2-viikkoisposeerauksia

Kotisivuilta löytyy ne "virallisemmat" versiot samasta kuvaussessiosta, joita en julkaise tässä, mutta koska kohtuullisen onnistuneita tuli useammastakin kuvasta, niin tässäpä näitä muita.

Jaspi -suostui viimein avaamaan silmänsä- söpö poika

Raike -ihana hiljainen mietiskelijä

Tässä oli tarkoitus saada näkymään Raiken kuviottomuus, mutta kuva ei oikein onnistunut...
Juuso -kommenttia löytyy ;)
Luuna <3
Rixi Reipas -ei suostunut katsomaan suoraan kameraan- haluaa ilmeisesti esitellä hienoa pitkää profiiliaan mieluummin 8)

Tänä aamuna Fuji halusi vaihtaa pesää. Oli pakko herätä, kun kaksi pentua vinkui matolla ja kolmas yksin pesän viereisessä boksissa... Kun siirsin kaikki pennut boksiin, niin Fuji oli erittäin tyytyväinen :)

Fujilla on jo valtava ruokahalu. Yöllä meni vähän possunsuikaleita (raaka ei edelleenkään vedä kaikkein parhaiten), yksi kokonainen a/d-purkki ja yksi kokonainen Almo nature-penturuokapurkki -sellainen isompi. Kermaviili maistuu vähän ja tarjolle laitetusta possunsydämestäkin syötiin eilen osa. Hankalinta on, kun Fuji himoitsee pentujen korvikemaitoa 8) Se ei niinkään välitä siitä, että pentu vinkuu pesän ulkopuolella, kun syötän sitä (tietää, että kohta pentu on taas pesässä..), vaan yrittää kaikin keinoin keksiä miten saisi houkuttelevasti tuoksuvaa maitoa... Hassu. Kyllä se sitten saakin aina ne loput maitosekoituksesta mitä pennuilta jää tähteeksi.

Ikää 2vk -varhaiskypsiä vauvoja

Pentuja alkoi jostain syystä yht'äkkiä kiinnostaa pesän ulkopuolella oleva avara maailma - tungos pesän suuaukolla on huvittava ja uskaliain päätti 2-viikkoisuuden kunniaksi mennä ulos! Kukas muu kuin Luuna-tyttö 8)

Pentueen vanhimmat tönivät toisiaan, kuka uskaltaisi mennä ensin...

Luuna: "Mitäs täällä jahkaillaan? Väistäkääs pojat, niin minä näytän."
"Tämä on helppo nakki"
"Näin sitä mennään!"
"Huppista!"

Video Luunan sukelluksesta ja äkkiä takaisin...

Edellinen tapahtui yöllä n. klo 01.30 ruokinnan jälkeen. Seuraava uhkarohkea oli Jaspi aamusyötön jälkeen.

"Tulkaa perässä jos uskallatte!"

Pesään palautus aiheutti vastalauseiden myrskyn...

"Hei! Äitikin on tuolla!"
"Mennään, mennään" "Mene sinä ensin"

"Näyttäkää mullekin! Pois tieltä!"

Video: "Maitobaari on TÄÄLLÄ!"

Pesäkurkkijoita...

Kun aamusyötön jälkeen vielä simahdin itsekin, niin herättyäni näky oli tällainen; Rixi ja Luuna nukkumassa matolla ja Jaspi nuokkuu pesän laidalla...

