Utaretulehdus -äitikissa sairastaa...

Kasvatuksen ikävimmät puolet näemmä näyttäytyvät nyt kerralla...

Sunnuntaiaamuna Fuji teki yllättäen vesiripulit, vaikka sillä oli ollut synnytyksen jälkeen enemmän tai vähemmän maha löysällä, niin ei näin pahasti. Pentujen painot olivat samaan aamuun nousseet oikein hyvin, mutta iltaan mennessä oli jo muutaman gramman lasku. Päivällä olimme melko pitkään poissa, joten huomasin kunnon huononemisen vasta myöhemmin iltapäivällä; Fuji ei ollut koskenutkaan ruokaansa koko päivänä... Silti se oli maannut pesässä varmaan lähes yhtäjaksoisesti ja pennut olivat tietenkin imeneet ainoatkin mehut äiti-raukasta.
Luulin hoitavani "pelkkää" ripulia ja vaikka tunnustelin vatsaa ja kohtua, niin en itse huomannut (!) tulehtuneita takimmaisia utareita.

Aloitin illalla kivennäisliuoksen juottamisen ja Convalescence support-ruuan ruiskulla. Vaikka sain illan ja yön mittaan juotettua nesteliuosta yhteensä desin verran ja ruokaliuos päälle, niin tänään aamulla Fuji-parka vaikutti silti kuivuneelta eikä jaksanut reagoida juurikaan pentujen nälkäiseen kiljumiseen (joka oli niiden herättyä yöunilta korvia huumaavaa - olisi pitänyt nauhoittaa...sitä ei usko jollei ole itse kuullut). Pennuille yritin jo illalla saada menemään lisämaitoa tuttipullolla, mutta tyypit hangoittelivat niin tehokkaasti vastaan, että juuri ja juuri sain gramman tai pari per nenä painot nousemaan.

Aamulla tuli luonnollisesti klinikkakeikka Lappeenrantaan ja pennutkin piti pakata mukaan siltä varalta, että Fuji täytyisi laittaa tippaan pitemmäksi aikaa. Kuumetta rouvalla oli huikeat 41,3 ja takimmaiset utareet todettiin todella kuumiksi ja koviksi (höh, en ollut tullut koskeneeksi niihin itse, vaikka jo edellisten pentujen kanssa uhkasi tulla utaretulehdus - joka meni ohi 200:lla Aconitumilla ja muutaman tunnin nukkumisella, eikä ell-keikkaa tarvittu...), niin että Fuji sai todellisen sätkyn, kun eläinlääkäri tunnusteli sitä - rouva pureskeli lohdutukseksi minun kättäni sitten - jälkiä ei tosin jäänyt.
Nestetiputus laitettiin suoneen, samoin pennuille turvallinen antibiootti. Yhteen mennessä kuume oli jo laskenut 40,1:een ja annos a/d-ruokaa kelpasi, samoin pentujen pyllypyykkäys. Pentujen painot olivat aamusta laskeneet, eli maitoa ei ollut herunut Fujilta vielä riittävästi ja siksi pennutkin saivat varmuuden vuoksi glukoosiliuosta nahan alle. Mukaan sain mahaletkun, jolla lisämaidon pennuille saisi paremmin perille, ja Fuji oli edelleen tipassa, kun pääsimme kotiutumaan.
Fuji-pieni joutui odottamaan boksiin suljettuna, kunnes sain keittössä tarvikkeet järjesteltyä ja sillä välin oli tullut pissahätä - siksi häntä on märkä kuvissa... Eipä se ihme ole, että alkaa rakkokin painaa, kun nestettä oli siinä vaiheessa mennyt jo lähes 400 ml. Ruoka kelpasi taas ja pennut saivat ensimmäisen satsin maitoa mahaletkulla -itse opettelin säätämään letkun sisälläpysymisen ja pennun paikoillaanpitelyn ja ruiskujen vaihtelun kanssa... Jussi auttoi pitämällä Fujia aloillaan. Mutta tuli todettua se, mitä olen kuullut monen sanovan, että mahaletku on kyllä ehdoton pentujen lisäruokinnassa! Tuttipullolla tai ruiskulla ei saa lähimainkaan niin turvallisesti ja varmasti annosta sisään kuin tällä. Ja painot nousivat heti! Tosin olivat jo ennen letkutusta nousseet parin gramman verran päivällisestä punnituksesta klinikalla, eli nesteytys alkoi auttaa emon omaakin maitoa tulemaan. Pitää seurata miten usein nuo nyt näyttäisivät tarvitsevan lisuketta.

Tyytyväisiä pentuja ruokinnan jälkeen... :)

Ja emollekin maistuu ruoka
Sitten jaksaa pestä vauvoja
Oma pesä on paras paikka, Fuji halusi siirtyä sinne ihan ite...
Lapset siirrettiin perässä. Kanyylin korkki oli auennut Fujin muuttotuoksinassa, huomasin sen vasta kuvan oton jälkeen.