Yrttiset

Viikot vierii

2011-12-19T20:57:00.000+02:00

L-pennut ovat ehtineet 10,5-viikkoisiksi ja rästiin on jäänyt jo useamman viikon päivitykset. Nyt on tosin ollut monta päivää putkeen niin harmaata, pimeää ja räntäsateista että kymppiviikkoiskuvat jäi kokonaan ottamatta. Pentujen omat persoonalliset luonteet käyvät koko ajan selvemmiksi ja Keksi on hönöjen punapoikien tapaan aina pilke silmäkulmassa ja touhuamassa jotakin. Vaikka se on himpun ujompi, se silti suhtautuu rennon päättömästi vähän kaikkeen. Laulelee itsekseen seinille ja kurnuttelee leikkiessään tai muita kutsuessaan. Iso ja vähän ehkä kömpelö höpöttäjä. Karkki on hieman hillitympi, rohkeammin uusiin asioihin suhtautuva ja katseesta pörinämoottorin käynnistävä sirompi poika, joka enemmän seurustelee ihmisten kanssa, mutta ei pidä äkkinäisistä ilmaan nostoista.

Pennut painoivat 7 viikon iässä: Karkki 846 g ja Keksi 956 g.

8 viikon iässä: 974 g ja 1134 g.

9 viikon iässä: 1120 g ja 1368 g

10 viikon iässä: 1260 g ja 1500 g

la 26.11.

7 viikkoa 1 vuorokausi

Karkki

Karkki on niiiin siamilainen :-*

Tietää kuinka poseerataan...

Äiti antaa pusun.

Keksi

Syön tämän fleecen, nams

Hönöstä lullukkapojasta ei saa kuin hönöjä kuvia <3

Masureppu roikkuu

Punnituskupissa

la 3.12.

8 viikkoa 1 vuorokausi

Karkki

Karkki todella tietää miten poseerataan...

Keksi

Keksi ei osaa pysyä paikallaan sekuntia...

Äitin kyljessä

Veljekset kaksin

Keksi saattaa olla varattavissa joko lemmikiksi tai yhden astutuksen sopimuksella. Karkki joko jää meille tai jos sille löytyy sopivalta etäisyydeltä erittäin hyvä sijoituskoti 1-2 pentueen ajaksi, niin sitäkin vaihtoehtoa harkitaan.

***

Poikien isukin Brunon kotitilanne on nyt sellainen, että tuo komea ja kiltti, solmuun väännettävä, seurallinen herrasmies etsii uutta sijoituskotia. Ennen hormoni-implantin asennusta Brunon ja talon toisten kissojen välillä ehti tulla tappelunrähäkkää ja herkkä Helpi-siamilainen ei enää luota Brunoon vaan aloittaa heti sen nähdessään karmivan pelkohuudon, joka tietenkin provosoi kollia lähtemään perään.. Bruno on käynyt vain valjaissa muiden kissojen kanssa samassa tilassa, joten tappeluita ei enää ole päässyt syntymään. Vanhimman kastraatti-itämaisen ja leikatun kotikissatytön kanssa yhteiselo olisi voinut vielä onnistuakin, mutta neiti herkkä ei kykene enää olemaan samassa tilassa Brunon kanssa :( Toiveena olisi implantin vaikutuksen lakattua vielä käyttää Brunoa mahdollisesti 1-2 astutukseen, koska kahdessa pentueessa sillä on nyt yhteensä vain neljä jälkeläistä. Kuitenkin myös lemmikki/näyttelykoti kastraatille otetaan huomioon mikäli sopivaa kotia helpolla sijoitussopimuksella ei löydy.

Kissattomaan kotiin tai oikeanluonteisen kaverin kanssa Bruno varmasti sopeutuisi mainiosti. Myös pentu kaverina olisi erittäin hyvä ratkaisu. Bruno on erittäin ihmisrakas ja seurallinen poika ja jokainen sen tavannut on ihastunut sen ihanaan luonteeseen. Pojasta luopuminen on sijoituskodille tuskallinen ratkaisu, mutta paras tähän tilanteeseen. Ei ole kollillekaan kivaa elää jatkuvassa eristyksessä vaikka sen kanssa mahdollisimman paljon aikaa vietetäänkin.

Mistä siis löytyisi luotettava ja yhteistyökykyinen ihana ihminen, joka haluaisi ottaa Bruno-pojan suojelukseensa? Annan lisätietoja puhelimitse 050 5321904 tai sähköpostitse yrttitarhan [at] gmail.com.

3-viikkoiset Chilit

2011-12-04T19:50:00.001+02:00

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina kolmen viikon ja yhden päivän ikäiset Chilit lähtivät viimein pesästä. Eivät kerralla kylläkään lopullisesti vaan nukkuivat vielä muutamia päiviä pesässä aina viltin ollessa edessä ja kun viltin reunan nosti pois niin makkaralauma valui lattialle hoippumaan. Hilla siivoili niin hyvin pyllytkin ettei pesään tainnut pissejä paljoa roiskua, ei ihme että viihtyivät.

Aji-mustuainen pullukka

Aji on varattavissa. Luovutus varhaiskastroituna ja kahdesti rokotettuna tammikuun lopulla/ tammi-helmikuun vaihteessa.

Tämä on veikeä jässikkä ja tosi tosi tosi tosi musta oikeasti.

Jalaa vähän ujostuttaa.

Jala on varattavissa. Luovutus varhaiskastroituna ja kahdesti rokotettuna tammikuun lopulla/ tammi-helmikuun vaihteessa.

Haba on utelias pojanköllikkä

Haba on alustavasti varattu.

Biqi näyttää kieltä :P

Biqi on varattavissa sijoitukseen yhden pentueen sopimuksella yhdessä siskonsa kanssa.

Biqilla on ihanan leveä päälaki.

Molemmille tytöille on sulhotkin valmiina jos kaikki menee hyvin.

Simmut ovat varsin sievät pöllönsilmäemon jälkeläiseksi 8)

Caja kuikuilee

Caja on varattavissa sijoitukseen yhden pentueen sopimuksella yhdessä siskonsa kanssa.

Huomasin tässä männäviikolla sellaisen pikkuseikan, että eihän Cajalla valkoista olekaan. Yhtään. Punainen leuka, punaista rinnassa, masussa ja hännänpäässä 8)

Profiili on ihan kiva ja muutenkin tämä typy on pennuista ehkä lupaavin (=itämaisin) ulkonäöltään vaikka kuvista ei sitä näekään..

Mutta minäpä en olekaan mikään pikkutyttö enää, sanoi Caja ja lähti pesästä kun toiset jäivät emon kainaloon...

Biqi vaan sievistelee.

Mammanpojat köllivät emon kainalossa ;)

Ja sitten lähti Haba tutkimaan maailmaa...

Kuusiviikkoiset

2011-12-04T19:15:00.001+02:00

Iippanaiset kuuden viikon ja yhden päivän iässä kaksi viikkoa sitten lauantaina.

Keksi surumielisine silmineen

Karkki tykkää naamioitua mattoon

Mummi valvoo taustalla lapsenlapsia

Karkin pöllämysthyny ilme

Tuo ilme on hämäävä 8)

L-pentue laajentaa reviiriä

2011-11-18T17:53:00.001+02:00

Latasin kuvat jo eilen (18.11.) blogiin, mutta en jaksanutkaan kirjoitella tekstejä... saa nähdä minkä päivämäärän blogger antaa julkaisulle.

L-pennut vierailivat ensimmäisen kerran alakerrassa tutustumassa omiin kissoihin kypsässä kolmen viikon ja neljän päivän iässä. Sitä ennen olivat jo pari kertaa käyneet huoneen ulkopuolella sylissä muiden haisteltavana. Fuji ja Luuna ottivat pojat vastaan tyynen rauhallisesti, Luuna suorastaan äidillisesti (kuten parit edellisetkin pentueet) ja Hikun piti hieman jurputella, mutta halusi silti nuolla pentujen takapuolia...

Kuvat räpsitty pikaisesti hämärässä illalla enkä jaksanut säätää sävyjä paremmiksi. Älkää antako keltaisuuden häiritä :P

Keksi valuu Fujin viereen, Luuna tarkistaa onko pylly puhdas. Karkkia vähän nukuttaa tyttöjen välissä ja Hiku yrmyilee taustalla.

Luunan tuima ilme johtuu Isasta, jota pennut olisivat myös kiinnostaneet (koirat saivat tutustua pentuihin erikseen sylistä käsin).

Isan kuono, Keksin pitää vähän pörhistää. Fuji ja Luuna ovat iskuvalmiudessa...

Tätin kainalossa on hyvä olla.

Mutta kun lastenvahtivuoro vaihtui yrmysetälle, joka käänsi takapuolensa pentuihin päin, alkoi vähän jännittää koiria katsellessa.

4.11. eli tasan neljän viikon iässä ainoat Ällistä otetut kuvat ovat tylsiä salamaräpsyjä olohuoneen sohvalta... 4-viikkoisuuden kunniaksi Karkki alkoi illalla syödä kalkkunanjauheliha-kananmuna-Applaws-penturuokamössöä, Keksi söi ainoastaan kun mössöä laittoi sille suuhun.
4-viikkoispainot pojilla Karkki 510 g ja Keksi 566 g.

Karkki ja tädin valvova silmä.

Keksiä alkoi kummasti ramaista kun tapahtuu niin paljon kaikkea jännää

Fuji-mummi ja Luuna-täti Karkin kanssa vahtivat ilmeisesti koiria..

Onko tässä ilmeessä nähtävissä jotain siamilaisasennetta... (tai sitten unisuutta)

Keksiä kummastuttaa

Seuraava päivä 5.11. Tämän päivän aamuna Karkki kävi itse pissillä hiekkalaatikolla. Eikä millä tahansa hiekkalaatikolla vaan emon hiekkiksellä ;) Samanlaisen ruokamössön syönti jatkuu ja Keksikin alkoi syödä itse sormelta tarjoiltuna, mutta ei lautaselta.

Luuna laittaa pentua ojennukseen, opettaa talon tavoille..

Ollaan kiltisti kun täti käskee

Karkki ihailee Luunaa..

Keksikin jo hieman "vilkkaampana"

Mikä ilme

Venyyy

Maanantaina 7.11. molemmat alkoivat itse vetää keitetty-kana-mössöä lautaselta ja sen jälkeen on maistunut melkein kaikki tarjottu; nautajauheliha marketista, kalkkunajauhis rustojen kera, keitetty sei, keitetty kana ilman muussausta, mutta teollisista penturuuista pojat eivät perusta. Menee pieninä määrinä lihan seassa, mutta ei pelkiltään. Fiksuja pentuja :)
Toisen matokuurin aloitin lauantaina 12.11. samalla kun Chileille ensimmäisen. Masut eivät ole menneet sekaisin ja paria pehmopesän pissimiskertaa lukuun ottamatta myös hiekkalaatikkoasiat ovat hoituneet täydellisesti oikeisiin osoitteisiin. Vaikka alkoivat päästä kiipeämään sänkyynkin, niin edes pehmeät peitot eivät ole houkutelleet pissimään. Todella fiksuja pentuja!

Maanantain valoilmiön aikana en ehtinyt kuvata Chilien lisäksi Älliä, mutta onneksi tiistai 15.11. olikin aurinkoisempi päivä ihan oikeastikin. Rupesin tosin kuvaamaan turhan myöhään iltapäivällä ja valo tuli huonosta suunnasta, mutta jospa näistä jotain selvää saisi.. Kuvat on nyt kuvausjärjestyksessä kun en jaksa säätää. Pennut kuvissa siis 5 viikon ja 4 päivän ikäisiä.
Painot tasan 5-viikkoisina Karkki 604 g ja Keksi 682 g.
Ja eilen tasan 6-viikkoisina Karkki 708 g, Keksi 804 g.

Keksi ei ollut kuvaustuulella

mjääh

No ok, katson kameraan, onko hyvä?

Rupesi kutittamaaaan

Karkilla oli touhu päällä...

