Kuvamuistoja, restaurointia ja uutisia eläinlääkäristä

Mikä tässä yhteisruokailukuvassa on hassusti? Kuva otettu 21.5., kun pennut olivat kuuden viikon ja viiden viikon ikäisiä.

Tämä pieni hassu typykkä nuohoaa mieluummin kanajauhelihan murusia edelliseltä aterialta kuin söisi uutta lautasellista seitä... Siirtyi Vanukin jonkin ajan kuluttua tuoreen ruuan ääreen.

Samana päivänä - hellejakson viimeistä edellisenä kunnon lämpimänä päivänä kävi Kukan ja Virnan oma perhe pentuja ja emoja katsomassa ja I-pentueen kanssa ulkoiltiin hetki yhdessä (kuvien julkaisuun on lupa lasten äidiltä). Aluksi pentuja jännitti, mutta pian uskaltauduttiin nuuskimaan nurmikkoa ja auringonpaistetta.

Papu kellottaa Eliaksen sylissä, joka pitää toisella kädellä kiinni Kukan flexistä :)

Manna katselee maailmaa turvallisesti Saran sylistä.

Malista on kiva kiipeillä Saran polvilla.

Valmu suunnittelee korkeampaa tähyilypaikkaa boksin katolta...

....mutta pääsikin vielä paremmalle näköalapaikalle Saran olkapäälle.

Senna Eliaksen kainalossa.

Pojat tähyilevät boksista, Senna näyttää kieltä..

Mikäs näin hyvällä paikalla on kuikkiessa vaikkapa parkkipaikan autoja. Mali auringosta häikäistyneenä.

Kukka levähtää boksin varjossa.

Ja vahtii välillä itse itseään (flexi tanakasti tassun alla).

Seuraavana päivänä viisiviikkoiset Jiit pääsivät kaikki kerralla tutustumaan myös muihin kissoihin, koiraan ja isompiin tiloihin.

Piki ihmettelee.

Vanu pörheänä.

Luuna perehtyy Vanun ominaistuoksuihin...

Villa tepastelee, haikala etualalla ja Hiku seurustelee Nokin kanssa taustalla.

Varsin huono kuva Nokista, mutta kun ei parempaakaan ollut, Nukka jäi näistä kuvista kokonaan ulkopuolelle, taisi olla vauhtia niin että ehti hummailla pois kuvausalueelta.

Vanu sievänä, Tomu ja Luuna taustalla.

Tomu puolestaan sievänä - kyllähän poikakin voi olla sievä, voihan.

Piki intoa täynnä, vähemmän innokas koira lojuu takana...

Vanha vanha itse ammattikoulussa tekemäni raapimatolppa restauroitiin tänä iltana pikaisesti. Ruuvit tiukalle ja osa uusittiin, köysi kierrettiin uudelleen toisin päin, raavittu ja rispaantunut puoli sisäänpäin ja sitten tolppa nostettiin pentuhuoneeseen.

Kukka ensimmäisenä tolpan nokassa, Piki-pikkuinen hyvänä kakkosena, muut vielä ihmettelevät.

Yleinen tohina, Sennan kuvio näkyy aika hyvin.

Kukka vaanii...

....ja ponkaisee...

Pikkuruinen Vanu kiipesi ihan ite ylös asti, rapsutteli innoissaan mennessään.

Kilpparit tolpassa.

Lälläslää, Vanu sanoo Papulle.

(vaatekomeron "lukko" näkyy taustalla :P )

Kukka intoilee...

Eilen perjantaina käytin pentuja ensimmäisellä rokotuksella. Aamulla oli aikataulu vähällä pettää, kun en osannut varautua kuinka kauan menee 198 kynnen leikkaamiseen ja 22 korvan vaikkujen pyyhkäisemiseen... Vanu jätettiin kuitenkin vielä rokottamatta, koska selvästikään sen suolisto ei ollut vielä aivan kunnossa kehnosta ruokahalusta ja hengityksen hajusta päätellen, vaikka uloste onkin kiinteää. Karvakin tuntui keijukaisella vielä tukkoiselta. Tehohoitoa jatketaan ja tehostetaan, jotta neitinen saadaan kunnon kuntoon. Muut olivat reippaita ja kahta ikävämpää löydöstä lukuun ottamatta kaikin puolin terveitä.

Olen ihmetellyt pikku-Pikin etujalkoja itsekin, sen kävely näyttää hieman hassulta ja sillä on vähän länkisääret etujalat, mutta sen tarkemmin en ollut asiaa miettinyt ennen kuin eläinlääkäri sanoi heti Pikin käsiinsä ottaessaan, että sen vasemman etujalan kyynärnivelessä on kehityshäiriö, se ei ole normaali. Ja näkeehän sen nyt kyllä itsekin aivan selvästi. Kipua siinä ei ole eikä se tunnu haittaavan menoa lainkaan. Molempia etujalkojaan poju käyttelee yhtä voimallisesti ja liikkeet ovat liukkaampia kuin kellään muulla pennulla ;) Nyt odottelen Pikin varanneen perheen päätöstä, haluavatko he pojan vammaisesta kyynärnivelestä huolimatta. Se on kaikin puolin muuten uskomattoman suloinen tirppana, rohkea ja tehokas menijä, joka on aina kun mahdollista ihmisen vieressä kiinni, silloinkin vähintään jalkojen juuressa jos ei syliin asti pääse. Katsotaan kuvataanko jalkaa mahdollisesti myöhemmin, jotta saataisiin tietää millainen jalan tilanne ja ennuste on.

Vielä tuotakin ikävämpi löydös oli Villan sydämestä kuulunut sivuääni :( Nyt ei ole edes kyse mistään pienestä hädin tuskin kuuluvasta ylimääräisestä äänestä, joka saattaisi kasvaessa hävitä, vaan sydänäänien mukana kuului kaiken aikaa ylimääräinen "kahina", itsekin kuuntelin sen. Eläinlääkärimme arveli häiriön voivan olla sydänpussiperäinen, mutta varmistuksen vialle saa jos ja kun spesialisti ultraa sydämen myöhemmin. Minkäänlaisia ulospäin näkyviä merkkejä sydänviasta ei ole, Villa on erittäin touhukas, reipas ja iloinen pikkukissi. Mutta saa nähdä löytyykö tytölle kotia tällaisen vian kanssa :(

Toivotaan aurinkoisia päiviä, että saisin pian otettua kunnon kuvia isoiksi venähtäneistä pennuista. Omia kotejaan kaipaa edelleen ainakin Manna, Papu, Tomu, Noki ja Villa.