeänä
Vielä se kohoaa maasta...
...mutta kyllä painovoima vetää vastustamattomasti (lyijy?)palloa puoleensa.Hile oli hoikka tyttö ennen astutusta, ei ole onneksi tullut siinä niin kovin äitiinsä...
Rouvanen on keskittynyt niin perinpohjin antamaan kaiken kasvuvoiman vauvoilleen, että ei ole vielä kehittänyt roikkuvia utareita. Toivottavasti muistaa kuitenkin ajoissa käynnistellä meijerin tuotantoa ennen kuin pienet ulkoistuvat...
Vauvojen liikkeet tuntuivat ensimmäisen kerran kuvausta edeltävänä päivänä, mutta nyt käy jo melkoinen kiemurtelu kyljissä ja paino oli eilen viimeisimmän tiedon mukaan noin 4600 grammaa, kun lähtöpainoa Hilpukalla oli himpun reilu kolme kiloa. Nyt on alkanut ruuan kanssa nirsoilu, eihän tuo ihme ole, kun pennut vievät tilaa mahalaukulta ja olokaan ei varmasti sitä myötä ole aina niin auvoisa. Pääasia on, että ruokaa kuitenkin jatkuvasti menee alas, vaikka sitten valikoiden. Kummasti on meno rauhoittunut eikä poikien hurjat leikit vedä mammaa enää puoleensa ;)

Lisäys:
Johanna lähettikin niin nopsaan tuoreet kuvat, että hädin tuskin ennätin tämän jutun julkaista, kun 57:n vuorokauden masuesittelyt olivat postilootikossani :)

Ujo pieni - ihanasti näkyy tuo korvien kuviointi <3
Taapertaja
Ja vielä jaksaa kurkottaa lelun perään