...kunnes hoksasi miten kivaa on poseerata

Karkilla on hieman mutkaa profiilissa, Keksillä on suorempi nokka.

Kuka on söpö?

Uusi yritys saada Keksistä kuvia...

Äippä tuli valvomaan poikien kuvauksia *roll*

Yhteispose

Karkki maitobaarilla, Keksi taistelee kärmeksen kanssa

Karkki jälleen maitobaarilla

Kurinpalautusta häirikölle

Painiksihan se meni... Nami yrittää samalla huoltaa poikia :P

Pylly puhtaaksi

Sinnikäs äiti

Korvantauksetkin on likaiset

Ja tuolta...

Lopulta ei auttanut muu kuin ottaa pentu kuri(s)tusotteeseen...

Kuvauspäivänä ilmestyi viimein ensimmäinen pentukakkakin laatikkoon... On se ihme, miten ne voivat kerätä niin pitkään suolensisältöä, vaikka olivat syöneet kiinteää jo toista viikkoa :P
6-viikkoiskuvia en saanut otettua, toivotaan lähipäiville aurinkoa, niin ehkä sitten taas jälkijunassa.

Chilien kasvun kohinaa

2011-11-17T21:17:00.001+02:00

Viikot hujahtavat äkkiä ja 1-viikkoiskuvat uhkasivat jäädä ottamatta synkän hämäryyden takia - en tykkää kuvata salamalla.. no kuvasin jotain kuitenkin... 2-viikkoiskuvat jäivät osittain saman syyn ja osittain kiireen vuoksi kokonaan ottamatta, mutta viime maanantaina eli Chilien ollessa 2 viikon ja 2 vuorokauden ikäisiä tuli esiin ihmeellinen valoilmiö ja kiireellä kiikutin pentuja ikkunan ääreen iltapäivän laskevan auringon valoon. Tässä siis molemmista kuvaustuokioista valikoidut.

Lötkistelyä pesässä.

Jalapeño ottaa rennosti sisaruspeiton alla..

Hilla-äitimuori kiehnää ja haluaa seurustella aina niin innokkaasti, että pentujen punnitseminen tai hiekkalaatikon siivous on useimmiten jokseenkin haastavaa kun äippä roikkuu niskassa, syö hiuksia, pörrää jaloissa ja höpöttää ja kehrää taukoamatta 8)

Tässä rouva Sturdi-pesän katolla (pesä on pönkätty patjojen ja tuolin väliin, jottei linksahda linkkuun)

Mielikuvituksettomasti väänsin virallisista nimistä kutsumanimet, jotta pentuja voisi alkaa helpommin "puhutella". Millään en osannut keksiä tällä kertaa fiksumpia työnimiä :P

Yrttitarhan Aji Panca

"Aji"

Musta mötky on kaiken aikaa pitänyt huolen siitä, että ruokatarjoilusta riittää hänelle.. Rauhallinen ja utelias mössykkä.

Paino 1 viikon iässä 262 g.

Yrttitarhan Jalapeño

"Jala"

Jala ei oikein aina osaa päättää huutaisiko äitiä apuun vai ei..

Paino 1 viikon iässä 238 g.

Yrttitarhan Habanero

"Haba"

Haba sen sijaan huutaa korkealta ja kovaa jos kohtelu on sen mielestä ennenkuulumatonta ;)

Paino 1 viikon iässä 228 g.

Yrttitarhan Biquinho

"Biqi" (sanotaan Bikvi)

Pesässä hiljainen ja rauhallinen tyttö, joka punnittaessa kertoo selkeästi jos pelottaa.

Paino 1 viikon iässä 226 g.

Yrttitarhan Cajamarca

"Caja"

Temperamentikkaalta vaikuttaneen alun jälkeen Caja on osoittautunut toistaiseksi oikein sievä-ääniseksi , isoksi! ja uteliaaksi neidiksi.

Äitin jalkaa vasten on hyvä ottaa torkut.

Paino 1 viikon iässä 248 g.

Hilla kuuntelee tarkkaavaisena muiden kissojen (vaiko koirien) ääniä oven takaa, pesue tyytyväisenä.

Läjittäin ja limittäin

Kilputypsy

Pika-aurinkokuvauksien tuotoksia:

Aji

Oikeasti tosi tosi tosi musta, kuvat eivät kerro totuutta.

Ihana pläskimasu.

Paino 2 viikon iässä 388 g.

Mustavalkona väri näyttää oikeammalta ;)

Aji olisi köllötellyt kuvattavana kauemminkin

Jala

piti sellaista huutokonserttia ja etsi ulospääsyä tilanteesta, että montaa kunnollista kuvaa ei ehtinyt saamaan..

Punainen nokkaosasto

Ja enempi edestä

Mää tahon poiiis

Äitiiii

Paino 2 viikon iässä 332 g.

Haba

oli yllättäen rauhallisempi, tykkäsi tutkia alustaa

Eiköhän tämä poju ole ruskeanaamio valkoisilla varpailla varustettuna :)

Profiili

Paino 2 viikon iässä 328 g.

Tässä ei ollut normaalia Haban paniikkihuutoa vaan ihan vaan ihmettelevää piippausta

Biqi

Sievänä

Uteliaana

Profiili

Huolestunut ilme

Paino 2 viikon iässä 324 g.

Caja

vinkeällä ilmeellä..

Tyttö ei olisi malttanut millään poseerata

Jotenkin niin Luunamainen närkästys

Profiilia

Paino 2 viikon iässä 352 g.

Kuvausten ajaksi laitoin Hillan toiseen huoneeseen ja lopuksi Fuji ja Luuna kävivät pikaisesti katsomassa Chilejä. Fuji ihmetteli vähän lähempää, Luuna tyytyi lähinnä tutkimaan Hillan hajustamaa kiipeilypuuta.

Aji rohkeana etualalla.

Nyt harjoitellaan jo kovasti painia ja varsinkin Aji, Haba ja Caja ovat kuikuilleet pesän reunamilla ihmetellen mitä mahtaa olla tuolla ulkopuolella..

Kolmen viikon kypsä ikä lähestyy jo. Seuraavaksi kuitenkin Ällien rästiin jääneet kuvapäivitykset. Heti huomenna!

"Chili-pentue" ja pieni yllätys

2011-11-01T21:15:00.002+02:00

Hilla vietti häitään Koosin kanssa kolmisen viikkoa myöhemmin kuin Nami ja Bruno. Hillallahan oli edellinen juoksu juuri samaan aikaan Namin kanssa, joten jäätiin odottelemaan seuraavaa, jotta kollivalinnat selviäisivät (en halunnut molempia astuttaa Brunolla, mutta jomman kumman ihan välttämättä kuitenkin). Namin tiineys ehti varmistua juuri ennen kuin Hillalla alkoi juoksu, joten kollinkin kanssa tuli kiire. Onneksi Tatjana oli valmis antamaan suklaista tuontipoikaansa kun kosittu sininen vaihtoehto oli vielä turhan nuori.

Yhtään ainoaa sähinää ei tainnut kuulua kissojen kohtaamisessa ja pian Hilla rakastuikin Koosiin eikä olisi halunnut millään lähteä kotiin ihanan kollin luota. Yritti lähtiessään flirttailla vieläpä toisenkin pojan kanssa *silmien pyörittelyä*, mutta mahdollisuutta lähempään tuttavuuteen ei nuorille annettu, kyllä yksi mies riittää..

Pariskunta heti Hillan kollilaan tulon jälkeen, hieman on jähmettynyt ilme neidolla vielä..

Mutta mikäs tässä on köllötellessä herrasmiehen selän takana.

Komea suklaa itämainen Koosje van Tutte's Havana Special

Tyttöä vähän ujostuttaa...

Kotiinlähdön aika ja morsian on niiiin tyytyväistä tyttöä, yhtä kehräystä suorastaan.

Hillalla tuli jonkinlainen pahoinvointi/mahatauti noin neljännen tiineysviikon paikkeilla, ripuli eikä ruoka maistunut. Sen vuoksi äitini käytti rouvan ultrassa kaiken varalta ja kohdussa oli onneksi kaikki kunnossa sekä kolme pientä alkiota näkyi. Lääkitykset mukaan ja pientä pakkosyöttöä ja onneksi paha olo meni muutamassa päivässä ohi. Viimeistään silloin kun rouva tuli meille Lillukan kanssa hoitoon tuon viikon lopulla, sillä oli ruokahalu palannut ja apetta olisikin uponnut molempiin tyttöihin kokonaisen lauman edestä (no ihan oikeasti, tytöt söivät yhdellä aterialla enemmän kuin omat kolme kissaamme yhteensä koko päivänä!).

Lillukka palautui kotiin, siis äidilleni, jossa se siis on sijoituksessa, kun Hillan tiineyttä oli jäljellä kaksi viikkoa ja päätimme, että Hilla jää odottelemaan synnytystä kuitenkin meille. Osasyynä myöskin eräs tapahtuma täällä Etelä-Karjalassa, jonne halusimme äitini kanssa osallistua, tai edes jompi kumpi meistä, ja joka olisi juuri Hillan virallisena laskettuna päivänä... pieni mahdollisuus siis päästä sinne kun Hilla olisi meillä.

No tyttö ei näyttänyt perjantaina 28.10. eikä lauantaiaamuna 29.10. kovinkaan synnyttävältä niin uskalsimme lähteä päiväksi pois Jussin jäädessä pitämään silmällä emoliinia. Kotiin tulimme seitsemän aikaan illalla ja silloin Hilla ilmoitti, että nyt hän synnyttää... En ehtinyt edes kunnollisia alusia vaihtaa "mylläysvällyjen" tilalle kun Hilla ei suostunut enää poistumaan pesästä, ja vaakaa ja muistiinpanolehtiötä toisesta pentuhuoneesta hakiessani Hilla jo hyvää vauhtia ponnisti ensimmäistä pentua ulos. Äiti ehti onneksi levittää imevät aluset pesään.

Ensimmäinen pentu syntynyt parilla ponnistuksella. Hilla alkoi heti syödä istukkaa.

Jalat edellä ja painoa 114 grammaa. Musta poika.

Sitten vielä kuivaillaan.

Toinen tulla tupsahti yhtä liukkaasti. Naamiopoika pää edellä ja 112 grammaa.

Hilla ihmettelee, että tuleeko sieltä vieläkin jotain..??

No tulihan sieltä. Kolmas poika, naamio tämäkin ja pää edellä 110 grammaa.

Istukka ei syntynytkään heti, joten pikkupoitsu joutui odottelemaan emon jalkojen välissä :P

Kaikki roikkuvat jo tissillä, vaikka kolmannen napanuoraa vasta katkaistaan...

Ja vieläkin niitä riittää, aikamoinen mukellus tuntui Hillan mahassa kolmannen syntymän jälkeen.

Onneksi siellä mukelsi tyttö!! Luulin sitä ensin suklaakilpikonnaksi...

Tämä tupsahti jalat edellä ja painoa oli 102 grammaa.

Ja heti perään samaan kasaan vielä viides, luultavasti jalat edellä myöskin, tyttö, viimein se kilpparityttö pienin valkoisin merkein, äitinsä kopio 114 grammaa.

Koko perhe onnellisesti kasassa ja helpottunut emo. Pennut syntyivät parin tunnin sisällä.

Kaikki löysivät pian nisäpaikatkin.

Seuraavaan aamuun mennessä painot olivat nousseet jokaisella huimasti pitkälti toistakymmentä grammaa.

Ja sitten aloin ihmetellä tätä maitosuklaan väristä tyttöä, joka ei siis ollutkaan kilppari. Voisiko oudon vaalea, punertavan ruskea neiti ollakin kaneli...??

Tänään kahden ja puolen vuorokauden iässä otettuja kuvia reipasta tahtia painojaan nostavista pennuista.

Pojat kolmistaan. Vasemmalta ruskea/sini/suklaanaamio?poika, musta poika sekä puna/kanelinaamio? poika.

Mustankin naama näkyviin. Valo ei millään tahdo riittää.

