Näytelmiä ja isoja pentuja

FINTICAt:in "Cats & catkins" näyttely oli Riihimäellä 3.-4.4. ja olin siellä - ihme ja kumma - molempina päivinä. Kotoa osallistui Luuna, jotta olisi joku ihan omakin mukana. Luuna ottaa niin lunkisti näyttelyt, että sen kanssa on aina mukava reissata. Olimme myös ilmoittaneet äitini TICAan rekisteröidyn Apila-kotikissan ja sille järjesteltiin kyyti Jyväskylästä lauantaiaamuksi - kiitos Senja ja kuski Katja! ja kiitos myös Apilan rapsuttajalle, nimen unohdin - ja minä yritin paikan päällä parhaani mukaan pitää huolta tytöstä (joka siis on "melkein" itämainen, meidän A-pentueessa ottolapsena kasvanut). Lauantaipäivä meni kuitenkin Apilan osalta muristessa ja ärpättäessä, liekö tullut väärällä jalalla aamulla uunin päältä alas, ei tietoakaan Apilan omasta itsestä.

Lauantai oli jännittävä päivä siksikin, että Nami muuttaisi Tuulan mukana omaan kotiinsa Turkuun. Tuula osallistui ensimmäiseen TICA-näyttelyynsä Luunan veljen ja Namin ja Harun isovelipuolen Dobbyn, eli Yrttitarhan Esparsetin, SIA d 21, kanssa. Samassa kyydissä paikalle pääsi Saija Helpi-tyttösen eli Yrttitarhan Gilian, SI j 21, kanssa. Helpiltä jäi tammikuun näyttely väliin, vaikka oli sinne ilmoitettu, niin nyt saatiin paikattua asia ja olipa hurjan ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa!

H-pennut olivat molemmat mukana lauantaina, Nami lähteäkseen uuteen kotiin ja Haru sekä siskonsa seurana, että myös näyttäytymässä isänsä Haikun kasvattajalle Mari-Pilville, jonka sain kuin sainkin houkuteltua TICAilemaan yhdeksi päiväksi :D

Ihanata, että paikalla oli kuvaajia paremman kameran kanssa! Omani unohtui lauantaina kokonaan kotiin eikä hämärässä salissa olisi sillä kummoisia räpsyjä saanutkaan. Alla kunkin mainitun kuvaajan kuvat peräkkäin.

Seuraavat kuvat "Heitui":

Ihana Helpi lulluttelee Saijan sylissä, Dobby kuikuilee omasta häkistään taustalla.

Helpille piti sisustaa hät'hätää metallihäkki, kun touhukas tyttö ehti melkein tehdä selvää häntä varten varatun sturdini itse sävelletystä etumuovista ;D

Dobby tuumii lähtiskö tutkimaan paikkoja...

Dobby ranskalaisen tuomarin Genevieve Basquinen mittailtavana.

Luuna samoissa hyppysissä.

Seuraavat kuvat Marko Isomäki:

Helpi-helpykkä leipoo em. tuomaritädin otteessa.

Luuna keskustelee itävaltalaisen tuomarin Francesca Gagernin kanssa.

Seuraavat kuvat Ulla Haapanen:

Dobby suunnittelee. Pojasta on kasvanut mielettömän iso, piiitkä ja komea siamilainen!

Helpin mielestä on ihanaa olla sylissä :-*

Aaaivan ihanaaaa *hrrhrrhrr*

Luunaa roikotetaan hollantilaisen tuomarin Irene van Belzenin käsittelyssä.

Llllluuna Saiggulin sylissä.

Ulla suostui napsimaan muutaman kuvan myös takahuoneen "mininäyttelystä", jossa Nami ja Haru odottivat innolla jokaista ihastelijaa (tähän näyttelyyn oli pääsylippu vain harvoille ja valituille). Erillään, koska pentujen ikä ei täyttänyt TICAn minimivaatimusta (4kk) ja rokotuksesta oli aikaa vain reilu viikko.

Nami

Haru

Haru mutustaa sudenkorentolelua.

Häikäistyneenä.

(kuvissa näkyy pentujen omat pesäkolot, jotka saivat kumpikin mukaansa, Harun keltainen, Namin vaaleanpunainen ;))

Lauantaina vihdoin näyttelyhäslingin rauhoituttua yritettiin pikapikaa tehdä Namista paperit ja samalla siivota ja raivata tavarat kasaan, mutta silti kaikki muut olivat niin nopeita, että sali tyhjeni muutamassa hetkessä ja Jenni jo sammutteli kärsimättömänä ;) valoja (anteeksi Jenni viivytyksestä!) kun me vielä takahuoneessa rustattiin nimmareita papereihin kynät sauhuten.

Nami pääsi omaan boksiinsa ja Turun kyyti lähti omalle suunnalleen. Minä Harun, Luunan ja Apilan kanssa kotiin yöksi.

Namin kuulumisia löytyy "Kissan päiviä ja koiran unia"-blogista isovelipuoliensa Siriuksen ja Dobbyn sekä Rölli-snautserin kera. Toivon mukaan tulevaisuudessa Namista tulee puhtaan siamilaispentueen emo ja ehkä myös itämaispentueen. Kotiutuminen sujui loistavasti, kun prinsessa otti talon haltuun arastelematta. Ei siinä ollut paljon velipuolillakaan sanomista, koirakin on neitiin aivan lääpällään ;D

Yllä oleva kuvareportaasi lauantailta, sunnuntaina paikalla oli legendaarinen Heikki Siltala ja nyt pääsi Apilakin kuviin :)

Seuraavat kuvat Heikki Siltala:

Luunaa leikityttää.

