Minnehän kaikki varteenotettavat kotiehdokkaat ovat kadonneet..? Nämä ovat vieläpä niin uskomattoman suloisen luonteisia tyttöjä, että päihittävät poikien seurallisuuden ja kiintymyksen osoitukset mennen tullen. Tytöt ovat suorastaan solmuun väännettävän käsiteltäviä eivätkä hätkähdä uusistakaan tilanteista. Tulleet siis isäänsä :)
Pentujen kuvapäivitykset ovat jääneet nyt aivan hunningolle, mutta tässä pieni paikkaus siihen tältä pilviseltä aamulta (aiemmin aamulla paistoi aurinko-kuvaushetkellä ei enää).
Virna etsii pääasiassa sijoituskotia ja mikäli Kukalle ja Virnalle ei sitä yhteistä, "täydellistä" sijoituskotia löydy, niin sijoitan Virnan erikseenkin kotiin, jossa on kissaseuraa. Siinä tapauksessa Kukka etsii lemmikkikotia, rahkeet eivät riitä sijoittaa molemmat tytöt eri koteihin.. Virna on tytöistä seurustelevin - siinä missä Helpi kipuaa äänettömästi syliin kellimään, Virna kehrää kuin Zetor, ja kulkee perässä, halailee jalkoja, puskee ja höpöttää.
Virna eli Yrttitarhan Gillenia on väriltään kilpikonnatabbynaamio.
Kukka on jokapaikanhöylä, joka tietää mitä tahtoo, hieman -huom- vain hieman kipakamman luontoinen neiti kuin kaksi siskoaan. Kukalla on nariseva ääni, joka ei onneksi ole kovin kova. Tyttö on solakan sutjakka tehopakkaus ja viihtyy myös erinomaisesti sylissä. Tullut kovasti emoonsa.
Kukka eli Yrttitarhan Glebionis (=suvikakkara) on väriltään suklaakilpikonnatäplikäs.
Virna eli Yrttitarhan Gillenia on väriltään kilpikonnatabbynaamio.
Kukka on jokapaikanhöylä, joka tietää mitä tahtoo, hieman -huom- vain hieman kipakamman luontoinen neiti kuin kaksi siskoaan. Kukalla on nariseva ääni, joka ei onneksi ole kovin kova. Tyttö on solakan sutjakka tehopakkaus ja viihtyy myös erinomaisesti sylissä. Tullut kovasti emoonsa.
Kukka eli Yrttitarhan Glebionis (=suvikakkara) on väriltään suklaakilpikonnatäplikäs.
Helpi on sydänkäpynen, joka hakeutuu kainaloon aina tilaisuuden tullen ja kehrää vaikka ylösalaisin roikkuen, kunhan saa olla lähellä... (tämä ei tarkoita sitä, että meillä roikotetaan pentuja ylösalaisin, vaan pentu itse möngertää onnessaan usein vaikka mille mutkalle..) Helpillä on pieni käheä ääni, jolla se juttelee ja puskuvoima, mikä pikku päänupista lähtee hellyydenosoituksissa, on melkoinen.
Helpi eli Yrttitarhan Gilia on väriltään lilakilpikonnatabbynaamio (sanahirviö).
Helpi eli Yrttitarhan Gilia on väriltään lilakilpikonnatabbynaamio (sanahirviö).
Rölli ainoana poikana on varattu ja lähtee parin viikon kuluttua omaan kotiinsa Hollantiin.
Tältä pentulauma useimmiten näyttää sateisina päivinä...
Kukan täplämassu.
Näillä pennuilla on todella laaja ja hieno sukutaulu, josta olen erityisen ylpeä ja toivoisin kovasti, että tytöt saisivat suunnitellusti jatkaa sukuaan. Tyttöjen isällä ei myöskään ole tämän pentueen lisäksi kuin kaksi pentuetta, joissa molemmissa ainoastaan kaksi pentua. Sijoitussopimus tulisi olemaan hyvinkin joustava ja voin sijoittaa tytöt myös kauemmas kuin olin alunperin ajatellut, mutta en kuitenkaan ihan länsirannikolle tai aivan pohjoiseen. Ihanteellisin toki olisi enintään noin parinsadan kilometrin välimatka. Tytöt on mahdollista rekisteröidä myös Fifé:en eli Suomen Kissaliittoon jos on enemmänkin kiinnostusta näyttelyihin tai jopa kasvatukseen sijoituspentueen/pentueiden jälkeen. Toki edellytän, että kasvatuksesta haaveileva kotiehdokas kertoo toiveistaan jo yhteydenotossa, jotta sijoitussopimus voidaan suunnitella sen mukaisesti. Mitään pakkoa näyttelyihin ei kuitenkaan ole, eli kodilla ei tarvitse olla innostusta siihen suuntaan.
Sekä Kukkaan että Virnaan (sekä Helpiin) on useampikin ihminen (myös eräs tuttu ja ihana) ihastunut ja vakavasti harkinnut kodiksi ryhtymistä, mutta miten voikin olla niin huono tuuri, että aina jokin ylittämätön este on kaatanut toiveet tytön/tyttöjen pääsemisestä maailman parhaaseen kotiin (niitä on kyllä onneksi useita olemassa, monia mm., jotka eivät ole vielä itse lainkaan huomanneet olevansa maailman parhaita koteja eivätkä siksi ole ottaneet yhteyttä...). Joitakin kertoja on käynyt niinkin huono tuuri, että minun hitaan vastaamiseni vuoksi on koteja mennyt sivu suun. Joten itseä kai on syyttäminen, että tytöt eivät ole vielä päässeet hurmaamaan uusia itämaisten ystäviä omiin koteihinsa.
Neidit Kukka ja Virna kävivät näyttelyssäkin ja siitä tulee juttua kunhan ennätän (omankin asunnon etsintä päällänsä). Helpistä otin jokunen päivä sitten muutaman hyvän kuvan ja laitan ne kohtapuoliin näytteille. Virnasta yritän etenkin ottaa uusia kuvia, kun tämän päiväisessä kuvauksessa se osui vain kerran kameran eteen. Kukankaan kuvat eivät järin onnistuita olleet tällä kertaa.