Tytöt kahdestaan. Kilpparin simmut ainoina jo kokonaan auenneet, siskolla raottaa vähän, samoin mustalla pojalla.

Pentue oli päätetty etukäteen "Chili"-teemaiseksi, koska kyseessä on hybridipentue. En halunnut nimetä näitä kuten en Yllätys-pentuettakaan saman aakkostuksen mukaan kuin puhtaita itämaisia/siamilaisia. Maanantaiaamuna kaikki pennut olivat valinneet tuliset tai vähemmän tuliset Capsicum chinense-nimensä, poikkeuksena mukana yksi Capsicum annuum.. Mukana linkit pentujen nimikkochileihin.

Yrttitarhan Aji Panca

musta itämaishybridi uros

Yrttitarhan Jalapeño

puna/kanelinaamio siamilaishybridi uros

Yrttitarhan Habanero

ruskea/sini/suklaanaamiovalkoinen siamilaishybridi uros

Yrttitarhan Biquinho

kanelivalkoinen itämaishybridi naaras

"Yllätyspennun" lapsena varsinainen yllätys tämä tyttö. Näissä auringonpaisteella otetuissa kuvissa näkee sävyn paremmin.

Yrttitarhan Cajamarca

kilpikonnavalkoinen itämaishybridi naaras

Hilla on niin ylpeä lapsistaan. Kuvaaminen kauempana pesästä oli tehtävä vauhdilla kun aurinko viimein vähän pilkahti. Kilpparityttö oli niin kova huutamaan, että siitä oli otettava vielä yksi naamakuva pesän edustalla kun valo juuri riitti sinne asti, niin liukkaasti emo tuli noutamaan tytärtään. Osalla pennuista mukana ensin huonommassa valossa otettuja kuvia, sitten pika-aurinko-otokset.

Viimein taas pesue turvallisesti maitobaarilla.

Bonuksena vallan uuteen pesään muuttaneet Ällät... Eilen otin varsinaisesta pesästä vällyt pois, koska tuoksahtivat siltä, että niitä olisi käytetty jo vessapaikkana ja pennut muuttivat Zooplussan pieneen karvareunuspesään lattialle, jossa on ihanan lämmin. Huono puoli siinä on se, että viihtyvät siellä vähän liiankin hyvin ja Nami ei kunnolla mahdu imettämään samaan pesään. Siksi viime yönä, ensimmäistä kertaa koko aikana, Keksin paino oli vähän laskenut ja Namin utareet puolestaan olivat pakahtua maidosta... Tänään pitikin tehdä sitten kaikki temput utaretulehduksen välttämiseksi.

Löysät pennut köllivät lämpimässä.

Nukuksissa, zZ

Yrttitarhan Lounatuuli 3 viikkoa

2011-10-30T21:54:00.012+02:00

Keksi oli kuvauksissa sellainen vilpertti että ei tullut muuta kuin tuskanhiki :P Muutama rääppiäiskuva onnistui jotenkuten. Ja kun päiväkin oli pimeä, niin valo ei millään riitä tarkkojen kuvien saamiseen touhutoopesta...

Nyt Keksi on siis ollut se rauhallisempiliikkeinen ja harkitsevan oloinen jässikkä (paitsi kuvatessa). Punageeni nähtävästi vaikuttaa myös siihen ettei yhtä aikaa uusien asioiden eteen tulon kanssa voi mitenkään pystyä keskittymään myös ihmiseen... Saat tehdä ihan mitä tahansa, mutta huomiota et saa kameraan päin...

Hajututkimus täytyy tehdä ensin maaperälle..

Sitten vähän epäröidään

ihmetellään

aletaan reipastua

suunnitellaan kohdetta

ja viimein ollaan sinkoiluvalmiina

Isoin harppauksin

...tai ehkä peräti loikin

tiukka kurvi oikeaan

ja täydellä vauhdilla eteen

Keksin 3-viikkoispaino oli 460 grammaa ja nyt 23 vrk:n iässä ollaan jo muutamaa grammaa vaille puoli kiloa XD

Yrttitarhan Lokakuu 3 viikkoa

2011-10-30T20:29:00.020+02:00

Karkki heittäytyi linssiluteeksi, sen vuoksi laitan pojista erikseen kuvat... en osannut kyllin rankasti karsia Karkin kuvia.

Perjantaina 28.10. tuli kolme viikkoa täyteen ja Karkki ilmeisesti kuuli edellisenä iltana kun naureskelimme, että pojjat ovat vähän hitaita, että tässä vaiheessa ollaan yleensä tultu jo pesästä ulos tutkimusmatkoille... Aamulla heräsin siihen kun Karkki itseensä tyytyväisenä keskusteli lattialla emonsa kanssa 8) Keksi oli vielä pesässä, mutta kun palautin Karkin sinne myös, niin kohta olivat molemmat lattialla. Nyt ovat tulleet jo kolmikymmensenttiseksi korotetun seinän yli (kevythäkin aukeava sivu, jossa vetoketju aukeaa ylhäältä alaspäin). Öisin pysyttelevät kuitenkin taas aika hyvin pesässä ja menevät sinne myös itse takaisin, joten laitaa voi pitää matalampana. Kuumavesipullo on nyt myös poistettu näiden pentujen käytöstä, koska saattavat nukkua joka tapauksessa missä sattuu ja huoneen lämpötilaa saatiin nostettua. Tähän asti pesä olikin aika peitetty, jotta lämpö ei karkaisi.

Osat näyttävät myös vaihtuneen luonteiden osalta, ainakin toistaiseksi... Karkki on se osallistuvampi ja keskustelevampi ja menevämpi. Keksi selvästikin tuumailee, että mitenkähän tähän laajentuneeseen maailmaan pitäisi suhtautua ;)

Näin sitä pösötetään istua.

Mutta vähän silti häikäisee vaikka oli pilvinen päivä.

Ja sitten menoksi, koipea ylös vaan.

Hmm, nuuh nuuh, mikä haju?

Uusia näköaloja ja kuvaan tuppautuva emo.

Äidin valvovan katseen alla..

Nami antaa välillä ohjeita pojalleen.

Häntä kaarella reippaasti tuonne...

...eiku meniskin tänne.

Vai meniskö sittenkään...

..tuo suunta saattoikin olla parempi...

Mutta mitäs tuolla näkyy

Paksukainen. Painoa 3-viikkoisena 414 grammaa.

Häntä pystyssä

Ja taas se emo tuli holhoamaan

...koittaa jarrutella mua, mut ei se mahda mitään

Ensimmäinen matokuuri on annettu ja kohta täytyy laittaa pikkuhiekkikset lattialle valmiiksi. Pesää jo tarkkaillaan ettei sitä aleta käyttää vessana... se olisi niin helppoa. Ihan heti näille läskipalleroille ei varmaan kelpaa kiinteä, mutta jos sitäkin harjoiteltaisi ensi viikolla.

Ällät kaksiviikkoisia

2011-10-25T21:24:00.027+03:00

..ja ylikin. Kuvissa ikää 2 viikkoa 1 päivä, viime lauantailta.

Yrttitarhan Lokakuu

"Karkki"

Nyt ollaan jo kiinnostuneempia ympäristöstä eikä pelota enää.

Nätti pipo :)

Aika söpö

Karkki-poika on rauhallinen pikkujässikkä.

Asiaakin on.

Tämä poju tykkää kovasti kehrätä, mieluummin kuin puhua ja juttelu on pientä ja nättiä.

Yrttitarhan Lounatuuli

"Keksi"

Kova poika menemään. Kovempi kuin veli.

Äiti tuli tarkistamaan.

Onks pakko poseerata.. ei ehi, ei kerkee

njääh

Nöpöttää

Yhteisposeeraukset ei onnistuneet...

Mennään ristikkäin..

korvat vinossa

toisen eteen

Pikku-karkki ja Iso-Keksi

Äippä tuli kuvausten päätteeksi katselemaan maisemia samalla kun lapset aikovat karata jonnekin...

Jospa sitten imettäisi tässä

Omnomnom mussunmussun

Keksi hujautti tänään 18 vuorokauden iässä yli neljänsadan gramman ja madotukset pitäisi jo kiireellä antaa. Kerran on käyty sängyn päällä tepastelemassa ja se olikin pentusista mukavaa.

L-pentue - häistä viikon ikään

2011-10-19T17:15:00.038+03:00

Pikakelauksena L-pentueen alku häiden ja syntymän kautta viime viikon perjantaihin, jolloin pennut täyttivät peräti kokonaisen viikon.

Komea sulhasmies Tuulan venytyksessä. Kuvat Fanny.

Nami taisi olla se, joka teki aloitteen... ;)

Nuori poitsu kun on vielä kokematon, Namilla sentään takana kaksi suhdetta :P

Bruno kerää rohkeutta

...ja sitten jo pusitaan :-*

Herkkujakin oli tarjolla ja poika varsin rentoutui. Miten se sanonta menikään.. tie miehen sydämeen vie..

Tää pala on MUN!

Nami tarkistaa onko paukkuja vielä jäljellä XD

Yhdeksisen viikkoa vierähti ja tultiin tiineysvuorokauteen 68. perjantaina 7.10. Edellisenä päivänä käytiin vielä Namin kanssa ultrassa tarkistuksella runsaan vuodon takia ja yhden pennun voimakas sydämensyke saatiin näkyviin. Kaksi(!) muuta eri puolilla olevaa olivat joko hankalassa asennossa tai kylkikaaren takana, mutta näytti siltä kuin olisivat liikkuneet ultran alla ja Namikin alkoi jo kyllästyä hankalaan asentoon, niin tarkempi varmistelu jäi siihen.

Nyt tuntuisi synnytys alkavan. Pitää kokeilla eri pesävaihtoehtoja.

Jonkin aikaa näytti siltä kuin tilanne ei etenisi kun pennun sikiöpussi jo näkyi ja Nami vain vaihtoi asentoa ja nuoli pussin rikki, niin että pennun häntä näkyi. Paras ponnistusasento oli Namin (kuten Fujinkin) mielestä lopulta kyykkyasento.

Ensimmäinen pentu ulkona muutaman kunnon ponnistuksen jälkeen.

Pieni esikoispoikahan se siinä. Nami tutustuu. Paino 90 grammaa.

Pentu piti huolehtia puhtaaksi ennen kuin voi jatkaa synnytystä. Ihana, taitava Nami.

Ja sitten ihan yht'äkkiä kaksi ponnistusta ja toinen pentu oli ulkona. Ja kolmaskin! Vähän ajan päästä rupesin ihmettelemään miksei Nami työnnä kolmatta kokonaan ulos vaan hoitaa vain kahta ensimmäistä. Siinä se lötkötti pää vielä emon sisällä ja näytti omituiselta... Ei tarvinnut kuin kevyesti ottaa pennusta kiinni kun se solahti ulos ja näin heti, että se oli kuollut jo paljon aiemmin. Pää oli ehkä jo alkanut "muumioitumaan", niin jähmettyneeltä se näytti. Istukka oli hyvin pieni, vain vähän pennun päätä suurempi ja yhdessä pentu ja istukka painoivat noin 70 grammaa. Toinen pentu paljastui terhakkaaksi pojaksi, 104 grammaa, ja kuollut pentu oli suruksemme ainoa tyttö.

Osasin odottaa jotakin epämääräistä syntyväksi, koska vuotoa oli tullut sen verran runsaasti yli kahden viikon ajan. Välillä päiviä ilman vuotoa ja sitten kirkas verinen limavuoto muuttui ruskeiksi klimpeiksi. Istukka siis vuoti ulos. Odotin vain jotain paljon vähemmän pentua muistuttavaa, mutta tulikin niin pitkälle kehittynyt ja sitten menehtynyt tyttö. Surullisempaa tosin olisi ollut menettää elävänä syntynyt pentu...

Pojat opettelemassa nisille.

Vähän aikaa pitää huilata syntymän päälle.

Tyytyväinen emo, eikä suotta.

Kotisivuilta löytyy kuvat vuorokauden ikäisistä pennuista niin en laita niitä tänne. Niistä näkee jo, että silmät alkavat raottua ja ensimmäisenä syntyneen pennun nenänpäähän oli ilmestynyt väriä.

