"Chili-pentue" ja pieni yllätys

Hilla vietti häitään Koosin kanssa kolmisen viikkoa myöhemmin kuin Nami ja Bruno. Hillallahan oli edellinen juoksu juuri samaan aikaan Namin kanssa, joten jäätiin odottelemaan seuraavaa, jotta kollivalinnat selviäisivät (en halunnut molempia astuttaa Brunolla, mutta jomman kumman ihan välttämättä kuitenkin). Namin tiineys ehti varmistua juuri ennen kuin Hillalla alkoi juoksu, joten kollinkin kanssa tuli kiire. Onneksi Tatjana oli valmis antamaan suklaista tuontipoikaansa kun kosittu sininen vaihtoehto oli vielä turhan nuori.

Yhtään ainoaa sähinää ei tainnut kuulua kissojen kohtaamisessa ja pian Hilla rakastuikin Koosiin eikä olisi halunnut millään lähteä kotiin ihanan kollin luota. Yritti lähtiessään flirttailla vieläpä toisenkin pojan kanssa *silmien pyörittelyä*, mutta mahdollisuutta lähempään tuttavuuteen ei nuorille annettu, kyllä yksi mies riittää..

Pariskunta heti Hillan kollilaan tulon jälkeen, hieman on jähmettynyt ilme neidolla vielä..

Mutta mikäs tässä on köllötellessä herrasmiehen selän takana.

Komea suklaa itämainen Koosje van Tutte's Havana Special

Tyttöä vähän ujostuttaa...

Kotiinlähdön aika ja morsian on niiiin tyytyväistä tyttöä, yhtä kehräystä suorastaan.

Hillalla tuli jonkinlainen pahoinvointi/mahatauti noin neljännen tiineysviikon paikkeilla, ripuli eikä ruoka maistunut. Sen vuoksi äitini käytti rouvan ultrassa kaiken varalta ja kohdussa oli onneksi kaikki kunnossa sekä kolme pientä alkiota näkyi. Lääkitykset mukaan ja pientä pakkosyöttöä ja onneksi paha olo meni muutamassa päivässä ohi. Viimeistään silloin kun rouva tuli meille Lillukan kanssa hoitoon tuon viikon lopulla, sillä oli ruokahalu palannut ja apetta olisikin uponnut molempiin tyttöihin kokonaisen lauman edestä (no ihan oikeasti, tytöt söivät yhdellä aterialla enemmän kuin omat kolme kissaamme yhteensä koko päivänä!).

Lillukka palautui kotiin, siis äidilleni, jossa se siis on sijoituksessa, kun Hillan tiineyttä oli jäljellä kaksi viikkoa ja päätimme, että Hilla jää odottelemaan synnytystä kuitenkin meille. Osasyynä myöskin eräs tapahtuma täällä Etelä-Karjalassa, jonne halusimme äitini kanssa osallistua, tai edes jompi kumpi meistä, ja joka olisi juuri Hillan virallisena laskettuna päivänä... pieni mahdollisuus siis päästä sinne kun Hilla olisi meillä.

No tyttö ei näyttänyt perjantaina 28.10. eikä lauantaiaamuna 29.10. kovinkaan synnyttävältä niin uskalsimme lähteä päiväksi pois Jussin jäädessä pitämään silmällä emoliinia. Kotiin tulimme seitsemän aikaan illalla ja silloin Hilla ilmoitti, että nyt hän synnyttää... En ehtinyt edes kunnollisia alusia vaihtaa "mylläysvällyjen" tilalle kun Hilla ei suostunut enää poistumaan pesästä, ja vaakaa ja muistiinpanolehtiötä toisesta pentuhuoneesta hakiessani Hilla jo hyvää vauhtia ponnisti ensimmäistä pentua ulos. Äiti ehti onneksi levittää imevät aluset pesään.

Ensimmäinen pentu syntynyt parilla ponnistuksella. Hilla alkoi heti syödä istukkaa.

Jalat edellä ja painoa 114 grammaa. Musta poika.

Sitten vielä kuivaillaan.

Toinen tulla tupsahti yhtä liukkaasti. Naamiopoika pää edellä ja 112 grammaa.

Hilla ihmettelee, että tuleeko sieltä vieläkin jotain..??

No tulihan sieltä. Kolmas poika, naamio tämäkin ja pää edellä 110 grammaa.

