perjantaina, syyskuuta 07, 2012

Ja mitähän sitten vielä...

Muutama kuva parin viikon takaa Lapinlahden pentueista. Toistaiseksi vielä siis pentuja varattavissa - jos ei ole nopea, niin Johanna ei taida kohta enää antaa yhtäkään pentua pois - sen suuntaisia viestejä tipahtelee ;)

Ninniä on kyselty paljon, mutta vielä ei ole tälle ihanalle tytölle löytynyt omaa ihmistä.
Parempia kuvia ja enemmän toivottavasti pian :)

Ninnille ilmestyi pieni häntämutka. Sen verran selvä kuitenkin, että voi vaikuttaa näyttelyssä, siksi Ninni etsii lemmikkikotia. Fifé-näyttelyissä ei haittaa kastraattina.

Ninni on iso ja vahva tyttö


Nuppu on pikku sisko, siis Ninnin isosisko, mutta pieni sellainen. Ei liian pieni kuitenkaan, tässä vierellä iiiso Nökö-veli.

Nuppukin on varattavissa. Yksi kysely siitä on päällä, mutta katsotaan johtaako se mihinkään.

Nuppu-pieni on luonteeltaan todellinen seurakissa, sylittelijä ja lähelläolija. Silti jämäkkä neiti, joka tietää mitä tahtoo.



Nökö sulatti Johannan punaisia kissoja rakastavan sydämen niin, että se saakin jäädä kotiin.


Nököstä on tulossa isänsä kaltainen iso ja komea poika, jolla on hienot täplät.





Otsikon aiheeseen... O-pentueen varaustilanne muuttui Oprin oudon kouristuskohtauksen vuoksi. Sillä oli ollut erikoista tärinää ajoittain jo aiemmin, mutta juuri ennen ensimmäistä rokotusta se sai pari minuuttia kestävän kohtauksen, jossa siihen ei saanut mitään kontaktia. Perusverenkuva ei juuri antanut selitystä, samoin GM1 oli negatiivinen. Toksoplasmoosin tulos ei ole vielä tullut. Uutta kohtaustakaan ei ole tullut, josta tietysti ollaan todella huojentuneita, mutta näyttää siltä, että ketään sisaruksista ei uskalla jättää kasvatukseen ainakaan jos kohtauksen syyksi paljastuu/jää todennäköisenä epilepsia.. Onnia ehkä pidän varalla jonkin aikaa ja mietin sen tilanteen Kissaklinikalta neuvoa kysyen jos aika kertoo enemmän Oprin kohtauksen syystä.

Opri-mussukka Liida-emon kanssa.


Onni, Opri ja Liida takana.


Onni on komea poika, joka muistuttaa minua niin kovasti isovelipuolestaan Unista, että ihan kipeää tekee...




Olki on nyt siis myös varattavissa. Tyttö sopii myös näyttelyyn.


Oona-pikkuinen jää Johannalle Oprin "seuraksi"..


Seuraavat kuvat (c) Tuuli Jääskeläinen

Onni

Liida lekottelee

Oona



Onnin väritystä selän ja kyljen puolelta.



Opri





Olki lasten leikeissä mukana :)


Alkaa olla syytä riittämiin ripustaa (kasvatus)hanskat naulaan. Ei vaan jaksa enää murehtia. Nyt tietenkin pitää sitten myös itseään muistuttaa siitä kuinka pieni prosentti sairastuneet tai kuolleet pennut ovat olleet viidessätoista + kahdessa pentueessa, joissa yhteensä 66 + 12 pentua (+ = hybridipentueet). Prosentit eivät vaan lohduta silloin kun kissa (pentu, nuori, aikuinen tai vanhus), joka on rakkaaksi käynyt yksilö, oma persoonansa, menetetään sairauden takia..
Yksi syy "kyllästymiselle" on myös hyvien kotien löytymisen vaikeus. Se ei haittaa jos pennut ovat hieman pitempään kotona, mieluummin niin kuin antaisi minne tahansa. Se ei ole myöskään syy pentujen hintojen polkemiselle. Kulut eivät siitä pienene eikä pentu huonone jos siitä pidetään hieman pidempään hyvää huolta kasvattajan kotona. Päinvastoin olen huomannut sellaisten pentujen olevan kenties jopa varhemmin maailmalle lähteneitä tasapainoisempia ja reippaampia myös aikuisena (edellyttäen, että ovat saaneet olla kodin toimissa mukana, saaneet virikkeitä, tavanneet monenlaisia ihmisiä ja niitä on käsitelty paljon ja aina kauniisti sekä ovat kenties jopa matkustaneet muutenkin kuin pakolliset eläinlääkärikäynnit kodin ulkopuolella tai saaneet valvotusti ulkoilla), jos jotakin eroa yrittää löytää aikuisiällä. Polkuhintaan myyminen myös polkee rodun mainetta. Vaikuttaa siltä, että jos joku tarjoaa pentujaan erityisen alhaisella hinnalla, syynä lienee vain se, että kasvattaja haluaa niistä mahdollisimman nopeasti eroon!?