Nimet löytyivät aika pian. Alun perin olin ajatellut tehdä pesueesta ihan oikeasti jotain yrttejä, mutta kahdelle pojalle tuntuikin sopivan paremmin vuodenaikaan viittaavat nimet. Tuo perjantaipäivä, jona pennut syntyivät oli tuulinen, mutta lämmin.

Kutsuma/työnimet puolestaan putkahtivat vain yllättäen mieleen kun mietin, että emo on Nami - nami... ja isä suklaa...

Yrttitarhan Lokakuu

"KARKKI"

ruskeanaamio siamilainen poika

Ikää 3 vuorokautta, maanantai 10.10.

Yrttitarhan Lounatuuli

"KEKSI"

punanaamio siamilainen poika

Ikää 3 vuorokautta, maanantai 10.10.

1 viikko, perjantaina 14.10.

Keksi

Äiti tuli vähän kehottelemaan poikia takaisin pesään kesken kuvauksien..

Keksi: "Mitä täältä löytyy"...

Naama oikeaan suuntaan punanassulla.

Karkki. Nenu on jo paljon tummempi kuin alkuviikosta.

Veljesten yhteisposeeraus. Simmut vain menevät kiinni kirkkaasta valosta.

Yhtä jalkaa mennään tännepäin...

näin

...ja sitten tännepäin

Keksi on iso poika, joka ylitti 300 grammaa 11 vuorokauden iässä. Karkki tulee kovasti perässä, mutta velipojalla on isompi ruokahalu, joten painoero hieman kasvaa kaiken aikaa. Karkki on rauhallisempi ja pieniäänisempi ainakin tässä vaiheessa. Keksi katselee enemmän ympärilleen ja aloittaa herkemmin huudon käsiteltäessä vaikka rauhallisia poikia molemmat ovat - vielä.

Ainakin Karkki on vapaana ja kiinnostuksensa saa ilmaista. Tosin sitovia varauksia en ota tässä vaiheessa vielä yhdestäkään pennusta. Kunhan näkee kuinka pojat kasvavat ja kehittyvät niin mahdollisesti toivoisin ainakin toiselle, ehkä jopa molemmille kotia, jossa saisi pysyä hetken aikaa leikkaamattomana. Keksille sellainen mahdollisuus onkin ehkä toiveissa, ihanaa.

Masunkasvattajat

2011-10-04T19:21:00.028+03:00

Unohdetaanpa hetkeksi ikävät asiat ja laitetaan ajan tasalle mukavat. Kaksi emoa on tiineenä ja toisella viedään aivan viimeisiä hetkiä ennen masun purkautumista.

Kuten kotisivujeni pentu-uutisista on voinut lukea, niin tällä viikolla on Yrttitarhan Hanamin ja Bluintenso Amedeon erityisen kovasti odotetun pentueen laskettu aika. Nami tuli meille hautomaan vauvojaan reilu kaksi viikkoa sitten ja aiemmista suunnitelmista poiketen se siis synnyttää ja kasvattaa pentunsa meillä. Nyt olen myös vahvasti kallistumassa sille kannalle, että jatkossa kaikki sijoitusnaaraat tulevat synnyttämään meille, etenkin jos eivät asu aivan naapurissa. Tätä puoltaa niin valtava määrä seikkoja etten edes jaksa tässä niitä luetella. Mielelläni kuitenkin perustelen päätökseni sijoituskotien kanssa kahden kesken ja kaikista asioista saa aina ja erittäin mielellään kysyä. Päätös ei siis millään tavalla liity Namin meilletulon syihin. Nyt oli kyseessä ihan aikatauluongelmat, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, että näin kävi, koska huolta on aiheuttanut heti meille tulon jälkeen havaitsemani verinen vuoto. Tuulalle valtavan iso kiitos, että luotti rakkaansa hoitooni.

Nami kävi ultrassa vuodon takia kaksi viikkoa sitten ja silloin kohdusta löytyi ainakin kaksi hyvinvoivaa sikiötä sekä kirkkaat pentunesteet. Antibioottikuuri on kuitenkin ollut suojana siitä asti ja hyvä niin, koska veristä vuotoa ja epämääräisen ruskeita klimppejä on edelleen tullut ajoittain.

Alla olevat kuvat on otettu viime lauantaina kun vuorokausia Namilla oli 62.

Ikkunaprinsessa

Minä tulen, saanko rapsutuksia, syliä?

Masu leveänä on paras olla..

Kurkistus masun takaa

Aina leivotaan

Kilpparitassu - se kuuluisa

Ihana aurinko (terkkuja velipojalle)

Masukarvakiehkurat

Pesätuumailua; "Hmm, pitäisiköhän vielä vaihtaa eri sävyiset verhot lastenhuoneeseen.."

Täältähän löytyy suojaisampi soppi..

...lämminkin tämä on

Okei, on tämäkin ihan hyvä

Painoa on Namille tullut kahdessa viikossa lisää reilut 600 grammaa ja nyt kasassa on 5150 g, aika muhkea lukema siihen nähden, että luulen tulevan pienen pentueen :O

***

Hilla-hybridi kävi myös kollilassa ja on tukevasti pieniin päin. Jännityksellä odotan millaisia vauvoja syntyy yhdistelmästä Yrttitarhan Yövilkka ja Koosje van Tutte's Havana Special. Päästäänkö askel itämaisempaan suuntaan vai onko tuloksena jotakin epämääräistä...

Myös Hilla kävi ultrassa kaksi viikkoa sitten ruokahaluttomuuden ja ripulin takia, koska pelkäsin, että oireet voisivat johtua kohtutulehduksesta. Kaikki oli masussa kuitenkin hyvin ja vähintään kolme pennunalkua masussa lilluskeli. Hilla tuli Lillukan kanssa meille hoitoon kolmeksi viikoksi kun äitini lähti käymään Englannissa ja kun ruokahalukin palasi siinä samalla niin nyt aivan viime päivinä on Hillan maha paisunut silmissä. Vuorokausia on nyt kasassa 41 ja kuvienottopäivänä eli viime lauantaina 38. Toivottavasti ei "tee emojaan" ja pyöräytä seitsemää pentua... Tätä satsia riittäisi hyvin 2-3 pennun pentue.

Venytetääään, niin mahtuu pentumaha paremmin kasvamaan..

On se raukeaa olla tuleva emo. Ikiliikkuja on kummasti rauhoittunut ;)

Tämä sen sijaan ei kasvata muuta kuin omaa läskiä pentumahaansa ;D

Lillukka osaa venyä

Käpälä oikosena

Vatsakumpu erottuu jo

Tässä kuvassa on vähän itämaisempi ilme..

..ja tässä pöllönsilmät 8)

Mikäs se sieltä pilkottaa?

Lillukan kanssa päiväunilla

Ihan pian varmasti vauvauutisia!

Liikaa tapahtunut

2011-08-18T11:37:00.005+03:00

Niin paljon kaikkea ja suurelta osin ikävää sattunut kissarintamalla, että blogin päivittäminen tuntuu aina vaan työläämmältä. Peukut pystyssä, että muutaman päivän sisällä saataisiin parempia uutisia! Ikävät asiat on päivitetty kotisivuille ja niistä lisää kenties täällä joskus...

Kasvattieni omistajat huom!! Olen erittäin iloinen kaikista kuulumisista ja kuvista, joita saan sähköpostiin, vaikka en niihin "heti" ehtisikään/saisikaan aikaiseksi vastata!

Yksi iloisempi asia: reipas neiti Lillukka :)

Thank you Lynda for this very brave and sweet girl!

Lillukan varalle on jo solmittu suunnitelmia. Niistä lisää kun tulevat ajankohtaiseksi.

Blogiväsymys

2011-02-25T20:56:00.002+02:00

Onhan tässä sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista, mutta milloinkaan ennen ei ole tullut niin totaalista blogiväsymystä koko viiden vuoden aikana, jonka olen bloggauksia tehnyt. Jotta voisihan tuota täyttä viittä bloggausvuotta juhlistaa palaamalla blogitauolta XD

Bloggerissa siis alkaen helmikuusta 2006 See-pentueen myötä!

Mitähän tässä nyt muun muassa on tapahtunutkaan...

kaikki I- ja J-pennut löysivät ihanat kodit
2x FINTICAt:in näyttely, elokuussa sekä tammikuussa
K-pentue syntyi, kasvoi ja muutti omiin koteihinsa
Kukan vahinkopentue syntyi, kasvoi ja muutti omiin koteihinsa
Virna löysi mahtavan ihanan uuden kodin ja sai seurakseen siskonpojan
menetimme laumamme vanhimman jäsenen :'(
meille saapui uusi ihana poika Italiasta, joka muutti Turkuun Saijan huomaan
PRA-testaukset ovat käynnistyneet ja monesta kissasta jo saatu testaustulokset
K-pentueen isän PRA-tuloksia jännätään, koska emo osoittautui kantajaksi
tein sijoitussopimuksen Kukan vahinkopentueen Hilla-tytöstä
K-pentueesta sukuaan saattaa jatkaa Aasa-tyttö emonsa kaverina, Uni-poika J-pentueen poikien kaverina ja Loru on myös myyty siitosoikeudella, aika näyttää toteutuuko yhdenkään vauvahaaveet
Luuna lähti "kiimanhoukutteluhoitopaikkaan"
...kaikkea olennaista en varmasti muistanut mainita

Suurin osa em. "uutisista" on löytynyt ajallaan kotisivuilta, joita olen jaksanut päivittää ahkerammin. Toivon mukaan edes osasta saisin aikaiseksi tarkempaa juttua myös tänne. Kuvia olisi niin mukava jakaa täällä.

2.3. lähdemme lomailemaan siskoni luo Englantiin kahdeksi viikoksi, joten jos sitä ennen ei juttua ilmesty, niin sitten viimeistään sen jälkeen. En ota stressiä ;)

Ihanaa auringonpaisteista kevättalvea kaikille!

Jäähyväisiä

2010-12-17T18:05:00.009+02:00

Kun toisaalla syntyy uutta elämää, niin toisaalla jätetään hyvästit niille, jotka ovat saavuttaneet matkan pään... Olin Lapinlahdella sijoitusnaaraani Liidan synnytyksessä (pentue esillä kotisivuilla, tänne tulee juttua myöhemmin) samaan aikaan kun veljeni näki yhden rakkaan, erikoisen, aikoinaan elämälle voitetun pienen kissanelämän tulevan loppuunsa. Äkillinen sairaus murti pienen koti-/löytökissa Mistelin ja se nukutettiin ikiuneen 17.11.2010

Misteli sisarineen (Mimosa ja Mau-Mau, jotka menehtyivät tapaturmaisesti uusissa kodeissaan jo nuorina) syntyi viimeisenä onnettomana pentueena vuonna 1997 kurjaan mökkiin, jonka emäntä-mummo oli joutunut kodistaan lopullisesti terveyskeskukseen, eläinsuojeluvalvoja lopettanut aikuiset kissat, myös pentueen emon, ja jättänyt kolme suunnilleen parin viikon ikäistä kissanpentua oman onnensa nojaan mökissä emon löytämään piilopaikkaan, sanoen paikalle jääneelle "apumiehelle", että antaisi niille maitoa... Koska mummo oli meille tuttu ja olimme äitini kanssa käyneet hakemassa aiemmin jo useita pentuja sekä yhden pentueen emoineen parempaan hoitoon, satuimme paikalle kun pennut olivat olleet toista vuorokautta yksin piiloloukossaan. Saimme "apumiehen" avustuksella kaivettua heikot pennut esille ja kotiin päästyä ne pääsivät ruiskuruokintaan ja saivat Mirjam Nummiselta homeopaattiset aineet, joita ilman ne eivät varmasti olisi selvinneet, niin pahalta pentujen tilanne näytti pariinkin otteeseen.

