keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

Puoli vuosikymmentä

Tuntuu pitkältä ajalta, mutta viisi vuotta on taakse päin katsottuna todella lyhyt aika. Viisi vuotta sitten 27.5.2004 torstaipäivän aikana syntyivät ensimmäiset Yrttiset, A-pentue, sininen porukka. Vanhemmat olivat isä cremenaamio siamilainen CH Delicatin York, SIA e ja emo lila itämainen lyhytkarva CH Sultsinan Melisande, OSH c.
Yrttitarhan Aconitum, "Acu" OSH a
Yrttitarhan Alfalfa, "Affu" OSH a
Yrttitarhan Alonsoa, "Allu" SIA a
Yrttitarhan Akebia, "Aksu" SIA a
Yrttitarhan Artemisia, "Viola" OSH g
Yrttitarhan Aniba, "Annikki" SIA g

Tarkemmin sanottuna Annikki syntyi vasta seuraavana päivänä keisarinleikkauksella ja oli pieni ihme.
Osa seuraavista kuvista pyörii tuossa pikkuruisena blogin sivulla, mutta näistä ehkä saa paremmin selvää ;)

Sekamelska simsku- ja itisvauvoja auringossa

A-pentueeseen liittyi ottolapsen ominaisuudessa 8.6. orpo löytökissanpentu, joka oli tullessaan hyvin heikossa kunnossa. Pentu sai nimekseen Apila, A-teeman mukaisesti ja näpsäkkä monivarpainen tyttö asuu nykyään vanhemmillani.
Tässä Mustikka-sijaisemo antaa yksityisimetystä jo isolle tytölle.

AinaIhanaAnnikki pienenä ja sievänä. Annikki muutti vuoden ikäisenä pikkuvelipuolensa Pingun kanssa Lapinlahdelle (jossa nykyään asuu Pingun lisäksi G-pentueen isä Bolo ja F-pentueen tyttö Liida), mutta menehtyi viime kesänä 2008 nisäkasvaimiin reilun neljän vuoden iässä, vaikka olikin leikattu tyttö, joka ei ollut koskaan tehnyt omia pentuja (hoitanut pikkuvelipuoliaan kylläkin kuin omiaan).

Apila esittelee varpaitaan ;)

Viola, tai pentunimeltään Ami muutti FIN*Silvanest-kissalaan viiden kuukauden iässä syksyllä 2004 Lahden näyttelystä (oli varattu jo aiemmin). Viola synnytti Silvanest E- ja F-pentueet ja on nykyään leikattu rouva.
Äiti ja tytär poski poskea vasten <3

Aksu-poika muutti Jyväskylään, mutta nyt en ole moneen vuoteen kuullut missä päin Suomea poika mahtaa asustella ja mitä pojalle kuuluu. Pitäisi saada aikaiseksi tarttua puhelimeen ja pirauttaa omistajalle. Näin sähköpostien luvattuna aikana on vain jotenkin "työlästä" ottaa yhteyttä puhelimen välityksellä, kun ei tiedä ihmisten tilanteita... :P

Koko pentue paitsi Apila vasemmalta oikealle:
Viola, Affu, Acu, Allu, Annikki ja Aksu.

Affu asusteli aluksi Turussa, mutta muutti perheineen Tampereelle (viime vuonna jos oikein muistan). Affu sai melko pian seurakseen sininaamio siamilaisen pojan Silvanest Carloksen ja myöhemmin muodostui Trio Blue B-pentueen sinitiketti Bossen muuttaessa vielä joukon jatkoksi.

Aksu komiana pumppukopin edessä ulkona..

Viola vaaniskelee katajien seassa.

Löydätkö kuvasta kissanpennun?

Allun omistajan Johannan tapasin ensimmäistä kertaa ISROKin näyttelyssä Kuopiossa ja poika muuttikin sieltä suoraan uuteen kotiinsa Lapinlahdelle. Allu kuitenkin kuoli tapaturmaisesti vain parin viikon kuluttua muutostaan, kun ulko-ovi oli jäänyt raolleen ja poika livahti siitä ulos tuhoisin seurauksin. Allu itse ei saanut nauttia kauan tästä yhdestä maailman parhaimmista kodeista, mutta sisko Annikki muutti pikkuvelipuolensa kanssa sinne seuraavana keväänä sekä myöhemmin Bolo ja Liida.

Apila kiipeilee ulkotarhassa.

