L-pentue - häistä viikon ikään

Pikakelauksena L-pentueen alku häiden ja syntymän kautta viime viikon perjantaihin, jolloin pennut täyttivät peräti kokonaisen viikon.

Komea sulhasmies Tuulan venytyksessä. Kuvat Fanny.

Nami taisi olla se, joka teki aloitteen... ;)

Nuori poitsu kun on vielä kokematon, Namilla sentään takana kaksi suhdetta :P

Bruno kerää rohkeutta

...ja sitten jo pusitaan :-*

Herkkujakin oli tarjolla ja poika varsin rentoutui. Miten se sanonta menikään.. tie miehen sydämeen vie..

Tää pala on MUN!

Nami tarkistaa onko paukkuja vielä jäljellä XD

Yhdeksisen viikkoa vierähti ja tultiin tiineysvuorokauteen 68. perjantaina 7.10. Edellisenä päivänä käytiin vielä Namin kanssa ultrassa tarkistuksella runsaan vuodon takia ja yhden pennun voimakas sydämensyke saatiin näkyviin. Kaksi(!) muuta eri puolilla olevaa olivat joko hankalassa asennossa tai kylkikaaren takana, mutta näytti siltä kuin olisivat liikkuneet ultran alla ja Namikin alkoi jo kyllästyä hankalaan asentoon, niin tarkempi varmistelu jäi siihen.

Nyt tuntuisi synnytys alkavan. Pitää kokeilla eri pesävaihtoehtoja.

Jonkin aikaa näytti siltä kuin tilanne ei etenisi kun pennun sikiöpussi jo näkyi ja Nami vain vaihtoi asentoa ja nuoli pussin rikki, niin että pennun häntä näkyi. Paras ponnistusasento oli Namin (kuten Fujinkin) mielestä lopulta kyykkyasento.

Ensimmäinen pentu ulkona muutaman kunnon ponnistuksen jälkeen.

Pieni esikoispoikahan se siinä. Nami tutustuu. Paino 90 grammaa.

Pentu piti huolehtia puhtaaksi ennen kuin voi jatkaa synnytystä. Ihana, taitava Nami.

Ja sitten ihan yht'äkkiä kaksi ponnistusta ja toinen pentu oli ulkona. Ja kolmaskin! Vähän ajan päästä rupesin ihmettelemään miksei Nami työnnä kolmatta kokonaan ulos vaan hoitaa vain kahta ensimmäistä. Siinä se lötkötti pää vielä emon sisällä ja näytti omituiselta... Ei tarvinnut kuin kevyesti ottaa pennusta kiinni kun se solahti ulos ja näin heti, että se oli kuollut jo paljon aiemmin. Pää oli ehkä jo alkanut "muumioitumaan", niin jähmettyneeltä se näytti. Istukka oli hyvin pieni, vain vähän pennun päätä suurempi ja yhdessä pentu ja istukka painoivat noin 70 grammaa. Toinen pentu paljastui terhakkaaksi pojaksi, 104 grammaa, ja kuollut pentu oli suruksemme ainoa tyttö.

Osasin odottaa jotakin epämääräistä syntyväksi, koska vuotoa oli tullut sen verran runsaasti yli kahden viikon ajan. Välillä päiviä ilman vuotoa ja sitten kirkas verinen limavuoto muuttui ruskeiksi klimpeiksi. Istukka siis vuoti ulos. Odotin vain jotain paljon vähemmän pentua muistuttavaa, mutta tulikin niin pitkälle kehittynyt ja sitten menehtynyt tyttö. Surullisempaa tosin olisi ollut menettää elävänä syntynyt pentu...

Pojat opettelemassa nisille.

Vähän aikaa pitää huilata syntymän päälle.

Tyytyväinen emo, eikä suotta.

Kotisivuilta löytyy kuvat vuorokauden ikäisistä pennuista niin en laita niitä tänne. Niistä näkee jo, että silmät alkavat raottua ja ensimmäisenä syntyneen pennun nenänpäähän oli ilmestynyt väriä.

Nimet löytyivät aika pian. Alun perin olin ajatellut tehdä pesueesta ihan oikeasti jotain yrttejä, mutta kahdelle pojalle tuntuikin sopivan paremmin vuodenaikaan viittaavat nimet. Tuo perjantaipäivä, jona pennut syntyivät oli tuulinen, mutta lämmin.

Kutsuma/työnimet puolestaan putkahtivat vain yllättäen mieleen kun mietin, että emo on Nami - nami... ja isä suklaa...

Yrttitarhan Lokakuu

"KARKKI"

ruskeanaamio siamilainen poika

Ikää 3 vuorokautta, maanantai 10.10.

Yrttitarhan Lounatuuli

"KEKSI"

punanaamio siamilainen poika

Ikää 3 vuorokautta, maanantai 10.10.

1 viikko, perjantaina 14.10.

Keksi

Äiti tuli vähän kehottelemaan poikia takaisin pesään kesken kuvauksien..

Keksi: "Mitä täältä löytyy"...

Naama oikeaan suuntaan punanassulla.

Karkki. Nenu on jo paljon tummempi kuin alkuviikosta.

Veljesten yhteisposeeraus. Simmut vain menevät kiinni kirkkaasta valosta.

Yhtä jalkaa mennään tännepäin...

näin

...ja sitten tännepäin

Keksi on iso poika, joka ylitti 300 grammaa 11 vuorokauden iässä. Karkki tulee kovasti perässä, mutta velipojalla on isompi ruokahalu, joten painoero hieman kasvaa kaiken aikaa. Karkki on rauhallisempi ja pieniäänisempi ainakin tässä vaiheessa. Keksi katselee enemmän ympärilleen ja aloittaa herkemmin huudon käsiteltäessä vaikka rauhallisia poikia molemmat ovat - vielä.

Ainakin Karkki on vapaana ja kiinnostuksensa saa ilmaista. Tosin sitovia varauksia en ota tässä vaiheessa vielä yhdestäkään pennusta. Kunhan näkee kuinka pojat kasvavat ja kehittyvät niin mahdollisesti toivoisin ainakin toiselle, ehkä jopa molemmille kotia, jossa saisi pysyä hetken aikaa leikkaamattomana. Keksille sellainen mahdollisuus onkin ehkä toiveissa, ihanaa.