Pennut alkoivat viimein vahvistua ja edesmennyt puolipitkäkarvainen kotikissani Musca adoptoi ne hoivaansa. Misteli oli siro, kevytrakenteinen, erityislaatuinen tyttö, joka otti veljeni omaksi ihmisekseen. Eräässä vaiheessa Misteli joutui perheeni toisen naaraskissan vainoamaksi (joka oli Mistelin isosiskon tytär) ja pelkäsi liikkua koko asunnossa. Kuitenkin homeopaattisella rakenteellisella hoidolla saatiin vahvistettua Mistelin itsetuntoa ja siitä kehkeytyi reipas kaunotar.

Misteli

5/1997 - 17.11.2010

Toinen surullinen viesti tuli heti viikon päästä, kun tiistaina 23.11. saman mökkipahasen kasvatti, jonka aikoinaan siskonsa Nepparin (uusi koti lopetti nuorena ilman syytä) kera pelastimme kissaruton kynsistä, oli päästetty suloisesti omassa lempituolissaan nukkumaan pois lonkkavaivan aiheuttamasta kivusta. Eläinlääkäri tuli mieheni siskon perheen kotiin, jotta matkustuskammoisen Kille-pojan ei tarvitsisi kokea stressiä viimeisinä hetkinään. Viimeisten vuosien aikana Kille oli myös munuaisten vajaatoiminnan takia erikoisruokavaliolla. Ensimmäisessä kodissaan, jonne se meiltä muutti ja josta sitten 3-vuotiaana pääsi lopulliseen kotiinsa, se joutui ilmeisesti naapurin lasten pelottelemaksi ja auton tönäisemäksi, josta vuosien mittaan paheneva lonkkavika sai alkunsa. Todennäköisesti juuri vaivaava lonkka sai puolipitkäkarvaisen Killen nyhtämään häntäänsä siten, että se oli tyypillisesti aina enemmän tai vähemmän ruodoksi "trimmattu". Nuorempana Killelle kokeiltiin sekä kukkatippakuuria jos hännän nyhtäminen olisi ollut vain stressaavan menneisyyden oirehdintaa, että homeopaattista hoitoa, joka hieman helpottikin elämää. Viimeisinä aikoina lonkan selvästi kipuillessa, helpotusta tuli kipulääkkeestä, mutta munuaisvian löydyttyä sitä mahdollisuutta ei voinut enää käyttää. Kille eli virikkeellisen ja rakastetun elämän maaseudulla metsän keskellä ja nautti voidessaan pyydystää myyriä pellolta ja kiivetä korkealle pihlajaan.

Kille-poika, "Kuukkeli"

6/1996 - 23.11.2010

Ylläoleva kuva vuodelta 2001, alapuolella kuvat kesältä 2009.

Piki 16.4.2010-11.8.2010

2010-11-03T11:23:00.008+02:00

Tämä blogikirjoitus on odottanut kauan - vähän liian kauan. Siksi en ole voinut päivittää tänne mitään muutakaan, tai siltä on tuntunut, ja siksi kaikki on jäänyt odottamaan. Kotisivuja olen kuitenkin päivittänyt ja sieltä on löytynyt ajantasaiset pentukuulumiset.

Aluksi odottelin Eviran avausraporttia, jotta voin saman tien kertoa tarkkoja tietoja. Ja sitten odottelin Pikin viimeisiä kuvia, kiitos niistä Pitkäsen perheelle. Lopuksi odottelin inspiraatiota - sitä ei ole kuulunut vieläkään - sanat ovat puuttuneet, mutta siitä huolimatta kirjoitan tämän tekstin nyt.

Yrttitarhan Jakaranda

"PIKI"

s. 16.4.2010

k. 11.8.2010

Vain kolme viikkoa Piki ehti nauttia uudesta ihanasta perheestään; kaikista ihmisjäsenistä ja Hemmo-kaverista, joka oli pienelle pojalle kuin isoveli.
Sitten, aivan yllättäen, maanantaina 9.8. alkoivat kouristukset. Epileptisiä kouristuksia, joiden aikana Piki-parka teki tarpeensa alleen. Ensin muutaman tunnin välein, sitten yhä tihentyen ja voimistuen. Voin vain kuvitella miten kauheaa katseltavaa se oli Pikin perheelle, jossa sitä rakastettiin kuin se olisi aina ollut osa perhettä.

Oma eläinlääkäri konsultoi neurologian spesialistia, joka antoi hieman toivoa, mutta kohtausten yhä pahentuessa tulimme yhdessä Pikin perheen kanssa siihen tulokseen, että paras palvelus pienelle rakkaalle, erityiselle pojalle on päästää se pois...
Pikin ei tarvitse enää kärsiä. Ihana pieni Piki, jäimme kaipaamaan sinua...

***************

Avausraportin tulos: "Tutkitulla kissalla ei todettu sellaisia elimellisiä muutoksia, esim. tulehdus tai kasvain, mitkä selittäisivät esitiedoissa mainitut epileptiset kohtaukset. Kyseessä on todennäköisimmin primääri epilepsia, joka on häiriö aivojen sähköisessä toiminnassa."

***************

Selittämättömän, todennäköisesti perimästä johtuvan epilepsian vuoksi purin sijoitussopimuksen, jonka olin tehnyt Pikin veljestä, Yrttitarhan Jokipajusta. Kukaan tästä pentueesta ei jatka sukua. Myös emo on nyt leikattu, vaikka estettä toiselle pentueelle eri kollin kanssa ei olisi ollutkaan, sen sijoitussopimus oli tehtykin vain yhdestä pentueesta. Pentueen isä on saanut useita terveitä pentueita muiden naaraiden kanssa.

Yrttitarhan Jakaranda, OS ns

2010-08-01T20:35:00.022+03:00

Piki pikkarainen, vaikka ei enää niinkään pieni, muutti Jämsään 21.7. sinisen itämaisen Hemmo-pojan kaveriksi. Hemmo eli Orifame Flirttihirmu on Fujin pojan Yrttitarhan Etruskisahramin eli Riksin poika. Pojilla on siis yhteisenä (iso)isopappana Make.

Näissä kuvissa Pikillä on ikää päivää vaille 10 viikkoa.

Toisessa simmussa oli kuvanottohetkellä alkavaa silmätulehdusta, siksi vilkku näkyy.

Keski-Suomen reissulla 11 viikon 3 päivän iässä.

19.7. yritettiin ottaa kotona lähtöposeerauksia.

Luuna kuikkii takana.

Pesäposeerauksesta ei ollut tulla mitään tämänkään riehulin kanssa.

20.7. Jyväskylässä otettiin vähän spurttia pihamaalla..

Puolen sekunnin seisahdus marjapensaan alla.

21.7. matkalla Jämsään. Piki ihan ite.

"WHOU, mikäs tuo oli?? Tuli ja meni!"

"Ai sori, mie unohdin esittäytyä. Mie oon Piki, kuka sie oot?"

Hemmo hivenen järkyttyneenä kotiinsa putkahtaneesta sinne tänne poukkoilevasta kirpusta..

Ei malta pysähtyä.

Mitä ikkunasta näkyy.

"Nyt se tuli jo mun kiipeilypuuhunkin!"

"No, minne se nyt meni?"

Sinne se Piki jäi leikkimään eikä juuri huomannut meidän lähtöä.

Pojista tuli heti kavereita. Kukapa viitsisi vihoitella välittömälle pienelle viikarille, ei Hemmo ainakaan. Tuhannet kiitokset Annelle perheineen ymmärtäväisestä ja rakastavasta kodista!

Yrttitarhan Jokipaju, OS n 25

2010-07-30T14:21:00.016+03:00

Tomulle löytyi ihana sijoituskoti Pirre-ystäväni kautta ja poju muuttikin uuteen kotiinsa 19.7. saateltuaan ensin Senna-serkun Nastolaan. Kuusankoski on Kouvolan kupeessa ja siis aivan tässä "naapurissa", oivallinen paikka sijoituskollille. Pohdin pitkään kumman J-pentueen ruskeista pojista haluan sijoittaa, niin pitkään, että mikrosiru on nyt vielä laittamatta, mutta sehän ehditään myöhemminkin. Tomun edut suhteessa Noki-veljeen kasvatuksen kannalta ovat mahtavan vartalonmyötäinen ja lyhyt turkki, linjakkuus joka suhteessa, mielestäni hieman "ticalaisempi" tyyppi (kelpaa kyllä fifeläisellekin ;)), hieno ticking ja veljeään hieman rauhallisempi luonne, mutta näiden ohella suurin syy ehkä kuitenkin se ettei Tomussa ole pienintäkään virhettä (ainakaan vielä). Nokilla on pienen pieni mutka hännänpäässä yhdessä nikamassa. Niin pieni, että sitä tuskin näyttelyissä huomattaisiinkaan, mutta minä huomaan ja jos voi kerran valita virheettömän hienon pojan niin miksei valitsisi. Molemmilla pojilla on myös kauniin malliset ja vihreät silmät.

Tomu on tulevaisuudessa mahdollisesti käytettävissä 1-2 ulkopuoliseen astutukseen.

Poju poseeraa tyypillisesti "kasassa"... Kuvissa ikää päivää vaille 10 viikkoa.

Keski-Suomen reissulla 11 viikon 3 päivän ikäisenä.

Tarkkana.

Heinä kutittelee simmua.

Lähtöä ennen poseeraukset pesässä.

Uudessa kodissa Tomua odotteli ihmisperheen lisäksi innokas Rico-koira, johon Tomu suhtautui hyvinkin reippaasti. Tässä ihmetellään koiran ääntelyä makuuhuoneen oven takana, jonne koiruus hetkeksi suljettiin että kissapoika voi rauhassa tutustua paikkoihin.

"Kummallisia ääniä siitä lähtee..."

Uudet ystävät.

Tomu keittiöön koiraportin taakse ja Rico vapauteen makuuhuoneesta.

"Tuo kaveri olisi iiiiihana!! Päästäkää, tahtoo pussailemaan!"

Tomu ei ole heti aivan samaa mieltä pussailun ihanuudesta intoilevan koiran kanssa, mutta jo puolentoista vuorokauden kuluttua pojat nukkuivat päiväunet vierekkäin sängyllä.

Myös Tomu on ilmoitettu FINTICAtin näyttelyyn 28.8. Kiitos Miralle ja Ronjalle rakastavasta kodista!

Yrttitarhan IkiKukka, OS a 22

2010-07-30T13:28:00.016+03:00

Senna muutti omaan kotiinsa Nastolaan 19.7. Tomun saatellessa ja jatkaessa paluumatkalla omaan uuteen kotiinsa Kuusankoskelle.

Senna sai osakseen ihastelua ja monia kyselyitä, jotka eivät kuitenkaan johtaneet pitemmälle, joten se vapautui lemmikkikotia etsimään ja löysikin erityisen hyvin itselleen sopivan perheen, jossa lapset jaksavat leikittää sitä :)

11-viikkoisena

Kesälomareissulla Keski-Suomessa, 12 viikon 4 päivän iässä. Protestointia hyttysverkon takana.

Häntä suorana ulkomaailman ihmeitä tutkimaan.

Lähtöposeerauksista ei tämän tytön kanssa tullut mitään...

Murto-osa sekunnin seisahdus ja pöllön ilme 8)

Paikkojen tutkiminen ja riehuminen alkoi heti. Ei näistä pennuista huomaa kenestäkään, että olisi muka uusi paikka kyseessä :P

Tomu oli vähällä jäädä siskon (serkun) tykö, niin oli hyvät leikittäjät.

Senna on suhtautunut tasapuolisesti jokaiseen perheenjäseneen ja nukkuu vuoron perään kunkin sängyssä sikeästi koko yön. Kuvasta puuttuu yksi perheen lapsista.

Senna saa aivan näihin aikoihin kaverikseen 12-viikkoisen kotikissatytön. Jännä kuulla miten tytöillä lähtee leikit sujumaan. Kiitokset Arin perheelle ihanasta kodista!

