keskiviikkona, syyskuuta 16, 2009

In Memoriam

Yrttitarhan Bamse Bo
'Bo', 'Bosse'
08.02.2005 - 08.09.2009
Kun sain Englannissa ollessamme uutisen Bossen kuolemasta tekstiviestinä, en ollut käsittää miten Bosselle(kin) saattoi käydä noin. Syöpä vei nyt veljen; ensin emon, sitten isosiskon. Hirvittävän ärhäkkäästi levinnyt suusyöpä(?) paljastui aivan parissa päivässä vaatimattomien oireiden perusteella.
Kotisivuille tulee piakkoin "virallisempi" kertomus Bossen omistajan Saijan laatimana, mutta tässä lyhyt katsaus Bossen pentuaikaan kuvien kera.

Bosse syntyi Mustikan toiseen pentueeseen, B-pentueeseen Annikki-isosiskon kätilöimänä veljensä Pingun (Yrttitarhan Billabong SIA c) jälkeen. Kun kerroin A-pentueen Affun OSH a (sekä Silvanest Carloksen SIA a) omistajalle Saijalle toisen pennun olevan SININEN ticked tabby poika, se oli menoa. Nimensä, sekä virallisen että kutsumanimen, Bosse sai tulevilta omistajiltaan ja siitä alkoi pojan kehityksen tiivis seuraaminen ennen muuttoa uuteen kotiin.

Epätodellinen kuva... näistä rakkaista ainoastaan Mustikan päällä mönkivä Pingu on hyvissä voimissa. Mustikka-emo ei ehtinyt aivan täyttää neljää vuotta, kun agressiivinen nisäkasvain vei kolmessa viikossa. Annikki-isosiskon emovietti kostautui(?) leikatulle tytölle tulleina kiimoina ja myöhemmin nisäkasvaimina, jotka leikkauksen jälkeen uusiuduttuaan veivät tytön neljän vuoden ja kahden kuukauden iässä. Ja nyt pikkuveli Bosse ehti 4 vuoden 7 kuukauden ikään.

Kauniit "emot" ja pikkuinen käärö kainalossa.

Pullukkamasuinen köllöttäjä <3

Noin kuuden viikon iässä.

Bosse se langoilla leikki... noin 8 vkn iässä.

Komeana 12-14 viikon iässä.

16-viikkoiselta jässikältä löytyy rentoutta, asennetta ja tyyliä... sekä tikettiä (kuvio).

Tampereen näyttelyssä, josta poika pääsi Saijan matkaan kotiin viemisinä TP Yhdysvaltalaiselta tuomarilta.

Omassa kotonaan aikuisena. Ja kyllä, kyllä Bossella oli juuri noin vihreät silmät.

Trio Blue
eli Affu, Carlos ja keskellä Bosse, parhaat kamut.
Merkillistä miten voi yhdessä suvussa käydä näin. No siitä olen tietenkin hyvilläni etten ehtinyt käyttää Bossea suunnitellusti siitokseen eikä Bossen ainokaisesta pentueesta Eirenen-kissalassa sukua jatkaneen tyttären pennuista yksikään jäänyt kasvatuskäyttöön. Toivotaan tietenkin ettei tämä syöpä johtunut geeneistä. Bosse joutui mahavaivoihin syömään joitakin lääkkeitä, mm kortisonia, joten voisiko sillä olla vaikutusta, ken tietää. Itse en onnistunut Mustikan jälkeläisillä kasvattamaan, mistä voin nyt jälkikäteen olla tyytyväinen.

Jos jotakin huonoa, niin myös hyvää... Edellisessä postauksessani totesin Helpin kodinetsinnästä, että hyvää kannattaa odottaa - ja niin totisesti kannattaa!! Helpi on löytänyt kodin ja maailman parhaan kodin onkin :) Vielä se on täällä meillä ainakin pari viikkoa, mutta sitten se todennäköisesti liittyy Trio Blue:n vajaaksi käyneeseen joukkoon. En todellakaan tarjonnut Helpiä ja ajattelin, että jos joskus syntyy sellainen "oikea" pentu, niin Saija varmaan kolmannen kissan joskus ottaa. Puhelimessa kyllä mainitsin kuulumisia jutellessa, että yhdelle pennulle ei ole vielä kotia - jos puolivuotiasta voi pennuksi sanoa, ja niinpä Saija oli tänään ajatellut vilkaista miltä Helpi näyttää - ja ihastunut :)

Pari videota Bossen vauva-ajalta:

Vauva-Bosse Annikki-isosiskon tarmokkaassa hoidossa...


