5-viikkoiskuvat & parantumisia

G-pennut elävät jo seitsemättä viikkoaan eli kuvat ovat pahasti myöhässä, mutta lisää seuraa toivon mukaan hieman nopeammin. Otsikon toiseen aiheeseen olisi miltei pitänyt lisätä lainausmerkeissä eteen sana "ihme-", mutta homeopaattiset toimivat kuten pitääkin silloin kun ainevalinta osuu kohdalleen, niin kyse ei suinkaan ole "ihmeestä" vaan kehon oman paranemismekanismin toimimisesta :) Näistä lisää tuonnempana, ensin pentujen esittelyt.

Kukka hölmistyneenä..

Korva lits. Pullukkamasu.

Virna ihmettelee.

Nuppi sivulta.

Ollapa tällä tytöllä oikeasti tuon muotoiset silmät 8)

6-viikkoiskuvissa totuus paljastuu..

Pipo on ihana.

Rölli on ainoana pennuista varattu.

Sitä se klassinen kuvio teettää...

Se on semmoinen rauhallinen, surusilmäinen poika.

Helpi tunkee edelle.

Tyttöjen keskellä.

Tuosta voisi saada hieman käsitystä kuviosta. Ja nupista, myös ihana.

Helpi-pikkarainen, joka ei oikeasti ole ollenkaan niin pikkarainen.

Helpillä on kauniit silmät.

Ja suloinen luonne.

Siamtytöt kaksin.

5-viikkoisuuden kunniaksi 23.4. päivän aamuna poistui pahvinen leikkikehä, koska kukaan ei kuitenkaan enää pysynyt sen sisäpuolella. Samalla pennut löysivät komeron alusen ja muuttivat sen alle nukkumaan. Pisuista suurin osa osui jo siinä vaiheessa hiekkalaatikoihin, vain jokunen lattialle ja kun poistin kevythäkin kokonaan pentuhuoneesta parin päivän päästä ja levittelin pieniä hiekkiksiä samalle seinustalle sekä yhden vielä huoneen kauimmaiseen nurkkaan, niin sen jälkeen ei ole hutipissejä tullut. Siistiä porukkaa.

Noniin, eli pennut siis muuttivat komeron alle nukkumaan eivätkä välittäneet emon huuteluista, että maitoa olisi tarjolla. 24.4. perjantaina, kun tulin illansuussa kotiin huomasin sitten, että Epin utareet olivat aivan kovat ja täynnään maitoa. Ne olivat suorastaan valtavina laattoina, joka ikinen lohko. Massiivinen utaretulehdus alkamassa. Eppi ei juurikaan alkuillasta aristellut, vaikka koetin lypsää paria-kolmea utarelohkoa, vaan selvästikin nautti. Houkuttelin myös pentuja imemään. Silti utareet olivat silminnähden muuttuneet tummemmiksi ja alkoivat tuntua kuumemmilta. Annoin illan aikana tunnin välein Aconitum 6:sta ja kolmannen ja viimeisen annoksen se sai yöllä yhden aikaan. Varauduin aamulla jatkamaan hoitoa Phytolaccalla ja soittamaan eläinklinikalle. Kävin itse nukkumaan pelonsekaisin tuntein.

Aamulla ensimmäiseksi tarkistamaan missä kunnossa Eppi on... Utareet olivat aivan pehmeät ja normaalit!

Eipä mennyt kuin pari vuorokautta, kun 27.4. maanantaina tulin jälleen pitemmän poissaolon jälkeen illalla kotiin ja Eppi käyttäytyy aivan kummallisesti; säntäilee itseään karkuun, nuolee hulluna häntää ja takajalkoja, ei nosta häntää silitettäessä, kyyryilee ja aristaa, jopa säikkyy. Puhelinkonsultaatio Senjalle ja tulimme siihen tulokseen, että kyseessä täytyy olla anaalirauhasten tulehdus! Järkky mitkä oireet ja aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta! Eipä ollut tämmöistä omilla kissoilla ennen ollutkaan. Hetken tuumailun jälkeen päädyin antamaan hätäapuna Hepar sulphurista c30. Päivystävälle ei kannattaisi lähteä tyhjennyttämään rauhasia, koska eivät kuitenkaan ymmärtäisi kissoista mitään. Kaikki toivo siis Hepariin, että se lievittäisi kipua sen verran, että selvittäisiin seuraavana aamuna klinikalle Lappeenrantaan, jossa tyhjennyksen voisi tehdä turvallisesti nukutuksessa. Kissaan ei juuri kärsinyt koskea ja sormien vieminen lähelle häntää aiheutti sellaisen sätkyn, että ei jäänyt pienintäkään epäilystä miten kipeä rouva-parka oli. Annoin ensimmäisen annoksen klo 20.30 ja menin itse saunaan. Kahden tunnin päästä menin pentuhuoneeseen ja Eppi tulee vastaan takajalkojaan varovasti venytellen, menee syömään vehnänorasta ja nostaa häntää pystyyn kun silitän! Annoin vielä samana iltana kaksi annosta kahden tunnin välein, koska näytti vielä kipuilevan ja aamulla neljännen kerran, jolloin tilanne näytti jo lähes normaalilta. Seurailin päivän ja iltaan mennessä Eppi oli aivan normaali!

Pentujen 5-viikkoispainot olivat:

Kukka 576 g

Virna 542 g

Rölli 519 g

Helpi 449 g

Toisen matokuurinsa pennut (sekä emo ja tällä kerralla koko muukin sakki) saivat 4,5 viikon iässä Axilurilla ja masut pysyivät edelleen kunnossa.

Tässä tämä "sairas" emokissa 29.4. :)

Emoa lapsettaa.

Jotta ei Epin sairastumisyrityksissä olisi tarpeeksi, niin tuon lauantaisen kuvauspäivän iltana Kukka tulee illalla komeron alta nukkumasta oikea etutassu turvoksissa ja ontuen... Sen siitä saa kun meno on aivan mahdoton. Arnicalla on pienen käpälää hoidettu ja hyvin tassu toimii. Turvotus laski seuraavaan päivään, mutta pieni paksuntuma tassun päällä tuntuu. Koska Kukka kuitenkin käyttää tassuaan jo aivan huoletta, niin tarkistutan pienen käpylän sitten kun on muutakin asiaa eläinlääkäritädille. Mitään sille ei kuitenkaan enempää olisi pystynyt tekemään. On nämä vaan semmoisia epeleitä.

Ps. Edelliseen tekstiin lisätty Luunan karkupaljastus ;)