Yrttitarhan IltaRusko, OS n 25

2010-07-30T12:07:00.010+03:00

Papu muutti omaan uuteen kotiinsa Kouvolaan yhtä matkaa Malin kanssa 7.7. Hauska yhteensattuma edellisen pentueen oci-ottolapsiin, kun Papun uuden omistajan tädille muutti keväällä Hoshi eli Helmi-oci :)

Papu 11 viikkoa vanhana.

Lähtöposeeraus omassa pesässä, 12vk 6pv.

Kuvasta ei kunnolla näy, mutta Papulla on jättitassut, siitä tulee iso kolli.

Matkalla velipojan kanssa.

Huone tutkittu ja simahdettu tuttuun pesään.

Oven ali uuden kaverin hajuja kiinnostuneena nuuskii Savu-cornari.

Tällä kaverilla oli helteisestä ilmasta ja paksusta turkista johtuen niin kuuma, että tyytyi sähisemään omituisille hajuille niiltä sijoiltaan sen enempää hötkyämättä ;)

Savu-poika on ruskeatäplikäs cornish rex. Nuorista pojista tuli pian parhaat kaverit. Papu vaan taitaa kohta mennä koossa ohi kaveristaan..

Kiitos Terhille ja Harrille huolehtivasta kodista! Papu pääsee kuulemma pian takapään turhasta painolastista ja viimeistään FINTICAtin näyttelyssä nähdään 28.8. :)

Yrttitarhan IlonTuoja, OS d 22

2010-07-25T19:49:00.018+03:00

Mali malluainen muutti 7.7. uuteen kotiinsa Pyhtäälle Papu-veljen saatellessa ja jatkaessa siitä matkaa omaan uuteen kotiinsa Kouvolaan. Malin uusi omistaja on 12-vuotias Sami, jonka rakas punainen Pentti-itämainen nukutettiin ikiuneen levinneen syövän vuoksi pari viikkoa aikaisemmin. Pentillä oli ikää yhtä paljon kuin nuorella isännällään ja menetys oli koko perheelle suunnaton. Toivon, että yhdessä 13-vuotiaan Tollo-balineesin ja kohta vuoden ikäisen Kepa-itämaisen kera Mali voisi tuoda iloa surun jälkeen.

Näissä kuvissa Mali IlonTuoja on tasan 11 viikkoa.

Tabbysisarukset Mali ja sininen Senna.

Reissussa Keski-Suomessa, ikää 12 viikkoa ja neljä päivää.

Mali saattaa siirtää tabbygeeniä eteenpäin yhden pentueen verran Orifame-tuotannossa tulevaisuudessa. Muuten punapoika ei ole käytettävissä astutukseen.

Täältä tullaan!

Punikkipojat joutuivat vuorollaan sisälle ja haikailevat hyttysverkon takaa takaisin pihamaalle juoksemaan.

7.7. muuttopäivän aamu ja lähtöposeeraus omassa pesässä.

Velipojan kanssa kaulakkain oli suloista matkustaa.

Veljekset ikkunalla Malin uudessa kotona, viimeistä kertaa yhdessä.

Tollo ja Kepa tutkivat Malin pesän tuoksut tarkkaan.

Ja sitten jo leikittiin yhdessä.

Kiitos ihanasta kodista Ullalle ja Samille sekä koko perheelle! Punapoika kotiutui mainiosti hevostilalle :) Toivottavasti tavataan 28.8. FINTICAtin näyttelyssä, jonne Mali on ilmoitettu!

Mistähän aloittaisi...

2010-07-24T16:09:00.002+03:00

Kesä on näköjään laiskaa aikaa blogin pitoon ja sitten kun juttua kasaantuu, niin kynnys päivitykseen vain kasvaa... Vaikka mitä on siis tapahtunut, on reissailtu pentujen kera ja ilman, kuusi pentua on jo uusissa kodeissa, loput viisi vielä vailla koteja. Ennen tehosterokotuksia ja luovutuksia otetut virallisemmat poseerauskuvatkin odottavat julkaisuaan.

Hyviä uutisia saatiin eläinlääkäristä kolmannella sydämen kuuntelukerralla Villalle! Sivuääni oli hävinnyt ja sydänäänet normaalit! Eipä parempaa yllätystä olisi voinut toivoa :)

J-pentueesta päätin sijoittaa Tomun, joka on hieno kollin alku ilman virheitä ja hienolla lyhyellä, vartalonmyötäisellä turkilla sekä pitkällä kropalla, jaloilla ja hännällä. Luonnekin pojulla on ihana.

Kuvien kera tarkemmin kaikesta, tässä tämä esipuhe... Niin ja onhan laumamme lisääntynyt myös yhdellä vakituisella jäsenellä; australianpaimenkoiranarttu Isa kotiutui meille eilen illalla.

Joka paikkaan nämäkin...

2010-06-30T16:03:00.004+03:00

...pääsevät...

Kylppärissä on seinällä vanhasta keittiönkaapista tehty pyyhekaappi, jossa on katiskanverkko-ovet.

Tabbysisarukset keksivät, että tännehän on pedattu puhtaat, pehmeät lakanat selvästikin kissanpentujen päiväunia varten.

Kumpi avasi oven, sitä eivät kertoneet...

Veli on hyvä tyyny, tuumii Senna.

pst. Senna etsii kotiaan!

Kuvahaaste

2010-06-30T13:39:00.005+03:00

AinaValppaalta tuli kuvahaaste:

1. Avaa kuvatiedostostasi neljäs kansio

2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva

3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se

4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Tämä kuva on otettu 7.2.2002 juuri kaakeloidusta, silloisen talomme uunista.

Eikös ole nätti uuni :)

Bonuksena saman neljännen kansion neljänneksi viimeinen kuva, koska liittyy kissoihin, otettu 22.2.2002,:

Maksasairauteen menehtynyt ihana kotikissatyttömme sinitiikerivalkea Rosmariini, Rossu Riesantytär. Rossu Rosmu eli viimeiset vuotensa hyvän ystäväni luona, koska ei voinut sietää itämaisia kissoja... Rossua sylittelee kuvassa serkkuni ja Jussin veljen poika Teemu.

(taustalla edellä mainitun silloisen talomme keittiö) Ja tästä tulikin taas mieleen, että Rossu pitäisi lisätä Muistoissa-sivulle...

Vaikea keksiä mukaan haastettavia, mutta laitetaanpa nyt sitten Kissan päiviä ja koiran unia-blogi, Feanorian-kissalan blogi, Kissat kerällä-blogi sekä Orifame-kissalan blogi.

Hellä hetki

2010-06-24T13:29:00.010+03:00

Punaiset löysivät toisensa.

Punikkipojilla synkkaa. Nukka kommentoi (yleensä se on Mali joka kommentoi).

Näin me pojat ollaan kasassa.

Ja kuka valvoo... Fujiii!

Fujia on alkanut emotuttaa pentupaljous. Näitä voisi vaikka hoitaa.

Hammaskaluston tarkistus ;)

Pestään tämäkin, voisi olla vaikka oma poika.

Mali antaa puolestaan suukon Fujille.

Pesen tuosta avuksi.

Nämä kuvat nappasin pikaisesti kesken pentujen "virallisempien" yksityiskuvien oton (joiden onnistumisesta ei ole mitään takeita).

Äiti ja tytär

2010-06-18T11:30:00.008+03:00

Kukka, I-pentueen emo, muutti maanantaina kotiinsa yhdessä tyttärensä Valmun kanssa. Suklaakilppikset saivat haltuunsa kokonaisen talon, Virnan jäädessä vielä huoltamaan loppuja kymmentä(! :P ) pentua meille. Kukka lopetti imettämisen jo joku viikko sitten ja jätti sen homman kokonaan siskolleen keskittyen itse riehumiseen... Ja kylläpä meillä onkin rauhallista nyt! Toivottavasti Kukka malttaa hoitaa emon tehtävät nyt edes yhden pennun osalta.

Kukka ei oikein ehtisi istua poseeraamassa...

Valmu painoi muuttopäivänä hienot 1190g

Tytär jatkaa emojen jälkeen sijoituskissana toivottavasti yhden pentueen verran.

Uusi yritys poseerata emon kanssa...

(klikkaa isommaksi niin näet Kukan ihanan vihreän silmien värin)

Bonuksena Mali sai vielä halin Saralta :)

Sudenkorennon jahtaamista

Nyt näyttäisi siltä, että pentuja onkin vapaana ainakin Manna ja Papu ehkä myös Senna I-pentueesta sekä Nukka, Vanu, Tomu, Noki ja Villa J-pentueesta... Nukan ja Sennan kyselijästä ei ole kuulunut ja Vanu vapautui etsimään lemmikkikotia. Piki on alustavasti varattu.

Tälle päivälle olisi saanut tulla auringonpaistetta, niin olisin viimein saanut kunnon kuvia kaikista pennuista, mutta tällä hetkellä taivas on tiiviisti pilvien peitossa. Ehkä se aurinko joskus vielä pilkistää...

Kuvamuistoja, restaurointia ja uutisia eläinlääkäristä

2010-06-12T21:31:00.032+03:00

Mikä tässä yhteisruokailukuvassa on hassusti? Kuva otettu 21.5., kun pennut olivat kuuden viikon ja viiden viikon ikäisiä.

Tämä pieni hassu typykkä nuohoaa mieluummin kanajauhelihan murusia edelliseltä aterialta kuin söisi uutta lautasellista seitä... Siirtyi Vanukin jonkin ajan kuluttua tuoreen ruuan ääreen.

Samana päivänä - hellejakson viimeistä edellisenä kunnon lämpimänä päivänä kävi Kukan ja Virnan oma perhe pentuja ja emoja katsomassa ja I-pentueen kanssa ulkoiltiin hetki yhdessä (kuvien julkaisuun on lupa lasten äidiltä). Aluksi pentuja jännitti, mutta pian uskaltauduttiin nuuskimaan nurmikkoa ja auringonpaistetta.

Papu kellottaa Eliaksen sylissä, joka pitää toisella kädellä kiinni Kukan flexistä :)

Manna katselee maailmaa turvallisesti Saran sylistä.

Malista on kiva kiipeillä Saran polvilla.

Valmu suunnittelee korkeampaa tähyilypaikkaa boksin katolta...

....mutta pääsikin vielä paremmalle näköalapaikalle Saran olkapäälle.

Senna Eliaksen kainalossa.

Pojat tähyilevät boksista, Senna näyttää kieltä..

Mikäs näin hyvällä paikalla on kuikkiessa vaikkapa parkkipaikan autoja. Mali auringosta häikäistyneenä.

Kukka levähtää boksin varjossa.

Ja vahtii välillä itse itseään (flexi tanakasti tassun alla).

Seuraavana päivänä viisiviikkoiset Jiit pääsivät kaikki kerralla tutustumaan myös muihin kissoihin, koiraan ja isompiin tiloihin.

Piki ihmettelee.

Vanu pörheänä.

Luuna perehtyy Vanun ominaistuoksuihin...

Villa tepastelee, haikala etualalla ja Hiku seurustelee Nokin kanssa taustalla.

Varsin huono kuva Nokista, mutta kun ei parempaakaan ollut, Nukka jäi näistä kuvista kokonaan ulkopuolelle, taisi olla vauhtia niin että ehti hummailla pois kuvausalueelta.

Vanu sievänä, Tomu ja Luuna taustalla.

Tomu puolestaan sievänä - kyllähän poikakin voi olla sievä, voihan.

Piki intoa täynnä, vähemmän innokas koira lojuu takana...

Vanha vanha itse ammattikoulussa tekemäni raapimatolppa restauroitiin tänä iltana pikaisesti. Ruuvit tiukalle ja osa uusittiin, köysi kierrettiin uudelleen toisin päin, raavittu ja rispaantunut puoli sisäänpäin ja sitten tolppa nostettiin pentuhuoneeseen.

Kukka ensimmäisenä tolpan nokassa, Piki-pikkuinen hyvänä kakkosena, muut vielä ihmettelevät.

Yleinen tohina, Sennan kuvio näkyy aika hyvin.

Kukka vaanii...

....ja ponkaisee...

Pikkuruinen Vanu kiipesi ihan ite ylös asti, rapsutteli innoissaan mennessään.