Luuna &pojat

Luuna oli sellainen yllätys syntyessään, että piti moneen kertaan tarkistaa onko se totta: ettei turkin märkyys kuitenkin hämää - SOLIDI kilppari Fujilta ja Makelta!! Juuri kun olin kaikille päivitellyt, että täplikäs Make tekee muiden morsiamiensa kanssa myös kuviottomia pentuja, mutta ei kuviottoman Fujin kanssa, että se on sitä minun tuuriani... Kilppariväri kun tulee parhaiten esille kuviottomassa kissassa ja siitä asti, kun Musca eli Musi menehtyi, minua on vaivannut krooninen kilpparivaje (itse kilppariKUUME kyllä juontaa paljon varhaisemmalta ajalta - eehhehhee, nyt huomasin edellisessä lauseessa hassun kaksoismerkityksen, joka sekin pitää osittain paikkansa).
Yllätys neiti oli siinäkin mielessä, että kolmannen siamilaisen synnyttyä (+Raike siinä välissä), olisin luullut, että kaikki ovat sitten siinä - Fujin maha kuitenkin aaltoili ja velloi siinä määrin, että siellä oli selvästi vielä ulospyrkijöitä... Luuna ei kauaa viivytellyt väljemmille vesille tulossa, putkahti ilmoille ennen kuin edes ehdittiin huomata että Fuji ponnistaa... ;)

Tämä tyttö pitää kyllä puolensa poikajoukossa ja on fyysisessä harjoittelussa askeleen edellä poikia, ehkä kyse on tyttömäisestä ketteryydestä. Uskomattoman ihana nököttäjä! (Valitettavasti vain aika vaikea kuvattava...)

Tuumaustauko

Toisinaan syntyy yleinen hämminki, kun pesän alunen vaihdetaan puhtaaseen...
"Tännepäinkö..."

"...eiku tännepäin!"

Video tilanteen loppuvaiheesta. Emo tulee rauhoittamaan katraan.

Punapojat

Nämä kaverit puolestaan ovat (tähän mennessä havaittavista eroista) lähes toistensa vastakohtia...
Raike -"vaaleanpunainen"- on rauhallinen ja pienellä äänellä varustettu kiltti poika, ihana punainen pörröpötkylä.

Raike ottaa rauhallisesti

Itse en ollut pysyä nahoissani, kun tämä punikki syntyi XD Senhän piti syntyä jo edelliseen pentueeseen... Fuji päätti tehdä tytöt ja pojat eri tilauserissä ja plussana poikien sekaan vielä yhden tytön ;)

Hö, nyt tuo veli nukahti

Rixi -(varmuudella)täplikäs- on saanut joltakulta esi-isältään isomman äänen 8) Rixi vaikuttaa myös joka suuntaan pitemmältä kuin suloinen veljensä ja on vilkkaampi pesämönkiäinen -vaikka silti isompi. Molemmat pojat killistelevät usein pesästä ulkopuolisen maailman touhuja.

Sssuloinen uni

Juuri unilta heränneenä

Hmm, mitäs sitten tehtäisiin

Pöh, kaikki nukkuu...
Taidan ottaa pesutuokion...
...sitten toinen jalka

Pennut reagoivat useimmiten heti, kun pesän vierelle menee ja huutelevat kukin silityksiä. Sitten ovat tyytyväisiä saatuaan puskea sormia. Ruoka-aika kurnii masuissa nyt...

Simsetit

Tuoreempia kuvajaisia tältä päivältä. Näiden poikien kanssa saa olla tarkkana kuvia ottaessa, että muistaa kumpaa missäkin vaiheessa kuvaa. Kätevintä onkin keskittyä ensin toiseen, sitten toiseen. Vaikka pojat luonnossa erottuvatkin kohtalaisesti, niin kuvissa tunnistaminen on lähes mahdotonta jollei ole pistänyt korvan taakse kuka missäkin kuvassa on... Edelleen silti mielelläni tarkistan ennen punnituksia niskat, koska Juusolta on leikattu karvaa sieltä, Jaspilta ei.

Juuso ThePitkulanaama...

Punainen väri alkaa erottua korvissa. Hännässäkin olin näkevinäni raitojen häämötystä.

