sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Maailman paras mummi ja kotia etsiviä

F-pentueen pojat on otettu meillä laumaan jo hyvin, vaikka Hiku satunnaisesti protestoikin ja Luuna isottelee ujoimmalle Longolle.

Kotia kaipaava Kapsu-poika ilta-auringossa.

Kapsu on vekkuli touhottaja (kuten Sampokin) ja aina ei isoja ja pitkiä käpäliä hallita yhtä hyvin kuin halu olisi...

Hiku ja Sampo ottavat aurinkoa pikkupöydällä.

Fuji tarkistaa onko pennulla kaikki hyvin.

Longoa pelottaa koira, joka tuli olohuoneen puolelle katsomaan pentuja. Littasena.

Hui, joko se meni??

Fuji imettää <3

Ja hoitaa.

"Maitobaari" auki...

Sampo katselee menisikö mukaan..

Poikakolmikko. Aika punertava porukka :)
Ja jokainen siis etsii kotiaan.

Longo litteänä. Porukan isoin edelleen ja oikea nallekarhu <3

Fuji onnellisena pentujen kanssa. Longokin rentoutui viimein.

Longo-lötkö on kai sukua ragdolleille... (eikä pelkästään tämän kuvan perusteella)

Kapsu on mummin viekussa.

...tai päällä.

Eräs toinen imetystuokio... :P Fuji-raukan nisät kyllä kärsivät... kohta täytyy varmaan laittaa jotain karkotetta Fujin masuun...

Vasemmalta oikealle: Luuna, Sampo, Hiku, Kapsu, Fuji...

Kapsu, Sampo ylösalaisin välissä, Fuji, Luuna ja takana litteänä Hiku.
Hyviä ja ymmärtäväisiä koteja kaipaillaan ihanille pojille.
Mahdollisuus on tuoda parinsadan kilometrin säteellä (sijaitsemme siis Taavetissa, Lappeenrannan ja Kouvolan välissä) ja ainakin Jyväskylään myös käydä vaikka vain näyttämässä ennen mitään päätöksiä jos meille katsomaan tulo on hankalaa.

Joudumme sydän verta vuotaen sijoittamaan uuteen kotiin myös toisen omista kastraattipojistamme (tämän kategorian), koska pojat eivät ole tulleet toimeen enää pitkään aikaan.. Jatkuva eristeleminen on hankalaa eikä se ole myöskään oikeaa kissanelämää, vaikka jokaista yritetään huomioida tasapuolisesti. Jatkuvasti on pelko siitä, että joku livahtaa ovenraosta tai joku saakin oven auki (kahvat on käännetty ylös), kuten toissayönä tapahtui ja heräsin rähäkän ääneen..
Make tuli siis pitkäaikaishoidosta kotiin viikko sitten maanantai-iltana ja tottui kyllä heti tyttöjen sekä pikkupoikien seuraan, mutta Hikua sille on turha näyttääkään - tai toisinpäin, Makea on turha näyttää Hikulle... Nyt Make vuorottelee joko Longon kanssa kahdestaan (ihana pari! Longo rakastaa Makea ja pappa ja pikkupoika nukkuvat sylikkäin) tai tyttöjen ja pikkupoikien kanssa.

Emme vain vielä tiedä mikä olisi paras ratkaisu ja kummalle uusi koti olisi parempi vaihtoehto. Kaikkein paras ja meille helpoin olisi ollut, kun uusi koti olisi löytynyt aivan perhetuttujen joukosta, mutta sellaista kotia ei nyt ole ilmoittautunut, niin on viimein hieman laajennettava hakua jos se huippukoti kullanmurulle löytyisi näin... Jos olet kiinnostunut (mielellään jonkun juuri esittäytyneen pikkupojan kera jos ennestään ei ole kissoja) tarjoamaan pysyvän ja rakastavan kodin aikuiselle kastraattikollille, niin kerro yhteydenotossasi millaisesta kodista olisi kyse ja mitä kissalta odotat, jotta osaan arvioida olisiko jomman kumman pojan luonne sopiva sinulle. Toivoisin, että tällainen koti löytyisi mahdollisimman läheltä, mutta pääasia on hyvä ja turvallinen koti, jossa saa riittävästi huomiota ja rakkautta.


Raksupallon kanssa puuhastelua. Sisälsi tällä kertaa liian pieniä penturaksuja, jotka hulahtelivat monta kerrallaan lattialle. Pennut ovat hieman ymmällään touhusta ;)


Antaumuksellista imetystä...

2 kommenttia:

Tintti kirjoitti...

Voi että, se on todella ikävää kun jotkut kissat eivät tule toimeen keskenään *myötätuntohali*.

Mutta jos jostakin luopumalla voi keventää kodin stressitasoa (niin eläinten kun ihmisten), on se minusta ihan oikeutettua.

Meillä luovuttiin yhdestä, mutta välillä tuntuu, että se ei ehkä ollut paras ratkaisu. Vaikka Neela oli perusluonteeltaan arahko ja ujo, ei se kuitenkaan luullut itsestään liikoja. Pientä maantasalle palauttelua on harrastettu, mutta noin ylimielistä kissaa kuin Gee en vielä ole tavannut :P Toivotaan että Riksin kastraatio ja Loten sukukypsyys ei sekota mummon luuloja yhtään enempää.

Orifame Senja kirjoitti...

Se on kurjaa joo. Meillä meni porukka vuosia sitten kahteen osaan, kun Risto halusi astua kaikki kaksijalkaiset kanasta tikapuihin :) Onneksi sillä on ymmärtäväinen ja lujaegoinen Lenitavaimo jota EI astuta.
Myötätunnossa mukana ja kodinetsinnässä auttaen Orifamet