Olkoot nämä pennut meillä (kunhan ne Johannalta haen ;)) vaikka viisivuotiaiksi, niin alennusmyynteihin en lähde mukaan enkä myöskään edelleenkään myy kenelle tahansa. Sama pätee M-pentueen jäljellä olevaan Mesiheinä-poikaan. En sen vuoksi ota varausmaksuakaan näkemättä kotiehdokasta tai ilman että ostajaehdokas olisi nähnyt pentua.

5 kommenttia:

Loomis. kirjoitti...

Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että 'yli-ikäisyys' on pennun luonnetta ajatellen pelkkää plussaa.

Pirjo kirjoitti...

Suloisia pentuja!

Harmittavaa, jos sinulla kasvatus loppuu; joku taisikin jo jossain kirjoittaa, että ei enää muualta kissaa ottaisikaan! Minulla on (ollut) kaksi kissaa sinulta, ja molemmat ovat hyvin sosiaalistettuja, rohkeita, selkeitä. Se, että sairauksia on joskus, ei ole vikasi. Rohkeutta ja jaksamista! <3

Katri kirjoitti...

Komppaisin Pirjoa tuossa kasvatusasiassa, että jos jostain kissaa vielä joskus ostaisin niin sinulta (tai Johannalta, mikä on tässä tapauksessa lähes sama asia ;)). Miehellekin jo puhuin, että olisiko Mesiheinä meidän kohtaloksi tarkoitettu, kun meidän joukko kenties pian harvenee, niin suunnattoman surullista kuin se onkin... Mutta ehkä jatkamme kahdella kissalla, on tässä elämässä niin paljon nyt kaikkea muutakin. Toivottavasti pian nähdään kuten on suunniteltu, jutellaan sitten lisää kuulumisia. Halauksia, olet mielessä usein!

saila kirjoitti...

Kiitos Pirjo! Teidänlaisia ja monia muita ihania (en nyt käy luettelemaan) kun olisi kaikki pennunottajat, niin kyllähän tätä jaksaisi kaikesta huolimatta <3
Katri: Mesiheinä olisi kyllä teille niiin sopiva ilopilleri ja suloinen kiltti :-* Ja eihän kaksi kissaa riitä mihinkään :O Toivottavasti nähdään!

Virve kirjoitti...

Onni on kyllä todella upea! <3 Tällä hetkellä vaan laumaa ei voi millään kasvattaa.. Huoh. Punaisen/cremen kissan kaipuu vaan pysyy niissä on sitä jotakin mikä on vienyt ison palan sydäntäni.
Salakavalasti ovat itikset vieneet paikkaa mun sydämmessäni. Niissä on vaan jotakin taikaa. :) Tosin miehestä ne ovat vielä lepakkokorvia, mutta kovin montaa itistä ei ole mies tavannutkaan. ;)
Kukahan olisi minulle itiskuumeen aiheuttanut. ;)

Kasvatusasioissa on varmasti paljon huolta ja murhetta, mutta myös niitä ihania hetkiä iso kasa. Hienoa, että olet tosiaan tarkka uusista kodeista. Pääasia on että oikea kissa menee oikeaan kotiin. Niin vältytään mahdollisilta kiertoon menoilta ym ongelmilta.
Taatusti löytyy pentukyselijöistä niitä todellakin ei sopivia ja on oikein, että niille ei pentua anneta.

Nim. itse olen saanut monille selittää miksi rokotutan ja näyttelytän kotikissaa. Halvemmaksi tulisi kuulema vain antaa kissan juosta rokottamattomana ja leikkaamattomana ulkona ja jos se saattuu kuolemaan niin ottaa vain uuden. Tulee halvemmaksi.. Huoh.. Lisäksi muutamalle olen saanut selittää mistä muodostuu rotukissan hinta, niitä kauhistelijoita kun on piisannut. ei ole kasvatustyö todellakaan helppoa eikä halpaa, eikä sitä tehdä euronkuvat silmissä, vaan rakkaudesta kissoihin. Tosin ikävä kyllä niitä euronkuvat silmissä kasvattavia löytyy myös, mutta onneksi ne muodostavat vähemmistön.

Ei ole kuin pari kasvattajaa jolta voisin tulevaisuudessa ottaa rotukissan ja sinä olet kyllä listan kärjessä. :)
Joskus sairauksia ja vastoinkäymisiä sattuu liikaa liian nopeasti, mutta onneksi suunta usein kääntyy pitkäksi aikaa paremmaksi.
Itsekin kun puolentoista vuoden sisään menetin kolme kissaa niin kyllä se kouraisi sydäntä niin pahasti, että ei uskaltanut heti ottaa yhtään laumanjäsentä lisää. Sitä ajatteli, että on jotenkin "kirottu". Yksi vanhuuteen ja kaksi muuta nuorta kissaa sitten toinen epäonnisena sohvan niittien takia ja toinen virukseen..
Elämä kuitenkin voittaa lopulta vaikka raskaita menetyksiä tulisikin. Ilman niitä minulla ei olisi nyt Jesseä lämmittämässä koko perhettä. :)

Kovasti halauksia ja ihanaa syksyä sinne päin!