Molemmilla on ainakin tässä vaiheessa hyvin samanlaatuiset turkit, kuten oli myös Eppulaisella. Edellisen pentueen simskutytöt erottuivat syntymästä lähtien heti kuin yö ja päivä (no sitähän ne olivatkin ;) -toisen syntymäaika n.klo 01.00 ja toisen 12.08...) erityisesti turkeiltaan ja ero pysyi kasvaessakin; Utulla pitkähkö ja "harvahko" ja Hilellä lyhyt ja tiivis. Jännä se, että nyt isommassa porukassa on enemmän toistensa kaltaisia nämä pörriäiset.

Miten se Jaspi onkin aina niin uninen kuvissa...?

No kun väääsyttää...
Krooh

Harjoittelua

Vähän iloisempia tunnelmia viikonlopulta, jolloin pennut olivat noin 10 vuorokauden ikäisiä ja alkoivat selvästi enemmän harjoittelemaan leikkimistä, pesemistä ja kävelyä. Vauhdikkaammat kuvat jätän laittamatta esille, koska hämärästä valaistuksesta johtuen ovat kovin epätarkkoja...

Selällään kölliminen ja tassuilla huitominen on mukavaa. Ihan ensimmäiseksi kaikista sitä on harrastanut Rixi, mutta toiset tulevat heti perässä.

Raike jäänyt "alakynteen"

Vakavimmin kävelyharjoitukset on ottanut Luuna, ja ihmekös tuo, kun pitää pärjätä neljälle pojalle... Niistä harjoituksista ei kylläkään tullut julkaisukelpoista kuvaa. Pojat ottavat selvästi rauhallisemmin - paitsi Rixi...

Juuso miettii
Jaspi uneliaana

Uneton yö - muuttovimma

Niinhän siinä kävi, että klo 01.00 pentujen syötön jälkeen Fuji oli jo niin reippaassa kunnossa, että päätti, että nyt sairaspesä täytyy jättää... Sänky on tietenkin paras paikka emon mielestä, kuten monet tietävät - ja peiton alle täytyy päästä. Fuji voitti taistelun ja minä luovutin, kun en keskellä yötä jaksanut tingata sen kanssa...

Laitoin kokeeksi laatikkopesän sänkymme jalkopäähän, mutta Fuji hilasi pennut sieltä hyvin nopeasti peitolle väliimme. Imetti niitä siinä tyytyväisenä jonkin aikaa, kunnes taas muisti, että peiton alla olisi suojaisampaa... Nuku siinä sitten, kun viisi teräväpiikkistä ja kuuma emo (varmasti kuumettakin vielä) ovat kyljessä. Muutaman pennun Fuji päätti laittaa jalkojeni väliin ja oli niiden kanssa hyvin rentona siellä, ja loput saivat nukkua toisella puolellani - lötköä porukkaa sekin, osa oli kuitenkin vähän väliä liikkeessä, joten nukkumisesta ei todellakaan tullut mitään.
Lopulta joskus kolmen aikaan laitoin peiton pesälaatikon yli ja siirsin pennut sinne, Fujikin kelpuutti sen - hetken rauha. Kunnes pennut nälissään alkoivat itse mönkiä laatikosta sänkyyn peiton alla jalkopäässä... Siellä pysyivät vasta, kun taittelin (Jussin jo noustua) peiton kokonaan pesälaatikon päälle, ettei sieltä ollut suoraa "tunnelia".

Seuraava syöttö tuli vasta aamukahdeksan maissa ja siihen mennessä painot olivat taas laskeneet. Fujilta ei siis irtoa enää maitoa juurikaan. Nyt (11.30) on seuraava syöttö kohta jo vähän myöhässä, kun näyttää siltä, että niitä vaaditaan 3-4 tunnin välein...

Ja kun pennut on saatu letkutettua, niin sen jälkeen onkin emon juotto ja syöttö... Jos jollakulla on letkutuksesta omia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni, vaikka tekniikka alkaakin jo olla hallussa.

Lisäyksenä vielä muutama kuva.

"Sänkypesä"

Imuutustunnelmia...

