Ja pentukuvaähkyn loppuhuipennus. Näiden kuvien jälkeen viikko (kohta kaksi viikkoa -julkaisu 3.6., kirjoituksen aloitus 28.5...) sitten tuntui siltä, että voi ei, ei enää yhtään kuvaa pennuista eikä varsinkaan kuvien valikoimista. Urheasti kävin kuitenkin rästissä olevien julkaisematta jääneiden kuvien kimppuun ja vähitellen ne on purettu, jee, hyvä minä (mutta ei niinkään hyvä tämän julkaisun kanssa...). Näiden kanssa on nyt pikkuhiljaa alkanut tuntua siltä, että voisi olla aiheellista laittaa pentujen kuvat vaikka Picasawebbiin ja tänne vain muutama esille. Johan varmasti blogin lukijatkin tuskastuvat kun sivua saa rullata loputtomiin yhtä postausta lukiessa. Toisaalta itse tykkään mieluummin nähdä kuvat kerralla eikä monen klikkauksen takaa, se on työlästä. Potentiaalinen pennunetsijä kyllä varmasti kaivelee kaikki mahdolliset linkit, mutta satunnaisena tarkkailijana ei jaksa aina olla niin perusteellinen vaikka pentujen kuvat kiinnostavatkin hirveästi (ja aikuistenkin kuvat).
Nyt näyttää siltä, että tämän viikon (viime viikon sekä tämän viikon -päivitys 3.6.) kuvat jäävätkin ottamatta, joten siitä edestä näitä viime viikkoisia enempi. Osaa pennuista oli jälleen hirmuisen helppo kuvata ja toisten kanssa kunnollisten kuvien nappaaminen oli työn ja tuskan takana eikä oikein onnistunut sittenkään.
Ensimmäisenä esiintyvä Senna kuuluu jälkimmäiseen joukkoon :P
I-pennut kuvissa 6 viikkoa ja 2 päivää:
Senna
sininen klassinen tabby tyttö OS a 22
Kuvio jotenkin häviää valokuvissa, ilmeisesti varsinkin ilman salamaa kuvatessa
Painoa tasan kuuden viikon iässä 588g ja seitsemän viikon iässä 674g.
Sennan varaustilanne on vielä auki, pohdinta käynnissä.
Tyttö siis saattaa olla varattavissa, mutta pari kyselyä on ensin alla.
Manna
lilatäplikäs tyttö OS c 24
Manna on kiltti, rohkea ja reipas menijä, joka ensimmäisenä keksi ja osasi hypätä pahviaitauksen yli. Ja päättäväisesti hyppäsi aina uudelleen omalle puolelle palautuksen jälkeen ;) Manna ei pidä turhaa melua itsestään.
Neiti lilatäply osaa poseerata.
Manna painoi kuuden viikon iässä 666g ja seitsemän viikon iässä 770g.
Tarkka tyttö.
Ihanan lempeä, mutta aktiivinen söpöläinen etsii lemmikkikotia. Vikoja tytössä ei ole, joten näyttelyissä saa vapaasti tyttöä halutessaan käyttää, mutta oma rakas kainalo on tärkein löytää.
Mali *varattu*
punainen klassinen tabby poika OS d 22
Herra kiehkurakylki asettui oikein poseeraamaan.
Porkkanalle pojalle olisi ollut ottajia, mutta tällä kertaa 12-vuotias poika saa omansa perustelluista syistä. Mali onkin juuri omiaan sellaiseksi kaveriksi; kova juttelemaan ja kommentoimaan ja aina mukana touhussa (yleensä selässä/niskassa).
Mali menee eikä meinaa, ei juuri ujostele (paitsi omaa tulevaa perhettään kun kävivät katsomassa, kyllähän sellainen tilanne vetää rohkeimmankin sällin ujoksi) ja kun ollaan hereillä, niin ollaan sitten täysillä.
Hurmaava tyttö; sekä värityksensä että luonteensa puolesta. Ihmisläheinen (kuten muutkin, toisilla se vain tulee enemmän esille jo pentuna), pienesti jutteleva iso tyttö.
Valmu osaa esiintyä, niin kuvissa kuin pennunkatsojillekin. Monta kotia olisi tälle tytölle löytynyt helposti.
Vilkas ja ehtiväinen, mutta usein myös harkitsevainen ja tarkkaileva iso poika.
Papulla on ihana itämaisilme ja erittäin kaunis tikkaus turkissaan.
Papu painoi kuusiviikkoisena 766g ja seitsemänviikkoisena 862g.
J-pentue kuvissa 5 viikkoa 1 päivä:
Toista samanlaista kehrääjää ei hevin löydy! Kehruutellen tämä poika lähti ensimmäiselle tutkimusretkelleenkin pesästä alle kolmen viikon iässä.
Nukka on mahdottoman reipas ja mitäänpelkäämätön poikuli; imuria päin käydään häntä pystyssä ja kehräysvalmiudessa. Kasvattajan lahkeissa roikutaan ensimmäisten joukossa eikä koira tai vieraiden kissojen suhinat juuri hetkauta.
Niin oli kiire herralla, että useammat kuvat eivät onnistuneet. Painoa löytyi viiden viikon iässä 600g ja kuuden viikon miehekkäissä lukemissa 668g.
Nukkaa on alustavasti kyselty.
Piki-pikku-kirppu on tehokas pakkaus; jo pesävauvana se kiirehti mahallaan ryömien ympäri pesää hirmuista kyytiä silmät kiinni ja meno on jatkunut samanlaisena. Piki juoksee aina ensimmäisten joukossa vastaan ja käy sukan tuoksujen kimppuun. Rento ja luottavainen poika on elementissään myös sylissä eikä uusiin paikkoihin kanniskelukaan pelota yhtään.