"Anna tänne se lelu!" (yök, sanoo omistaja, kun sama lelu on käynyt useamman kymmenen kissan suussa Luunaa ennen :P )

Pelkäsin, että Apilaparka stressaantuu liikaa koko viikonlopusta, kun lauantai oli niin kamala joutuessaan lisäksi meille vieraaseen paikkaan yöksi ja taas sunnuntaina näyttelyyn. No en olisi sitä sunnuntaina vienyt kehiin mikäli olotila olisi ollut sama, mutta Apila olikin sunnuntaina aivan eri kissa - siis oma itsensä, iloinen ja aurinkoinen ja vaikka kantaessa piti hieman ärpytellä, niin tuomareille esiinnyttiin samoin kuin viimeksi tammikuussa Lahdessa.

Tuomaritkin olivat ihmeissään muutoksesta. Annoin toki kaiken avun, mitä pystyin, Rescue remedyä, kauranversouutetta ja Nux vomicaa illan ja aamun aikana, ken tietää mikä oli ratkaisu vai huomasiko Apila vain ettei tässä sen kummempaa tapahdu... ehkä mieleen palautui tammikuinen kivempi kokemus Digi-kamun kanssa näytellessä.

Apila tarpoo.

Apila venyy.

Kehtasin pyytää Heikkiä kuvaamaan takahuoneen yksinäistä asukkia, joka oli tällä reissullaan lähdössä kohti omaa kotiaan, minun mukanani kyllä.

Yrttitarhan Haru Yuki, josta kuoriutui sittenkin punanaamio :D

Sehän sopii Auringolle.

"Ai määäkö"

Ja huhheijaa, Apila päräytti sunnuntaina jokaisen kotikissaringin voittajaksi ja sillä aukeni loppusaldo näyttelyn Best of best-kisassa kolmanneksi parhaana kotikissana :D

Tässä parhaiden palkitseminen (tukka tietysti sekaisin ja mekko roikkuu miten sattuu :P).

Sunnuntai-iltana ajelin suoraan Riihimäeltä Jyväskylään ja onneksi sain Senjan kyytiin hereilläpitäjäksi ;) Edellisten öiden 3-4 tunnin nukkumiset alkoivat jo lievästi painaa... Yö Jyväskylässä ja maanantaina aamupäivästä lähdimme äitini kanssa ajelemaan kohti Kajaania Haru takapenkillä ja Luuna jäi pitämään vahtia vanhempieni luo. Ja taas kerran onneksi sain äidin mukaan, ei olisi houkuttanut ajaa kaiken sen ajamisen jälkeen tuota matkaa yksin...

Haru oli sitä mieltä, että yksin matkustaminen on pienen kissan kiusaamista ja hirmu tylsääää!

"Määä en taho!"

"Pliiis, päästäkää!"

Aah, syliin hetkeksi, nom nom nom.

Takaisin häkkiin. "Epäreiluuuu" -kommentoi Haru omassa aurinkopesässään, joka on myllätty ylösalaisin.

Vihdoin perillä ja Haru käppäilee saman tien ulos boksista ja suuntaa häntä pystyssä kohti isoa täplikästä. Iso täplikäs sanoo "SSHUH" ja häviää sohvan alle. Toinen täplikäs liukenee hyvin pian yläkertaan. Harukin varmuuden vuoksi murisee.

Mutta punikki punikin tuntee. Kapsu ihastui Haruun heti. Tässä tosin tutkitaan ehkäpä Harun pissipyllyn jättämiä jälkiä pesän reunassa...

Leo-oci sohvan alla. Ei se kokoa katso jos pelottaa.

Jaakko-vaakko rohkaistui vierailun aikana jo itse alakertaankin. Ihmettelee valkoista, sinkoilevaa, murisevaa otusta.

Kape tahtoo tutkia pientä punikkia. Kapella on ikää jo 16-17 vuotta, siinä iässä ei enää tarvitse hötkyillä.

Tämä on kohta perusteellisesti tarkastettu.

Leokin pääsi jo sohvan päälle :) Ihana kanelikolli.

Haru valloitti talon väen korin, röyhkimys.

Leo on lievästi järkyttynyt, ei kai se aio jäädä. Ja meidän korinkin vei!

Ja niinhän se jäi. Samana iltana tuli jo sähköpostiini kuva, jossa Haru ottaa nokosia Kapen kyljessä kiinni :-* Harun & kumppaneiden kuulumisia löytyy "Kissat kerällä"-blogista. Kiitos Pirjolle ja perheelleen vieraanvaraisuudesta! Ihana oli poika jättää mukaviin tunnelmiin.

Muuttajia on ollut muitakin. Kide ja Utu löysivät sijaiskodin ja Kajaanin reissun päälle käväisin viemässä tytöt uuteen kotiinsa Palokkaan. Kiitokset Hanna-Marille!

Pentukoppa tyhjeni hetkellisesti, mutta nyt siellä on taas täytettä melkein enemmän kuin tarpeeksi. No ei sentään, kaikki ovat mielettömän ihania enkä luopuisi yhdestäkään. Lisätietoja piakkoin! Yritän saada myös kotisivut ajan tasalle lähipäivinä.