Erittäin paljon myöhässä nämä H-pentujen 6vk 1vrk ja ocien 5vk 3vrk -kuvat. Tämän postauksen julkaisupäiväksi sitä paitsi tulee eilinen, eli 13.2. jos yhtään bloggeria tunnen, kun latasin kuvat eilen valmiiksi, mutta en ehtinyt kirjoittaa tekstejä. Tänään on siis 14.2. kun tätä kirjoittelen (tai taitaa ehtiä vaihtua 15.2..)
Yrttitarhan Hanami, NAMI
esittelee kehittyvää kilppariväritystään
Uninen neiti
Nami-neiti juttelee KOVALLA, kirkkaalla äänellä ja moottori pyörähtää käyntiin joka tilanteessa. Löysän rento käsiteltävä kuten veljensäkin ja sylikiipulainen. Ei pelkää juuri mitään, imuria hieman oudoksui. Vastaa kun kutsutaan.
Tyttö kun saa jotain päähänsä, niin se pitää. Kuvailisiko sanat itsepäinen tai päättäväinen ja sinnikäs parhaiten. Edelleen silti itse kiltteys, niin ihana. Niin kilppari.
Kaunis kilpparivarvas. Voi että kun sitten tykkään tuosta Namin päänupista.
Englantilaistyylinen pötkökroppa :)
Yrttitarhan Haru Yuki, HARU
osasi tällä kertaa poseeratakin.
Tosin vain istuviltaan..
Harulla riittää virtaa. Se on nokkela ja älyttömän utelias veitikka, jolla on sama "huulen-hampaan-päälle-jäämis-ilme" kuin emollaankin.
Yhtään ei edes imuri pelottanut. Syli on ihana paikka nukkumiseen, mutta muuten ei malttaisi paikallaan paljoa pysytellä. Masun pusuttelu on myös ihanaa, sitä kuuntelisi vaikka kuinka kauan. Harulla on masua, jota pusutella 8)
Kermahurmuri. Ihanaiset simmut kuten siskollaankin. Haru on myös kova poika juttelemaan.
Leikityttää!
Varpaat vaatikin putsausta kesken kaiken. Varpaiden harustus -eiku haristus.
Kermakoovat.
Nämäkin pienet oppivat vihdoin perjantaina tulemaan pahviaitauksesta yli ja purin aitauksen tarpeettomana. Ensi yöksi taidamme siirtyä levitettävälle vierassohvalle nukkumaan, vaikka viiime yö menikin ihan rauhallisesti kun pennut leikkivät itsensä väsyksiin illalla.
Ensiksi poseeraa KIKU, porukan pienin söpöläinen.
Veitikka ilme.
Leikin ujoa-ilme.
Kiku on valloittava höpönassukka. Luonteeltaan avoin ja välitön vekkuli, joka tykkää kiivetä niskaan istumaan ja kampaamaan tukkaa. Juttelee pienesti ja kyhnää selällään silitystä vasten. Suloinen tyttö.
Kuvaustilanteessa Kiku oli helppo houkutella esiintymään, se keskittyy mielellään lähellä olevaan asiaan eikä anna epäolennaisen häiritä. Rohkeimmasta päästä ja utelias kuin mikä, leikit jatkuu sekä imuroinnin että metelöivän 2-vuotiaan lapsen lähellä.
SHISO, pikku suklaanappi.
Välillä vuoronperään Kikun kanssa pienin, mutta nyt pysyttelee Kikun edellä painossa.
Shisossa on myös mallinvikaa, niin luontevasti siltä käy kameran edessä keikistely.
Shiso on hirmuisen kiltti ja lempeä tyttö, jolla on pieni jutteluääni ja herkästi käynnistyvä kehräys. Usein ensimmäisenä juoksemassa ihmistä vastaan ja nautiskelee silityksistä kuten muutkin. Touhuaa reippaana tutkimassa uusia huoneita eikä imurikaan aiheuttanut juuri ihmettelyä suurempaa hämmästystä.
Suklaista neitiä olisi moni ollut laittamassa käsilaukkuunsa... Täplissä löytyy.
Tarkkaavainen ja utelias seuraneiti, joka haluaa olla lähellä.
HOSHI on ihan oma lukunsa. Jos se olisi koira, sitä kuvailtaisiin teräväksi ja aika kovaksi. Säikähtää helposti, mutta unohtaa pian ikävän kokemuksen.
Hoshi on utelias pörriäinen, joka on ensimmäisenä niskassa istumassa ja juoksee vastaan kun huomaa ihmisen. Hoshi on pesävauvasta asti ollut herkkä vieraille hajuille, psäh tuli jo silloin helposti kommentiksi. Sama terävyys näkyy vieläkin, vaikka usein uteliaisuus ja seurallisuus vie voiton.
Hoshi on leikkiessään kimpoileva kumipallo. Kuvausalueellakin sitä oli miltei mahdoton saada pysymään, kun kumipalloilu oli päällä...
Hoshin luonteikkuus on vinkeää; pyöreät viattomat kasvot ja temperamenttinen luonne, joka on samalla sosiaalinen nautiskelija ja äkkipikainen puolustautuja. Silti imuri ei aiheuttanut kauhistelua.
Täplät eivät oikein näy kuvissa pörröturkin ja lilan värin takia, mutta kyllä Hoshilla täpliä on, hienoja isoja täpliä.
HASU-poika
käyttelee kähisevää piippausääntään sisaruksistaan poikkeavalla tavalla. Sen takia se kai on emon lellikki -huolestuttava huollettava, emon silmäterä.
Hasu kähistä piippailee silloin kun sillä on hätä, silloin kun se on eksynyt keskelle lattiaa, silloin kun se haluaa ruokakupille, silloin kun se haluaa syliin, silloin kun se haluaa imemään tai silloin kun sillä ei ole mitään asiaa...
Hasu on hurmaava, lempeän rauhallinen herrasmiehen alku, joka osaa jo pienestä pitäen puskemisen jalon taidon. Päälaella pusketaan kovaa ja selällä kyhnätään sujuvasti. Katsotaan samalla silmiin ja kähistään suloisesti piippauksia.
Hasu ei turhia hötkyile ja sylipaikka kelpaa aina.
Pikkupojalla on karhunkäpälät.
Vielä yksi kohtalaisen onnistunut porukkaposeeraus keskiviikolta. Muuten yritys ottaa ryhmäkuvia levisi kuin Jokisen eväät... Taustan kokeilin vaihtaa kuvaan, kun onnistuin saamaan oman varjoni alkuperäiseen..
Vasemmalta Hasu, Kiku, Shiso ja Hoshi.
Eilen aloitin toisen matokuurin ja sitten suunnitellaan jo ocipentujen ensimmäistä rokotusta reilun seitsemän viikon ikään, jotta porukka pääsee muuttamaan Stiinalle. Aika menee ihan liian nopeasti... miten näistä raaskii luopua :'(
Ocien 5- ja6-viikkoispainot sekä painonnousut (+suluissa) lauantailta olivat: Hasu 540g / 683g (+143), Kiku 439g / 563g (+124), Shiso 445g / 570g (+125) ja Hoshi 474g / 613g (+149).
Simskujen 5- ja 6-viikkoispainot sekä painonnousut viikon ja kahden takaa olivat: Nami 586g / 736g (+150) ja Haru 635g / 845g (+210). Nyt Haru on jo yli kilon... Namikin 900 grammaa.