Riehumista sohvalla; Annikki paimentaa kuuluvalla äänellä ja Mustikka-emo kujertaa, Bosse leikkii emon hännällä.

10 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Itku tuli. :(((((

Voi kaunis Bosse. Voi Annikki, voi Mustikka. Ihanat, hienot ja niin Tärkeät.

Voi Pingu - toivottavasti saat olla terveenä. Pelkäämään ei vielä aleta, vaikka kieltämättä ajatus kävi mielessä.

Osanottoni sekä kasvattaja-Sailalle, että Bossen ikiomalle perheelle <3 Valitettavasti tiedän tunteen :((

Eve kirjoitti...

Kaunis muistokirjoitus kauniille pojalle. Mahtavuutta, että surusta seurasi myös iloa, kun Helpi pääsi Blue-kotiin väripilkuksi siniveristen keskelle.

Senia kirjoitti...

Osanottoni sekä omistajalle että kasvattajalle, on teillä ollutkin huonoa tuuria. :(

Pirjo kirjoitti...

Voi voi. Kauniisti kirjoitit ja kuvasit - vaikka kissa oli ihan tuntematon, siitä sai hyvin kuvan. kaunis kissi oli!

Tuntuu kyllä kohtuuttomalta, että tuossa iässä puoli sukua. Geenit?

Tintti kirjoitti...

Ikävä kuulla tällaisia uutisia. Näitä ikäviä kun kuuluu nyt vähän joka puolelta! Osanotot :(

saila kirjoitti...

Kiitos kaikille, kyllä tuo aika järkytys oli..

Pirjo: kuten kirjoitin, niin toivotaan ettei geenit... teilläkin on siellä sukulainen, jonka isoisoisä (meniköhän oikein) oli Mustikan täysveli, joiden isä on kuollut samaan vaivaan - siis nisäkasvaimiin. Onneksi se jää kuitenkin jo melko kauas - johtuen tietenkin kissojen nopeasta lisääntymistahdista, ei vuosista, uusia sukupolvia kun kertyy nopeasti.
Huolestuttavaa joka tapauksessa. Ja yksi syy miksi ehdottomasti yritän välttää linjausta. Näiden tapausten olisi kasvatuksen kannalta suotavaa tulla julkisuuteen.

maarit kirjoitti...

Osanotot meiltäkin! Toivotaan tosiaan että se olisi vain huonoa tuuria tms. Tietenkin geeneissäkin on varmasti jotain, koska tosiaan Leevi ja Sultsina molemmat kuolivat nisäkasvaimiin. Kyllä minäkin pelkään Bellan ja Viivin puolesta ja niiden nisät koetan aina kun nostan ne syliin (niinkuin kaikkien muidenkin), mutta vielä ainakin ovat olleet aivan normaalit! Mutta eihän sitä koskaan tiedä.... Leeville ja Sultsinallehhan ne tulivat molemmille noin 9 vuotiaana...

Katri kirjoitti...

Voi ei :(

Eilen tätä luin ja muistelin meidän Allia, jolla olisi ollut eilen 11v synttärit, eli liikuttuneena olin jo muutenkin, saati sitten tämän luettuani... :(

Voimia toivotan kaikille osallisille, ja myötätunnon ohella iloitsen siitä, että Helpi pääsee uusien omien ihmistensä luokse!

Eija kirjoitti...

Kamala tauti - ihan liian lyhyeksi jäi kisupojan elo! Sanattomaksi vetää :-(

Saija kirjoitti...

Kiitos kaikille myös täältä! Suru ihanan ja niin kovin Rakkaan juniorimme Bossen aivan liian aikaisesta poismenosta kestää varmasti vielä kauan. Joka päivä on monia hetkiä jossa on niin tottunut Bossen läsnäoloon että nyt nämä hetket menevät monasti tippa linssissä.

Kiitos Saila ihanasta kirjoituksestasi, se merkitsee meille paljon!

Affu ja Carlos opettelvat vielä selvästi myös elämään ilman Bosse poikaa.

Saamme ilon ja kunnian saada jonkun ajan päästä pienen onnensäteen Helpin luoksemme, joka todellakin tulee pieneksi väripilkuksi perheeseemme.
Siitä olemme onnellisia!