Mustikka-emo sai myöhemmin vielä kaksi pentuetta, mutta yhdestäkään ei jäänyt minulle jälkeläistä jatkokasvatukseen, vaikka yritystä oli. Ehkä se oli parempikin niin, koska myös Mustikka menehtyi agressiivisiin nisäkasvaimiin alle neljän vuoden iässä, noin puolitoista vuotta ennen tytärtään Annikkia.
Mustikka pysyy aina rakkaimpana itämaisena minulle ja vieläkin tulee kyyneleet silmiin tätä kirjoittaessa.

Annikki kurkistaa ulkotarhan kopista.

Affu poseeraa.

Koko porukka syömässä - huomaa myös Mutu-pappa. Mutu on nähnyt jokaisen pesueen Yrttisiä.

Annikki ja Allu, takana pilkistää Aksu, pentueen simskut.

Lötköä porukkaa elokuussa juuri ennen muuttoamme.

Ja vielä Allu hieman ennen muuttoaan uuteen kotiin.
Lievä karsastus vaivasi pentuna molempia simskupoikia, mutta Aksun karsastus oli hävinnyt vuoden ikään mennessä jolloin se osallistui kissanäyttelyyn.

Acusta vielä omistajiensa ottama kuva aikuisena, koska tuolta Picasawebistä, josta muut kuvat latasin tähän, puuttui pentuaikainen yksityiskuva pojasta (varsinainen tietokoneemme on edelleen huollossa..kuvat taitaisi olla jossain levylläkin, mutta ei jaksa ryhtyä taiteilemaan). Acu siis muutti Savonlinnaan Hämäläisen perheen huomaan ja on viihtynyt erinomaisen hyvin ainoana kissana lapsiperheessa, jossa saa huomiota osakseen. Tuttu kissakaveri käy välillä leikkimässä pojan kanssa.
Melkoisen verkkaiseen tahtiin pentueita on tullut, tänä vuonna vasta syntyneet kuudes ja seitsemäs pentue, eli ennen näitä käytännössä pentue per vuosi. Monenlaista on tapahtunut ja hyviä ystäviä on löytynyt pennunottajista. Joskus tuntuu, että olisi helpompaa lopettaa kasvatus, esimerkiksi nyt, kun pentujen kysyntä on lähes nollassa ja keltaisissa pörsseissä ja apuloissa tuntuu olevan paperittomia "itämaisia ja siamilaisia" paikat pullollaan pilkkahintaan... Tai silloin kun sairaudet koettelevat ja töitä saa tehdä lähes vuorokaudet ympäriinsä pentujen hyvinvoinnin eteen. Hyvinhoidettu pentu ei kasva ilmaiseksi ja ensimmäiset elinviikot ovat kuitenkin ratkaisevan tärkeitä kissan tulevaisuuden kannalta. Tuntuisi siitä huolimatta turhauttavalta lopettaa kasvatus nyt, kun viimein alkaa hieman päästä jyvälle siitä miten asiat olisi paras hoitaa... Ehkäpä tämä tilanne pian muuttuu ja pennut löytävät kotinsa.
Kiitos kaikille Yrttisten omistajille hyvistä kodeista ja pitkää ikää A-pentueen jäljellä oleville Aculle, Affulle, Aksulle ja Violalle, samoin kuin kaikille muillekin kasvateilleni!!

4 kommenttia:

DobbyCat kirjoitti...

E-hei mitään puheita lopettamisesta :)mäkin olin ajatellut hankkivani sulta ensivuonna 40-vuotis lahjan itselleni :)

Tuula

p.s terkkuja Siriukselta ja Dobbyltä

Johanna kirjoitti...

Ihanat, ihanat Allu ja Annikki-Aina-Kehruli. <3 <3 <3
Itku tulee varmasti ikuisesti aina, kun Annikki tulee mieleen... Allun persoonallisuus jäi hieman vähälle tutustumiselle, mutta kehräsi se olkapäällä KAIKESSA sen kaksi viikkoa, jonka se ehti meillä olla. Ja rakastutti meidät rotuun <3 <3
Ja Annikki. Annikki oli niin kaikki mitä pitikin olla. Nyyh.

Älä ainakaan lopeta. Minä en kasvata kissoja, mutta rakastan niitä ja mistään ei saa niin ihania, kuin Yrttitarhalta.

KIITOS näistä kaikista mussukoista!

´Pirjo kirjoitti...

Kylläpäs täältä löytyi ihania kissoja - hienon värisiä! Jotain maagista on noissa simskuissa/ itämaissa, ei voi mitään. Ehkä meillekin vielä sopisi pari..ainakin yksi ihan varmasti!

saila kirjoitti...

Tuula: No siinä tapauksessa... ;)