Kilpparit tolpassa.

Lälläslää, Vanu sanoo Papulle.

(vaatekomeron "lukko" näkyy taustalla :P )

Kukka intoilee...

Eilen perjantaina käytin pentuja ensimmäisellä rokotuksella. Aamulla oli aikataulu vähällä pettää, kun en osannut varautua kuinka kauan menee 198 kynnen leikkaamiseen ja 22 korvan vaikkujen pyyhkäisemiseen... Vanu jätettiin kuitenkin vielä rokottamatta, koska selvästikään sen suolisto ei ollut vielä aivan kunnossa kehnosta ruokahalusta ja hengityksen hajusta päätellen, vaikka uloste onkin kiinteää. Karvakin tuntui keijukaisella vielä tukkoiselta. Tehohoitoa jatketaan ja tehostetaan, jotta neitinen saadaan kunnon kuntoon. Muut olivat reippaita ja kahta ikävämpää löydöstä lukuun ottamatta kaikin puolin terveitä.

Olen ihmetellyt pikku-Pikin etujalkoja itsekin, sen kävely näyttää hieman hassulta ja sillä on vähän länkisääret etujalat, mutta sen tarkemmin en ollut asiaa miettinyt ennen kuin eläinlääkäri sanoi heti Pikin käsiinsä ottaessaan, että sen vasemman etujalan kyynärnivelessä on kehityshäiriö, se ei ole normaali. Ja näkeehän sen nyt kyllä itsekin aivan selvästi. Kipua siinä ei ole eikä se tunnu haittaavan menoa lainkaan. Molempia etujalkojaan poju käyttelee yhtä voimallisesti ja liikkeet ovat liukkaampia kuin kellään muulla pennulla ;) Nyt odottelen Pikin varanneen perheen päätöstä, haluavatko he pojan vammaisesta kyynärnivelestä huolimatta. Se on kaikin puolin muuten uskomattoman suloinen tirppana, rohkea ja tehokas menijä, joka on aina kun mahdollista ihmisen vieressä kiinni, silloinkin vähintään jalkojen juuressa jos ei syliin asti pääse. Katsotaan kuvataanko jalkaa mahdollisesti myöhemmin, jotta saataisiin tietää millainen jalan tilanne ja ennuste on.

Vielä tuotakin ikävämpi löydös oli Villan sydämestä kuulunut sivuääni :( Nyt ei ole edes kyse mistään pienestä hädin tuskin kuuluvasta ylimääräisestä äänestä, joka saattaisi kasvaessa hävitä, vaan sydänäänien mukana kuului kaiken aikaa ylimääräinen "kahina", itsekin kuuntelin sen. Eläinlääkärimme arveli häiriön voivan olla sydänpussiperäinen, mutta varmistuksen vialle saa jos ja kun spesialisti ultraa sydämen myöhemmin. Minkäänlaisia ulospäin näkyviä merkkejä sydänviasta ei ole, Villa on erittäin touhukas, reipas ja iloinen pikkukissi. Mutta saa nähdä löytyykö tytölle kotia tällaisen vian kanssa :(

Toivotaan aurinkoisia päiviä, että saisin pian otettua kunnon kuvia isoiksi venähtäneistä pennuista. Omia kotejaan kaipaa edelleen ainakin Manna, Papu, Tomu, Noki ja Villa.

Termiittejä?

2010-06-11T09:05:00.003+03:00

Tämän näköinen pentujen punnitusvihko odotti aamulla pentuhuoneen lattialla... Tuskin se oli kauaa siinä maannut sikseenkin vähäiset tuhot...

Katsotaan saanko paikattua tuota, vai onko osa tiedoista menetetty :P

Pentukuvaähky

2010-05-28T14:30:00.074+03:00

Ja pentukuvaähkyn loppuhuipennus. Näiden kuvien jälkeen viikko (kohta kaksi viikkoa -julkaisu 3.6., kirjoituksen aloitus 28.5...) sitten tuntui siltä, että voi ei, ei enää yhtään kuvaa pennuista eikä varsinkaan kuvien valikoimista. Urheasti kävin kuitenkin rästissä olevien julkaisematta jääneiden kuvien kimppuun ja vähitellen ne on purettu, jee, hyvä minä (mutta ei niinkään hyvä tämän julkaisun kanssa...). Näiden kanssa on nyt pikkuhiljaa alkanut tuntua siltä, että voisi olla aiheellista laittaa pentujen kuvat vaikka Picasawebbiin ja tänne vain muutama esille. Johan varmasti blogin lukijatkin tuskastuvat kun sivua saa rullata loputtomiin yhtä postausta lukiessa. Toisaalta itse tykkään mieluummin nähdä kuvat kerralla eikä monen klikkauksen takaa, se on työlästä. Potentiaalinen pennunetsijä kyllä varmasti kaivelee kaikki mahdolliset linkit, mutta satunnaisena tarkkailijana ei jaksa aina olla niin perusteellinen vaikka pentujen kuvat kiinnostavatkin hirveästi (ja aikuistenkin kuvat).

Nyt näyttää siltä, että tämän viikon (viime viikon sekä tämän viikon -päivitys 3.6.) kuvat jäävätkin ottamatta, joten siitä edestä näitä viime viikkoisia enempi. Osaa pennuista oli jälleen hirmuisen helppo kuvata ja toisten kanssa kunnollisten kuvien nappaaminen oli työn ja tuskan takana eikä oikein onnistunut sittenkään.

Ensimmäisenä esiintyvä Senna kuuluu jälkimmäiseen joukkoon :P

I-pennut kuvissa 6 viikkoa ja 2 päivää:

Senna

sininen klassinen tabby tyttö OS a 22

Senna on hoikka pieni tirppana ja utelias kiltti elohiiri, jolla on sievä ääni.

Kuvio jotenkin häviää valokuvissa, ilmeisesti varsinkin ilman salamaa kuvatessa

Painoa tasan kuuden viikon iässä 588g ja seitsemän viikon iässä 674g.

Sennan varaustilanne on vielä auki, pohdinta käynnissä.

Tyttö siis saattaa olla varattavissa, mutta pari kyselyä on ensin alla.

Manna

lilatäplikäs tyttö OS c 24

Manna on kiltti, rohkea ja reipas menijä, joka ensimmäisenä keksi ja osasi hypätä pahviaitauksen yli. Ja päättäväisesti hyppäsi aina uudelleen omalle puolelle palautuksen jälkeen ;) Manna ei pidä turhaa melua itsestään.

Neiti lilatäply osaa poseerata.

Manna painoi kuuden viikon iässä 666g ja seitsemän viikon iässä 770g.

Tarkka tyttö.

Ihanan lempeä, mutta aktiivinen söpöläinen etsii lemmikkikotia. Vikoja tytössä ei ole, joten näyttelyissä saa vapaasti tyttöä halutessaan käyttää, mutta oma rakas kainalo on tärkein löytää.

Mali *varattu*

punainen klassinen tabby poika OS d 22

Herra kiehkurakylki asettui oikein poseeraamaan.

Porkkanalle pojalle olisi ollut ottajia, mutta tällä kertaa 12-vuotias poika saa omansa perustelluista syistä. Mali onkin juuri omiaan sellaiseksi kaveriksi; kova juttelemaan ja kommentoimaan ja aina mukana touhussa (yleensä selässä/niskassa).

Mali menee eikä meinaa, ei juuri ujostele (paitsi omaa tulevaa perhettään kun kävivät katsomassa, kyllähän sellainen tilanne vetää rohkeimmankin sällin ujoksi) ja kun ollaan hereillä, niin ollaan sitten täysillä.

Mali painoi kuuden viikon iässä 670g ja seitsemänviikkoisena 788g.

Valmu *varattu*

suklaakilpikonna tyttö OS h

Hurmaava tyttö; sekä värityksensä että luonteensa puolesta. Ihmisläheinen (kuten muutkin, toisilla se vain tulee enemmän esille jo pentuna), pienesti jutteleva iso tyttö.

Valmu osaa esiintyä, niin kuvissa kuin pennunkatsojillekin. Monta kotia olisi tälle tytölle löytynyt helposti.

Valmu jatkaa sukuaan toivottavasti yhden pentueen verran.

Pituutta ja massaa löytyy. Kuuden viikon iässä painoa 668g, seitsemän viikon 808g.

Tässä kuvassa on oikeammat värit. Muut hieman ylivalottuneita...

Asennoissa löytyy ;D Kaulaton hännällinen pupu? Vai kengurunpoikanen?

Papu

ruskea ticked tabby poika OS n 25

Vilkas ja ehtiväinen, mutta usein myös harkitsevainen ja tarkkaileva iso poika.

Papulla on ihana itämaisilme ja erittäin kaunis tikkaus turkissaan.

Papu painoi kuusiviikkoisena 766g ja seitsemänviikkoisena 862g.

Papukin etsii pääasiassa lemmikkikotia, mutta on valmis myös näyttelemään.

J-pentue kuvissa 5 viikkoa 1 päivä:

Nukka

creme (ticked tabby) poika OS e (25)

Toista samanlaista kehrääjää ei hevin löydy! Kehruutellen tämä poika lähti ensimmäiselle tutkimusretkelleenkin pesästä alle kolmen viikon iässä.

Nukka on mahdottoman reipas ja mitäänpelkäämätön poikuli; imuria päin käydään häntä pystyssä ja kehräysvalmiudessa. Kasvattajan lahkeissa roikutaan ensimmäisten joukossa eikä koira tai vieraiden kissojen suhinat juuri hetkauta.

Niin oli kiire herralla, että useammat kuvat eivät onnistuneet. Painoa löytyi viiden viikon iässä 600g ja kuuden viikon miehekkäissä lukemissa 668g.

Nukkaa on alustavasti kyselty.

Piki

mustasavu poika OS ns

Piki-pikku-kirppu on tehokas pakkaus; jo pesävauvana se kiirehti mahallaan ryömien ympäri pesää hirmuista kyytiä silmät kiinni ja meno on jatkunut samanlaisena. Piki juoksee aina ensimmäisten joukossa vastaan ja käy sukan tuoksujen kimppuun. Rento ja luottavainen poika on elementissään myös sylissä eikä uusiin paikkoihin kanniskelukaan pelota yhtään.

Yritäppä kuvata mustaa pentua, joka sinkoilee edestakaisin eikä pysy kuin maksimissaan sekunnin yhteen menoon paikallaan...

Tässäkin mennään juoksuaskelin...

Pikku-Pikiä viehätti alkuun mieluummin sileä lattia vessapaikkana kuin ikävät rakeet tassujen alla. Nyt alkaa jo vessahommat hoitua rutiinilla.

Kevyt puhallus nenukkiin saa tämän mustan viuhahduksen viimein hetkeksi seisahtumaan...

Piki painoi viiden viikon iässä 506g ja kuusiviikkoisena 538g (edellisen päivän painoon iso notkahdus, matokuuri ilmeisesti vei ruokahaluja).

Poika on aivan spesiaali luonteeltaan, pieni pöllönpoikanen, joka katsoa tillittää keskustellen silmillään joskus pieni miu tehosteena.

Pikiä on alustavasti kyselty.

Vanu *varattu*

sinikilpikonna tyttö OS g

Pikku-Vanu on lempeyden ja kiltteyden perikuva, varmaan liiankin kiltti. Kömpii usein ensimmäisenä vastaan ja juttelee aina tervehdykseksi. Suren etten voi pitää aarretta itse.. Nöpökkä pääsee tosin niin rakastavaan kotiin ettei enempää voisi toivoa!

Vanuliini alkoi jostain syystä nirsoilla syömisen kanssa ja viiden viikon painon ollessa 508g, oli kuuden viikon paino nyt vain 522g. Olen hieman huolissani. Mitään muita huolestuttavia oireita ei ole, yhtä leikkisä ja vilkas kuin ennenkin, mutta ruoka ei maistu, emon tissi kyllä. Extraruokatarjoilun lisäksi annoin pari kertaa lisänestettäkin nahan alle (3.6. nyt ollaan jo varsin virkeitä, mutta ruoka uppoaa edelleen huonosti).