Istukka ei syntynytkään heti, joten pikkupoitsu joutui odottelemaan emon jalkojen välissä :P

Kaikki roikkuvat jo tissillä, vaikka kolmannen napanuoraa vasta katkaistaan...

 Ja vieläkin niitä riittää, aikamoinen mukellus tuntui Hillan mahassa kolmannen syntymän jälkeen.

Onneksi siellä mukelsi tyttö!! Luulin sitä ensin suklaakilpikonnaksi...

Tämä tupsahti jalat edellä ja painoa oli 102 grammaa.

Ja heti perään samaan kasaan vielä viides, luultavasti jalat edellä myöskin, tyttö, viimein se kilpparityttö pienin valkoisin merkein, äitinsä kopio 114 grammaa.

Koko perhe onnellisesti kasassa ja helpottunut emo. Pennut syntyivät parin tunnin sisällä.

Kaikki löysivät pian nisäpaikatkin.

Seuraavaan aamuun mennessä painot olivat nousseet jokaisella huimasti pitkälti toistakymmentä grammaa.

Ja sitten aloin ihmetellä tätä maitosuklaan väristä tyttöä, joka ei siis ollutkaan kilppari. Voisiko oudon vaalea, punertavan ruskea neiti ollakin kaneli...??

Tänään kahden ja puolen vuorokauden iässä otettuja kuvia reipasta tahtia painojaan nostavista pennuista.

Pojat kolmistaan. Vasemmalta ruskea/sini/suklaanaamio?poika, musta poika sekä puna/kanelinaamio? poika.

Mustankin naama näkyviin. Valo ei millään tahdo riittää.

Tytöt kahdestaan. Kilpparin simmut ainoina jo kokonaan auenneet, siskolla raottaa vähän, samoin mustalla pojalla.

Pentue oli päätetty etukäteen "Chili"-teemaiseksi, koska kyseessä on hybridipentue. En halunnut nimetä näitä kuten en Yllätys-pentuettakaan saman aakkostuksen mukaan kuin puhtaita itämaisia/siamilaisia. Maanantaiaamuna kaikki pennut olivat valinneet tuliset tai vähemmän tuliset Capsicum chinense-nimensä, poikkeuksena mukana yksi Capsicum annuum.. Mukana linkit pentujen nimikkochileihin.

Yrttitarhan Aji Panca

musta itämaishybridi uros

Yrttitarhan Jalapeño

puna/kanelinaamio siamilaishybridi uros

Yrttitarhan Habanero

ruskea/sini/suklaanaamiovalkoinen siamilaishybridi uros

Yrttitarhan Biquinho

kanelivalkoinen itämaishybridi naaras

"Yllätyspennun" lapsena varsinainen yllätys tämä tyttö. Näissä auringonpaisteella otetuissa kuvissa näkee sävyn paremmin.

Yrttitarhan Cajamarca

kilpikonnavalkoinen itämaishybridi naaras

Hilla on niin ylpeä lapsistaan. Kuvaaminen kauempana pesästä oli tehtävä vauhdilla kun aurinko viimein vähän pilkahti. Kilpparityttö oli niin kova huutamaan, että siitä oli otettava vielä yksi naamakuva pesän edustalla kun valo juuri riitti sinne asti, niin liukkaasti emo tuli noutamaan tytärtään. Osalla pennuista mukana ensin huonommassa valossa otettuja kuvia, sitten pika-aurinko-otokset.

Viimein taas pesue turvallisesti maitobaarilla.

Bonuksena vallan uuteen pesään muuttaneet Ällät... Eilen otin varsinaisesta pesästä vällyt pois, koska tuoksahtivat siltä, että niitä olisi käytetty jo vessapaikkana ja pennut muuttivat Zooplussan pieneen karvareunuspesään lattialle, jossa on ihanan lämmin. Huono puoli siinä on se, että viihtyvät siellä vähän liiankin hyvin ja Nami ei kunnolla mahdu imettämään samaan pesään. Siksi viime yönä, ensimmäistä kertaa koko aikana, Keksin paino oli vähän laskenut ja Namin utareet puolestaan olivat pakahtua maidosta... Tänään pitikin tehdä sitten kaikki temput utaretulehduksen välttämiseksi.

Löysät pennut köllivät lämpimässä.

Nukuksissa, zZ