perjantaina, tammikuuta 22, 2010

Veitikat vekkulit

Keskiviikkona oli poseerauskuvien yritystä. Kun valo-olosuhteet olisivat olleet parhaimmillaan ja olin saanut rekvisiitan valmiiksi kamerasta simahti akku. Latautumista odotellessa aurinko ehti siirtyä puiden taakse ja pennut simahtaa... Parilla oli kyllä loppujen lopuksi liikaakin virtaa kun olisivat vängällä kävelleet pois "studiosta", Nami ja Hasu nimittäin, simskutyttö ja ocipoika.

H-pentue oli kuvauspäivänä kolme viikkoa ja kaksi päivää vanhoja. Pesästä siamit lähtivät hummailemaan viime lauantaina oikein joukolla (jos kahta voi sanoa joukoksi) eli kahta päivää vaille 3-viikkoisina. Fiksuja pentuja kun osaavat myös takaisin pesään ilman hirveää "apua äiti, olen eksynyt"-huutoa. Kaikessa hiljaisuudessa yön tunteina ovat käyneet hiipparoimassa milloin kermaviiliastiassa milloin pitkin sängyn ja lipaston alustoja. Kermaviilikylvyistä oli vain todisteet jäljellä kun lattia oli puolen neliön alalta kuorrutettu möhnällä ja vaa'allakin käyty ihan omin avuin. On se kananmuna-kermaviili maistunut sisäisestikin ja sen myötä myös Fuji intoutunut näyttämään pennuille, että joo, syökää vaan, tämä on HYVÄÄ, nam, mums, maisk, kun edelliset kolme viikkoa on vain peitellyt tarjottua hapanmaitotuotetta... Täytyyhän pennut opettaa kaikkiruokaisiksi vaikka itse nirsoilisikin.

Nami oli aluksi häikäistynyt ikkunan läheisyydessä..

...mutta heti kohta piti alkaa tutkia.
Namin alustava varaus peruuntui, joten tällä hetkellä tyttö on vapaa. Yksi kotiehdokas miettii parhaillaan mihin päätyy, joten katsellaan, kiinnostuksestaan saa ilmoittaa.

Kuikuilua.
Neidistä alkaa kuoriutua oikea veitikka ja tytöllä on mahdoton kiipeily- ja keikkumisvimma. Kiipesi selkääni yksi ilta, kun oli polvillani pesän edessä antamassa lisämaitoa jollekin ocilapselle. Säntää oitis vastaan, kun huomaa, että pesän viereen tulee ja kiipeilee ja keikkuu polvilla. Kipusipa tuo paidanedustaakin ylös juttelemaan ihan lähietäisyydeltä. Maistelee käsiä ja tukkaa ja hurjasteli tänään ulos pentuhuoneestakin noin vain kun ovi aukesi... Taitaa tulla isosiskoonsa 8) Kiltti kuin mikä eikä pelkää (vielä) mitään.

Tästä rohkeasti yli.

Aah, pieni seisahdus, vaikka kamera ei juuri parhaimmalla poseeraushetkellä ollut tietenkään laukaisuvalmiina, niin edes hetken aikaa tyttö katsoi suunnilleen kameran suuntaan...

Korvat taakse ja täysillä eteen...

Irvistys :P

Meidän pieni nimetön pojumme sen sijaan ei halunnut herätä makeilta iltapäiväunilta...

Näin pieneksi kääröksi mahtuu melkein puolikiloinenkin poika!
Nuoren herran ruokahalu on aikamoinen, emonmaito ei enää oikein riitä kun ollaan niin kovia menemään, niin kananmuna-kermaviilisotkua on mussutettu tällä viikolla ihan ison kissan tapaan. Tämä on ainoa tyyppi, jolle lisämaito ruiskusta kelpasi ihan oikeasti. Enää se ei korvikemaitoa tarvitse.

Onks ihan pakko?

Nnnnuukuuutttaaazz

Unissakävelijä.

Zzzz.