Yritäppä kuvata mustaa pentua, joka sinkoilee edestakaisin eikä pysy kuin maksimissaan sekunnin yhteen menoon paikallaan...
Pikku-Pikiä viehätti alkuun mieluummin sileä lattia vessapaikkana kuin ikävät rakeet tassujen alla. Nyt alkaa jo vessahommat hoitua rutiinilla.
Piki painoi viiden viikon iässä 506g ja kuusiviikkoisena 538g (edellisen päivän painoon iso notkahdus, matokuuri ilmeisesti vei ruokahaluja).
Poika on aivan spesiaali luonteeltaan, pieni pöllönpoikanen, joka katsoa tillittää keskustellen silmillään joskus pieni miu tehosteena.
Pikku-Vanu on lempeyden ja kiltteyden perikuva, varmaan liiankin kiltti. Kömpii usein ensimmäisenä vastaan ja juttelee aina tervehdykseksi. Suren etten voi pitää aarretta itse.. Nöpökkä pääsee tosin niin rakastavaan kotiin ettei enempää voisi toivoa!
Vanuliini alkoi jostain syystä nirsoilla syömisen kanssa ja viiden viikon painon ollessa 508g, oli kuuden viikon paino nyt vain 522g. Olen hieman huolissani. Mitään muita huolestuttavia oireita ei ole, yhtä leikkisä ja vilkas kuin ennenkin, mutta ruoka ei maistu, emon tissi kyllä. Extraruokatarjoilun lisäksi annoin pari kertaa lisänestettäkin nahan alle (3.6. nyt ollaan jo varsin virkeitä, mutta ruoka uppoaa edelleen huonosti).
Vanun cremepilkut tulevat vähitellen enemmän esiin, nyt näyttää vielä kovin tasaiselta varsinkin kuvissa.
Tomu on hiljainen kiltti poika ja kaikin puolin pitkä ja solakka. Mikäli löytyisi koti, joka olisi halukas pitämään nättiä poikaa ainakin yhden astutuksen verran leikkaamatta, niin tyttö olisi valmiina.
Nokia sanon "Mini-Mutuksi", koska se ujon-ihanan-ystävällisen-seurallisen luonteensa ja värityksensä takia muistuttaa niin vanhaa pappaamme Mutua (kesällä 17v.)
Noki aina ujo-söpistelee kuvissa, vaikka se todellisuudessa on pentu rohkeimmasta päästä. Sen lempileikki on seurata lattian lakaisemista (jota tehdään usein!) tarttumatta harjaan kuten pennut yleensä, vaan seuraamalla niiiin läheltä kuin vain suinkin mahdollista harjan liikkeitä.
Noki tykkää jutustella ja kehruutella kovasti, mahdottoman herttainen pikku herra. Itkulainen kun olen niin ihastunut tähänKIN pentuun. Se on todella kaunis poika, jonka toivoisin voivan pyörähtää joskus näyttelyissäkin. Kuvat eivät jälleen tee oikeutta pennulle (etenkään kun ne ovat jo melkein kaksi viikkoa vanhoja..).
Villa on temperamenttinen neiti, joka rakastaa kiivetä syliin ja niskaan istumaan. Oikein kaunis tyttö, ihmettelen, ettei neitiä ole kyselty vielä lainkaan (paitsi äitini ottaisi sen jos tietäisi, että kotikissalaumalla ei menisi pasmat sekaisin luonteikkaasta itämaisneidistä..).
Katsokaa nyt tuota suloista ilmettä! (miten se voikaan hämätä ;P yritäppä työntää tablettia tämän kurkkuun...)
Villa painoi viiden viikon iässä 544g ja kuusiviikkoisena 564g -matokuurin jarrutus näkyy tässäkin.
Viimein 3.6. ja kello on lähes puolen yön saan tämän julkaistua melkein viikon viiveellä, huh. Uusia kuvia en uskalla ihan heti luvata, kun viikonloppu on niin kiireinen, mutta 7.6. alkavalla viikolla viimeistään. Sen viikon lopulle olen suunnitellut ensimmäiset rokotukset annettavaksi näin poikkeuksellisen aikaisin, toivotaan, että ei tule sairastumisia ennen sitä tai sen jälkeen, varsinkin kun Vanulla oli se jokin ihmeellinen syömättömyys. Jos aikataulu pitää, niin pennut alkavat olla luovutusvalmiita heinäkuun alkupuolella (ja minulla tulee hirmuinen kiire kasata niille pentupaketit!).
3 kommenttia:
Minä ottaisin noista minkä tahansa jos voisin <3 Bolo-ukki olisi varmaan mielissään pienestä, hienosta vauvasta, mutta ei pysty, ei pysty... Nukka ja Vanu ja puninen poika erikoissuosikkeja :)
Nukka on kyllä niin ihana ja luonteensa puolesta kuulosta vieläkin upeammalta. Juuri sellaiselta jengiin sopivalta.. Kääks.. Papu ja Senna ovat myös molemmat nyt nousseet listallani ylös päin. Voi ei tämä pentukuvien katselu kissakuumeiselle ei tee kyllä hyvää. Kohta huomaan varmaan itseni esittelemässä miekkoselleni eri kuvia itämaisista. Vielä kun hänestä ne ovat niin lepakkomaisia ja rumia.. Pah..
Noinhan moni "puolisko" on ajatellut itämaisista ennen, mutta odotas jos pääsisi tutustumaan kotioloissa, niin pois ei enää antaisi!
ps. Sijoitustyttö-Liidalta Johannan luona tulisi sitten lisää cremejä/punaisia pentuja varmaan vielä tänä vuonna 8)
Lähetä kommentti