lauantaina, elokuuta 15, 2009

Reissu-Mutu

Mutu se osaa säikytellä... Milloin se katoaa kolmeksi viikoksi (joskus 8-9v sitten) tai sulkeutuu naapurin ulkorakennukseen kolmeksi päiväksi tai joutuu kollin rökittämäksi tai käärmeen puremaksi, milloin takajalat pettävät juuri juhlapyhän aattoiltana... mitähän vielä, en muista läheskään kaikkea millä Mutu on aiheuttanut lieviä sydämentykytyksiä tai harmaita hiuksia vuosien aikana. Eihän Mutu tapaturma-altis tai sairas ole - eihän se ole edes pudonnut parvekkeelta kuten veljensä 15 vuotta sitten tai jäänyt auton alle... Se täytti heinäkuussa 16 vuotta ja sillä on "vain" munuaisvika. Terhakka höppänä pappa, joka tarvitsisi tekarit ja nukkuu mielellään paljon, mutta jos tilaisuus tulee livahtaa ulos, viipottaa häntä kaarella pitkin pihaa ja mutustaa siinä sivussa parit myyrät ;) On mm. muutaman kerran loikannut yläkerran auki jääneestä ikkunasta yöllä pihalle ja saatuaan tarpeeksi yöreissusta, murtautunut ulkoapäin ulkotarhaan ja jonottamaan ikkunan taakse sisälle pääsyä...

25.7. lauantaina Mutu oli ollut syömättä jo koko päivän ja oksensi illalla myöhään verta. Tietenkin jälleen päivystysaikaan, jolloin ei avusta ole tietoakaan (päivystäjinä lehmälääkäreitä, jotka eivät vanhan kissan takia vaivaannu). Annoin hätäavuksi Ars.alb.200 ja pappa tuntui muuten piristyvänkin, mutta ruoka ei edelleen oma-aloitteisesti maistunut, joten piti turvautua ruiskuruokintaan. Maanantaiaamuna meidän oli ollut tarkoitus lähteä siskoni perheen kanssa Kesälahdelle telttailemaan, mutta soitin alkajaisiksi eläinklinikalle ja sain Mutulle ajan iltapäiväksi. Siskon porukka meni edeltä toisella autolla ja me nappasimme Mutun kainaloon (ja autossa isoon kevythäkkiin) ja menisimme myöhemmin perässä Mutun kera - eihän pappaa uskaltanut hoitajien kontolle jättää.

Klinikalla poika punnittiin ja olihan tuo edellisestä käynnistä laihtunut puolisen kiloa, vaikka ulospäin sitä ei juuri Mutusta huomaa, 4,8kg oli nyt paino. Mutu oli tyynen rauhallisesti valjaissa odotustilassa, kun kevythäkkiä ei sentään klinikalle voinut kammeta ja kun pääsimme Virven vastaanotolle, niin ehti siinä tutkia häntä pystyssä koko huoneen ennen kuin päästiin varsinaisiin tutkimuksiin. Munuaiset palpoitiin ja ultrattiin ja otettiin vielä verikokeetkin. Toinen munuainen tuntui sekä palpaatiossa että näytti ultrassa pienemmältä ja kovemmalta, mutta toinen melko normaalilta. Verikokeiden tulos oli se yllätys - olimme tietenkin odottaneet, että edelliseen on tullut jyrkkä huononeminen oireiden perusteella, mutta tulokset näyttivätkin aivan päinvastaista. Jokainen arvo oli viiterajoissa, joskin CREA aivan ylärajoilla, mutta verratkaapa tästä edellisiä lukemia:


joulukuussa -06 UREA 15,5 (viitearvot 5,7 - 12,9), CREA 195 (71 - 212), GLU 14,84 (3,94 - 8,83), ALT 105 (12 - 130), ALKP 42 (14-111)
marraskussa -07 UREA 8,7 CREA 303 ALT 59 ALKP 40 GLOB 59 (28 - 51)
toukokuussa -08 UREA 8,0 CREA 238 GLU 15, 36 ALT 59 ALKP 36 GLOB 56
heinäkuussa -09 UREA 9,4 CREA 207 GLU 7,99 ALT 30 ALKP 35


Urea oli taas noussut, mutta ei lähimainkaan tuohon -06 arvoon, glukoosikin näytti noin siistiltä - ehkä siksi ettei Mutu stressannut matkustusta niin paljoa, kun sai olla tilavasti autossa ja klinikalla tutustua kaikessa rauhassa paikkaan - selvästi tyytyväisenä vapauteensa ;)

Teimme tästä sen johtopäätöksen (pilke silmäkulmassa), että Mutu halusi mukaan lomailemaan ja näytteli siksi sairasta... Mukaan klinikalta varuiksi nesteytystarvikkeita, pahoinvointilääkettä ja Antepsinia mahan limakalvoja suojaamaan, munuaisruokia ja nokka kohti Kesälahtea.

Siskontyttö Mia poseeraa Mutun kanssa.

Isäntä ei meinannut pysyä Mutun vauhdissa...

Häntä tanassa eteenpäin...

Nams mousk nams heinää

Ja taas jatketaan :)

Mutu tutki kaikki leirintäalueelta löytämänsä puukojut ja muut rakennukset...
Näyttääkö tämä pappa sairaalta??

Pissalle voi istahtaa vaikka keskelle polkua...
Mutu viihtyi erinomaisen hyvin telttailemassa kun sai nukkua kaikessa rauhassa pitkät unet, tarjoilu pelasi ja ruokakin maistui nyt ja valjaslenkeille pääsi ainakin kaksi kertaa päivässä. Hyvä hermoloma Mutulle liskokissoista..
Niin se poika porskuttaa. Mainittakoon vielä, että ennen näitä verikokeita Mutu oli siis pääasiassa syönyt samoja ruokia kuin muutkin... Lähes pelkillä munuaisruuilla ollessaan Mutu kehitti heti itselleen pissatulehduksen, joten raakaruokavalio tuntuu sopivan papalle paremmin -valikoituna tietenkin.

4 kommenttia:

DobbyCat kirjoitti...

Aika pappa :)ja varsinainen teräsvaari , terveiset Dobbylta ja Siriukselta.

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Komea vanha herra! :)

Eija ja muut Kelmit kirjoitti...

Hyvä Mutu!! :-)

Pirjo kirjoitti...

No eipä näytä Mutu sairaalta, ja nuo arvotkin. Kapsullakin arvot heittelevät; vuosi sitten säikähdettiin, mutta kun saatiin munuaisruokaa, arvot paranivat heti viitearvoihin. Tosin Kapsu on nyt taas normaalisafkalla, koska koskaan ei voi tietää, milloin kolli suvaitsee käydä syömässä.

Mutu on kyllä varsinainen persoona. Toivotaan paljon vuosia - koskaan ei voi tietää! Meilläkin on tapahtunut aika monta ihmeparantumista vuosien aikana. Kun saa kissan taas syömään ja juomaan, ollaan taas elämässä kiinni. Tsemppiä!