Ociporukka oli kuvauspäivänä kaksi viikkoa ja neljä päivää vanhoja. Nämäkin nöpökät kyllä jo kävelevät, mutta suurin osa naperoista oli lähes yhtä unisia kuin simskupoika kuvaushetkellä, joten mahat viistävät maata - toisilla jopa leuka. Oceista ruskeat eli Hasu-poika ja Kiku-tyttö lähtivät omin avuin pesästä hieman katselemaan alkuviikosta. Uteliaina siamsisarusten perässä. Pitemmälle pesänedusviltiltä eivät uskaltautuneet ja Fujikin ehätti kiireellä poloisia siihen imettämään, mutta joka päivä ollaan aina vähän rohkeampia.
Ocit ovat edelleen kaikki vapaana, joten Stiina vastaanottaa mielellään kyselyitä. Ocicat ry:n sivulta löytyy myös tämä Darrencat-pentue.

Pörröinen lila Hoshi-tyttö unisena.

Hoshi on porukan temperamenttisin. Neiti sanoo mielipiteensä hyvin kiivaasti jos joku asia ei miellytä ja vieraille hajuille poksahdetaan oitis ;) Silti tyttö on todella suloinen nököttäessään pesässä ja puntaroidessaan näkemäänsä. Sana harkitsevainen voisi kuvailla tätä typyä myös. Pyöreänaamainen, tupsukorvainen nallukka.

Shiso on siro tyttö, joka jäi välillä pienimmäksikin, mutta on nyt taas ottanut muut kiinni ja pysyttelee Kikun edellä painossa. Suloinen luonteeltaan ja ulkonäöltään. Ihanan lämmin suklaaväri ja todella vaalea pohja, joka saa toisinaan epäilemään tyttöä hopeaksi...

Tämä neiti on tainnut tulla luonteessa herttaiseen emoonsa kuvauksien perusteella. Sääli kun en saanut tuntea Miisua...

Täpliä.

Kiku on ottanut oikean kasvuspurtin ja oli myös ensimmäinen ocilapsista, joka uskaltautui pesän ulkopuolelle itse. Tämä tyttö juttelee ja kehrää ihmiselle ja on joukon liikkuvaisinta sorttia. Oikeasti sillä on hieno kontrasti täplissä, mutta kamera ei ole tarkentanut kunnolla kylkeen. Unisena.

Jospa hieman katselisi paikkoja.

Reipas neiti.

Entäs sitten poika. No Fujin piti tietenkin heti tulla kaitsemaan yksin kauheaan kuvauspaikkaan joutunutta poikalastaan ja antaa yksityisimetystä. Mamman suosikki siis Hasu.

Tytöt kyllä pärjäävät, mutta pojasta pitää huolehtia vähän tarkemmin, Fuji tuumaa..

Emo häädettiin ja Hasu jäi ihan yksin.

Poitsu käynnistää kehruumoottorin silityksistä ja usein ilmankin ja on utelias ja rohkea menijä. Punnitukseen meno aiheuttaa "Äitiiii"-huudon, jolloin Fuji kiirehtii paikalle tarkistamaan ettei pikkupoikaa kiusata. Tätä tyyppiähän Fuji etupäässä kanniskelikin...

Minulla on kuulemma nätti ocinaama.

Pari videota sunnuntai-illalta, kun simskulapset pääsivät ensimmäisen kerran "virallisesti" tutustumaan olohuoneeseen ja koiraan sekä toisiin kissoihin, jotka ovat kyllä pentuhuoneessa pyörähtäneet silloin tällöin. Luunakin pääsi pentukammostaan kun sai avaralla paikalla nuuskia lapsia rauhassa ;)

video


video

Stiina ja Leena kävivät tänään tervehtimässä naperoita ja Leena otti hienoja kuvia. Niitä siis odotellessa :)

2 kommenttia:

DobbyCat kirjoitti...

<3 voihan kissan viikset :)

Pirjo kirjoitti...

Jopas on ihania kuvia - ja mainioita filmejä! Pennuilla on hyvät oltavat, kun on iso vahtikoira turvaamassa!