Päivitystä edelliseen...
Klo kahdentoista syötön aikaan painot olivat joko pysyneet samassa tai laskeneet gramman. Melko hyvä ajoitus siis. Nyt saatiin painoja sentään nousemaan edelliseen syöttökertaan verrattuna ettei tulos ole + - 0...
Taidan kokeilla seuraavaa satsia jo kolmen maissa, onkohan liian pian?

Utaretulehdus -äitikissa sairastaa...

Kasvatuksen ikävimmät puolet näemmä näyttäytyvät nyt kerralla...

Sunnuntaiaamuna Fuji teki yllättäen vesiripulit, vaikka sillä oli ollut synnytyksen jälkeen enemmän tai vähemmän maha löysällä, niin ei näin pahasti. Pentujen painot olivat samaan aamuun nousseet oikein hyvin, mutta iltaan mennessä oli jo muutaman gramman lasku. Päivällä olimme melko pitkään poissa, joten huomasin kunnon huononemisen vasta myöhemmin iltapäivällä; Fuji ei ollut koskenutkaan ruokaansa koko päivänä... Silti se oli maannut pesässä varmaan lähes yhtäjaksoisesti ja pennut olivat tietenkin imeneet ainoatkin mehut äiti-raukasta.
Luulin hoitavani "pelkkää" ripulia ja vaikka tunnustelin vatsaa ja kohtua, niin en itse huomannut (!) tulehtuneita takimmaisia utareita.

Aloitin illalla kivennäisliuoksen juottamisen ja Convalescence support-ruuan ruiskulla. Vaikka sain illan ja yön mittaan juotettua nesteliuosta yhteensä desin verran ja ruokaliuos päälle, niin tänään aamulla Fuji-parka vaikutti silti kuivuneelta eikä jaksanut reagoida juurikaan pentujen nälkäiseen kiljumiseen (joka oli niiden herättyä yöunilta korvia huumaavaa - olisi pitänyt nauhoittaa...sitä ei usko jollei ole itse kuullut). Pennuille yritin jo illalla saada menemään lisämaitoa tuttipullolla, mutta tyypit hangoittelivat niin tehokkaasti vastaan, että juuri ja juuri sain gramman tai pari per nenä painot nousemaan.

Aamulla tuli luonnollisesti klinikkakeikka Lappeenrantaan ja pennutkin piti pakata mukaan siltä varalta, että Fuji täytyisi laittaa tippaan pitemmäksi aikaa. Kuumetta rouvalla oli huikeat 41,3 ja takimmaiset utareet todettiin todella kuumiksi ja koviksi (höh, en ollut tullut koskeneeksi niihin itse, vaikka jo edellisten pentujen kanssa uhkasi tulla utaretulehdus - joka meni ohi 200:lla Aconitumilla ja muutaman tunnin nukkumisella, eikä ell-keikkaa tarvittu...), niin että Fuji sai todellisen sätkyn, kun eläinlääkäri tunnusteli sitä - rouva pureskeli lohdutukseksi minun kättäni sitten - jälkiä ei tosin jäänyt.
Nestetiputus laitettiin suoneen, samoin pennuille turvallinen antibiootti. Yhteen mennessä kuume oli jo laskenut 40,1:een ja annos a/d-ruokaa kelpasi, samoin pentujen pyllypyykkäys. Pentujen painot olivat aamusta laskeneet, eli maitoa ei ollut herunut Fujilta vielä riittävästi ja siksi pennutkin saivat varmuuden vuoksi glukoosiliuosta nahan alle. Mukaan sain mahaletkun, jolla lisämaidon pennuille saisi paremmin perille, ja Fuji oli edelleen tipassa, kun pääsimme kotiutumaan.
Fuji-pieni joutui odottamaan boksiin suljettuna, kunnes sain keittössä tarvikkeet järjesteltyä ja sillä välin oli tullut pissahätä - siksi häntä on märkä kuvissa... Eipä se ihme ole, että alkaa rakkokin painaa, kun nestettä oli siinä vaiheessa mennyt jo lähes 400 ml. Ruoka kelpasi taas ja pennut saivat ensimmäisen satsin maitoa mahaletkulla -itse opettelin säätämään letkun sisälläpysymisen ja pennun paikoillaanpitelyn ja ruiskujen vaihtelun kanssa... Jussi auttoi pitämällä Fujia aloillaan. Mutta tuli todettua se, mitä olen kuullut monen sanovan, että mahaletku on kyllä ehdoton pentujen lisäruokinnassa! Tuttipullolla tai ruiskulla ei saa lähimainkaan niin turvallisesti ja varmasti annosta sisään kuin tällä. Ja painot nousivat heti! Tosin olivat jo ennen letkutusta nousseet parin gramman verran päivällisestä punnituksesta klinikalla, eli nesteytys alkoi auttaa emon omaakin maitoa tulemaan. Pitää seurata miten usein nuo nyt näyttäisivät tarvitsevan lisuketta.