Vanun cremepilkut tulevat vähitellen enemmän esiin, nyt näyttää vielä kovin tasaiselta varsinkin kuvissa.

Vanu venyy.

Tomu

ruskea ticked tabby poika OS n 25

Tomu on hiljainen kiltti poika ja kaikin puolin pitkä ja solakka. Mikäli löytyisi koti, joka olisi halukas pitämään nättiä poikaa ainakin yhden astutuksen verran leikkaamatta, niin tyttö olisi valmiina.

Tomu ei jostain syystä kuvissa ole edukseen, vaan vetäytyy "kasaan"...

Myös Tomu juttelee nätillä äänellä ja hakeutuu heti ihmisen luo.

Poika painoi viiden viikon iässä 552g ja kuusiviikkoisena 634g.

Tämä kuva pääsi esille ainoastaan oikeampien väriensä vuoksi.

Tämänkin pennun pitäisin itse jos vain voisin *huokaus*

Noki

ruskeatäplikäs poika OS n 24

Nokia sanon "Mini-Mutuksi", koska se ujon-ihanan-ystävällisen-seurallisen luonteensa ja värityksensä takia muistuttaa niin vanhaa pappaamme Mutua (kesällä 17v.)

Noki aina ujo-söpistelee kuvissa, vaikka se todellisuudessa on pentu rohkeimmasta päästä. Sen lempileikki on seurata lattian lakaisemista (jota tehdään usein!) tarttumatta harjaan kuten pennut yleensä, vaan seuraamalla niiiin läheltä kuin vain suinkin mahdollista harjan liikkeitä.

Noki tykkää jutustella ja kehruutella kovasti, mahdottoman herttainen pikku herra. Itkulainen kun olen niin ihastunut tähänKIN pentuun. Se on todella kaunis poika, jonka toivoisin voivan pyörähtää joskus näyttelyissäkin. Kuvat eivät jälleen tee oikeutta pennulle (etenkään kun ne ovat jo melkein kaksi viikkoa vanhoja..).

Noki painoi viiden viikon iässä 652g ja kuuden viikon iässä 702g.

Kamera tallensi hassun ilmeen naukaisun päättyessä ;)

Villa

lila ticked tabby tyttö OS c 25

Villa on temperamenttinen neiti, joka rakastaa kiivetä syliin ja niskaan istumaan. Oikein kaunis tyttö, ihmettelen, ettei neitiä ole kyselty vielä lainkaan (paitsi äitini ottaisi sen jos tietäisi, että kotikissalaumalla ei menisi pasmat sekaisin luonteikkaasta itämaisneidistä..).

Katsokaa nyt tuota suloista ilmettä! (miten se voikaan hämätä ;P yritäppä työntää tablettia tämän kurkkuun...)

Villa painoi viiden viikon iässä 544g ja kuusiviikkoisena 564g -matokuurin jarrutus näkyy tässäkin.

Viimein 3.6. ja kello on lähes puolen yön saan tämän julkaistua melkein viikon viiveellä, huh. Uusia kuvia en uskalla ihan heti luvata, kun viikonloppu on niin kiireinen, mutta 7.6. alkavalla viikolla viimeistään. Sen viikon lopulle olen suunnitellut ensimmäiset rokotukset annettavaksi näin poikkeuksellisen aikaisin, toivotaan, että ei tule sairastumisia ennen sitä tai sen jälkeen, varsinkin kun Vanulla oli se jokin ihmeellinen syömättömyys. Jos aikataulu pitää, niin pennut alkavat olla luovutusvalmiita heinäkuun alkupuolella (ja minulla tulee hirmuinen kiire kasata niille pentupaketit!).

Kuvat 14.5.2010

2010-05-28T12:17:00.049+03:00

I-pentueella kuvissa 5 viikkoa ja 1 päivä ikää:

Senna

sininen klassinen tabby tyttö OS a 22

Manna

lilatäplikäs tyttö OS c 22

Mali *varattu*

punainen klassinen tabby poika OS d 22

Valmu *varattu*

suklaakilpikonna tyttö OS h

Papu

ruskea ticked tabby poika OS n 25

J-pentue kuvissa 4 viikkoa:

Nukka

creme (ticked tabby) poika OS e (25)

Piki

mustasavu poika OS ns

Vanu *varattu*

sinikilpikonna tyttö OS g

Tomu

ruskea ticked tabby poika OS n 25

Noki

ruskeatäplikäs poika OS n 24

Villa

lila ticked tabby tyttö OS c 25

Kuvat 6.5.2010

2010-05-24T21:33:00.039+03:00

10-vuotishääpäivämme kunniaksi pennut poseerasivat orvokkien kanssa. Nyt tähän seulottujen kuvien määrä levisi jo enemmän...

I-pentue 4 viikkoa:

Senna OS a 22

Manna OS c 24

Mali OS d 22

*varattu*

Valmu OS h

*varattu*

Papu OS n 25

J-pentue päivää vaille 3 viikkoa:

Nukka OS e (25)

Piki OS ns

Vanu OS g

*varattu*

Tomu OS n 25

Noki OS n 24

Villa OS c 25

Jatkoa seuraa... Kuvat kahdelta edelliseltä viikolta odottavat vielä julkaisuaan ja kerron pentujen luonteista kunhan pääsen kirjoittamaan paremmalla ajalla. Kiinnostuneet voivat toki mielellään kysyä pennuista tarkemmin sähköpostitse tai puhelimitse: yrttitarhan [at] gmail.com, puh. 050 5321904

Tällaisen lauman huoltaminen ja sen kanssa seurusteleminen ottaa huomattavasti enemmän aikaa kuin "perinteisen" kuuden pennun pesueen kanssa. Ehdin kehua hieman liian aikaisin fiksuja pentuja, kun pahviaitauksen kaaduttua osa pienemmistä on tykännyt tehdä ainakin välillä pissinsä lattialle ja vastapainoksi nukkuvat sitten hiekkalaatikossa :S Nyt näyttää siltä, että Piki on ehkä ainoa, joka tekee mieluummin pissinsä lattialle, jokaisen muun olen nähnyt hiekkalaatikolla useasti ja kyllä niihin pissipaakkuja ilmestyy niin tiuhaan ja lattialla olevat lätäköt ovat käyneet harvinaisemmiksi, että ei hutipissijöitä voi olla useampia. Lattian saa lakaista hiekkamuruista 2-3 kertaa päivässä, laatikot siivotaan lähes aina ohi kulkiessa ja satunnaisten rätillä pyyhkäisyjen lisäksi koko lattian pesu on melkein päivittäinen tapahtuma. Ihmettelen kuinka tässä vielä ehtisi töissä käymään?? Onneksi on tuo rahantienaaja erikseen... Puuhaan tietty pitää lisätä ruokinnat, C-vitamiinien ja maitohappojen sekä homppujen ruuttailut sekä seurustelu. Mutta on ne niin ihania *sydän*

Kuvat 1.5.2010

2010-05-24T20:34:00.018+03:00

Olen ollut todella saamaton pentujen "virallisten" kuvien julkaisussa. Yritetään nyt korjata asiaa jälkikäteen viikko kerrallaan. Näissä kuvissa I-pentue on 3 viikon ja 2 päivän ikäisiä ja J-pentue 2 viikkoa ja 1 päivä. Sain kuin sainkin karsittua jokaisen pennun kuvat minimiin jottei postaus leviä liikaa, vaikka leviää se siltikin kun yhdentoista pennun kuvat julkaisee kerralla... Kuvauspäivä oli pilvinen ja käytin apuna kirkasvalolamppua, siitä epätasainen valo.

I-pentue:

Senna OS a 22

Manna OS c 24

Mali OS d 22

*varattu*

Valmu OS h

*varattu*

Papu OS n 25

J-pentue:

Nukka OS e (25)

Piki OS ns

Vanu OS g

*varattu*

Tomu OS n 25

Noki OS n 24

Villa OS c 25

Lauma leviää

2010-05-18T13:34:00.015+03:00

Kukan lapset kävivät 5.5. porukalla tutustumassa omaan laumaan, siitä retkestä muutama hämärä kuva.

Moscan jalka vasemmalla, Fuji ja Hiku sekä Luuna ihmettelevät pentuja.

Pennut vyöryvät pesästä.

Mali kiipeämässä pesän reunalle, Manna selällään ja Hiku pennuntuoksusta huumaantuneena 8)

Mosca tahtoo pusutella pieniä.

Hiku yrittää pissittää Mannaa, kun pennunpissi on niiin hyvää :P

Luuna käyttäytyi varsin asiallisesti, oli kai tuoreessa muistissa kivat leikkikaverit - ei niille tarviikaan olla mustasukkainen, vaikka sukat on mustat ihan luonnostaan...

Hiku tutkii tarkasti.

Valmua vähän pörhistyttää koira.

Papu menee tomakkana.

Painit.

Ja mehän opittiin syömään ihan huomaamatta. Vähän sen jälkeen kun Papu oli ensiseikkailuillaan kauhistellut emojen rouskutusta ruokalautasen äärellä, löysin Papun ja Malin mauskuttamassa emojen lautaselta jauhettua possunsydäntä. Sen nyt ei olisi tarvinnut olla aloitusruoka, mutta minkäs teet, kun ruokatarjoilu oli pentujen mielestä myöhässä...

Ketään ei tarvinnut tuuppia syömään, vaan jokainen lähti vetämään kalkkunanjauhista ja kanaa ihan itse. Samoin kuin ryhtyivät käyttämään hiekkalaatikoitakin heti kun ne tarjolle asetettiin. Vähänkö fiksuja pentuja!

5.5. I-pentueen ruokailua.

Ja tilanne 15.5., kun J-pentuekin on liittynyt mukaan mättämään lihaa (tai tässä kuvassa seitä).

Ja kuten Berliinin muurin murtuessa sanoma vapaudesta levisi kansan korviin aiemmin kuin toteutuksen oli määrä alkaa, niin nytkin riitti kun ajattelin pahviaidan poistamista joidenkin sitkeiden loikkareiden jatkuvasti keksiessä uusia keinoja muurin ylitykseen (Manna ja Valmu sekä emojen lennättäminä Nukka ja Villa -aina samat yhä uudelleen toistuvista omalle puolelle palautuksista huolimatta..), oli ajatus muuttunut teoiksi pentukansan toimesta ja aita oli kaadettuna ja makuuhuone valloitettuna kun eilen illalla tulin huoneeseen. No, olimmekin jo ajatelleet siirtyä viime yöksi evakkoon....

Syödyn lihan määrää tänään huvikseni (kauhukseni) laskeskelin ja karu totuus on, että jo nyt pelkästään emoihin ja pentuihin uppoaa noin 1200 grammaa lihaa sekä puolisen kiloa märkäruokaa (Feline Porta, Almo nature, Cosma tai Schmusy) päivässä. Mitä määrät mahtavat olla muutaman viikon päästä XD

Hui kauhistus!

2010-05-01T14:51:00.005+03:00

Sanoi Papu kun näki emojen rouskuttavan poromassaa.

Järkytys sentään, mitä tuossa tapahtuu!

Äkkiä poiiis!

Raadeltu vehnänoraspehkokin pääsi kuviin :P Papu on Kukan lapsista innostunut nyt eniten pesän ulkopuolella seikkailusta. Pitäisi siis viritellä aitaukset.

Sitten jatkamaan pentujen kuvausyrityksiä, ikävä sateinen päivä tuli estämään kunnollisessa valossa kuvaamisen jo eiliseltä, tänään otettiin kirkasvalolamppu avuksi... Aloitin myös Kukan pennuille ja emoille matokuurin, koska haluan antaa ensimmäisen matokuurin ennen kiinteän ruuan aloitusta, jotta masut eivät mene monesta uudesta asiasta sekaisin. Toisille sitten ensi viikolla kunhan kaikki ovat ylittäneet 300 gramman rajan. Toisen madotuksen jos sitten venyttäisi yhtä aikaa annettavaksi.