Kerma(viili)poika ja Namipala

Haru-poika se sitten tykkää kermaviilistä. Sitä luputetaan alku- ja jälkiruuaksi ja naama on sen näköinen. Aika kermainenhan tuo koko poika on...

Menin samaan lankaan kuin See-pentujen kanssa... Olin aivan varma ettei Fuji kanna vaalennosta, kun kaikki edelliset "värilliseen" ikään (yksi synnytyskanavassa kuollut simsku ja toinen viikon ikäisenä tapaturmaisesti kuollut simsku) päässeet Fujin jälkeläiset olivat tummia; siis ruskeaa, suklaata, punaista ja kilpparia. Mutta ähäkutti! Meidän punapoika onkin KERMApoika!!

Perjantai-iltana kun nostin Harun Mutun viereen sen turkkia nuuskimaan keittiön tuolille, niin siinä Mutua vasten katsoin, että mitä ihmettä, eihän tuo mikään punainen ole!!

Lauantaina sitten päivänvalossa tsuumailin, kääntelin ja vääntelin ja vertailin Fujin punakorviin ja Hikun kermakorviin. Ja todentotta, kyllä meillä on täällä nyt kaksi kermapoikaa (punikkeja yleisnimitykseltään yhtä kaikki ;)). Cremeväri on harmaaseen taittuva, mattamainen, puuterilla tupsutettu väri, kun punainen on lämmin ja hehkuva, syvä väri. Onhan tuo talviaurinkokin valjumpi, joten nimi istuu silti mainiosti :D

Tuossa näkyy lähempää korvien sävy, vaikka kuva on vähän epätarkka.

Kuvat ovat lauantailta. Fuji-punikin takapuoli.

Nami-neitiä käytiin Turusta asti katsomassa ja namipala hurmasi itselleen tulevan kotinsa. Tyttö muuttaa toivon mukaan maaliskuulla isovelipuoliansa Siriusta ja Dobbya prinsessana hallitsemaan ;)

Neitille on tulossa tumman siniset silmät.

Fujin maitobaari on auki.