Tyytyväisiä pentuja ruokinnan jälkeen... :)

Ja emollekin maistuu ruoka
Sitten jaksaa pestä vauvoja
Oma pesä on paras paikka, Fuji halusi siirtyä sinne ihan ite...
Lapset siirrettiin perässä. Kanyylin korkki oli auennut Fujin muuttotuoksinassa, huomasin sen vasta kuvan oton jälkeen.

Yksi on joukosta poissa...

Meitä odotti karmea yllätys, kun tulimme kotiin perjantaina illansuussa... Yksi pentu makasi kyljellään eteisen lattialla; Yrttitarhan Elämänlanka, Eppulainen, Reppuli (-kuten Jussi sen nimesi)... Kylmänä, näytti vielä haukkovan henkeä. Yritin elvyttää varmaan puolen tunnin ajan; annoin tekohengitystä, pentu oli kuumavesipullojen välissä, painelin akupisteitä - korvankärjistä, hännänpäästä, kirsusta neulalla, jolloin tuli jonkinlainen refleksi, laitoin huulille Rescue remedy-tippoja. Pennulla oli nestettä ja ilmaa nahan alla ja se rutisi. Se oli ruhjoutunut, Mosca-koira oli sitä ilmeisesti pyöritellyt, nuoleskellut, ehkä tallannut päälle innoissaan...
Mutta miksi Fuji veit Eppulaisen Moscan hoitoon, miksi. Miksi en sulkenut pentuhuoneen ovea, tapaturma olisi sillä ehkäisty. Koiralla ei ollut pääsyä eteistä pitemmälle pentulan suuntaan. Se ei ollut sen syy. Ei se ollut Fujinkaan syy. Miksi Fuji etsi uutta pesää pennulle kaikken vähiten todennäköisestä suunnasta... Ajatteliko se etsiä pesäpaikkaa ehkä yläkerrasta, kenties, mutta pentu on tipahtanut matkan varrella... Fujin ja pentujen sulkemiselle yhteen huoneeseen ei tuntunut olevan tarvetta, kun pojat Hiku ja Make ovat olleet eri tilassa ja Fuji on halunnut käydä toisessa huoneessa olevalla laatikolla tarpeillaan. Viime keskiviikkona Fuji pentuineen oli paljon pitemmän päivän yksin. Silloin ei tapahtunut mitään.

Emme me voi ymmärtää mitä emokissan päässä milloinkin liikkuu - tai minkään eläimen. Itse opin jälleen uuden asian kantapään kautta, tai ainakin tuntuu siltä. Vastaisuudessa suljen aina emon yhteen huoneeseen kun olemme pois kotoa niin kauan kun pennut ovat aivan pieniä.
Eppulaista ei saa enää takaisin. Tuntuu niin epäreilulta - iso, ihana, elämänhaluinen ja äänekäs Reppuli.