Yksi on joukosta poissa...

Meitä odotti karmea yllätys, kun tulimme kotiin perjantaina illansuussa... Yksi pentu makasi kyljellään eteisen lattialla; Yrttitarhan Elämänlanka, Eppulainen, Reppuli (-kuten Jussi sen nimesi)... Kylmänä, näytti vielä haukkovan henkeä. Yritin elvyttää varmaan puolen tunnin ajan; annoin tekohengitystä, pentu oli kuumavesipullojen välissä, painelin akupisteitä - korvankärjistä, hännänpäästä, kirsusta neulalla, jolloin tuli jonkinlainen refleksi, laitoin huulille Rescue remedy-tippoja. Pennulla oli nestettä ja ilmaa nahan alla ja se rutisi. Se oli ruhjoutunut, Mosca-koira oli sitä ilmeisesti pyöritellyt, nuoleskellut, ehkä tallannut päälle innoissaan...
Mutta miksi Fuji veit Eppulaisen Moscan hoitoon, miksi. Miksi en sulkenut pentuhuoneen ovea, tapaturma olisi sillä ehkäisty. Koiralla ei ollut pääsyä eteistä pitemmälle pentulan suuntaan. Se ei ollut sen syy. Ei se ollut Fujinkaan syy. Miksi Fuji etsi uutta pesää pennulle kaikken vähiten todennäköisestä suunnasta... Ajatteliko se etsiä pesäpaikkaa ehkä yläkerrasta, kenties, mutta pentu on tipahtanut matkan varrella... Fujin ja pentujen sulkemiselle yhteen huoneeseen ei tuntunut olevan tarvetta, kun pojat Hiku ja Make ovat olleet eri tilassa ja Fuji on halunnut käydä toisessa huoneessa olevalla laatikolla tarpeillaan. Viime keskiviikkona Fuji pentuineen oli paljon pitemmän päivän yksin. Silloin ei tapahtunut mitään.

Emme me voi ymmärtää mitä emokissan päässä milloinkin liikkuu - tai minkään eläimen. Itse opin jälleen uuden asian kantapään kautta, tai ainakin tuntuu siltä. Vastaisuudessa suljen aina emon yhteen huoneeseen kun olemme pois kotoa niin kauan kun pennut ovat aivan pieniä.
Eppulaista ei saa enää takaisin. Tuntuu niin epäreilulta - iso, ihana, elämänhaluinen ja äänekäs Reppuli.